Bali 2019 – reissu joka ei mennyt ihan niin kuin piti

Bali 2019 – reissu joka ei mennyt ihan niin kuin piti

Aika tarkkaan kolme viikkoa sitten näihin aikoihin fiilikseni edessäolevasta Balin ja Komodon matkasta olivat katossa. Saattaa olla, että vähän sen yläpuolellakin. Olin ilmoittautunut kuuluisan ranskalaisen valokuvaajan vetämään tiukkatahtiseen valokuvaus- ja editointiworkshopiin jo keväällä, ja odottanut lokakuista Indonesian matkaa kuin kuuta nousevaa.

Tiedossa olisi huikeita paikkoja, uusia ihmisiä ja toivottavasti myös paljon opittavaa trooppisissa olosuhteissa toisella puolella maailmaa. Workshopin jälkeen matkaa jatkettaisiin leppoisissa merkeissä perheeni ja mukaani lähtevän ystävän kanssa suuresti rakastamallani Balilla.

 

 

Palasimme kotiin Indonesiasta joitakin päiviä sitten, ja täytyy sanoa, että reissusta todellakin muodostui ikimuistoinen. Ei kuitenkaan pelkästään edellämainittujen ja osittain kyllä odotusten mukaisesti toteutuneidenkin seikkojen ansiosta, vaan myös siitä syystä, että harvalle matkalle on sattunut vastaava määrä erilaisia vastoinkäymisiä.

Nyt tämä koko sekamelska jo hieman naurattaakin, mutta vielä alkuviikosta olin suurinpiirtein viiltämässä ranteitani auki. 

Tulen varmasti kirjoittamaan Balin kokemuksista monta oikein positiivista ja kauniita paikkoja  ja upeita elämyksiä (koska niitäkin kyllä riitti) hehkuttavaa postausta, mutta pakko ensin hieman avautua kaikesta odottamattomasta harmista, mistä matkan aikana myös pääsimme (ja itseasiassa suurimmaksi osaksi juurikin allekirjoittanut) osalliseksi.

 

Yllätysaikataulut, parasiittimato plus murtunut kylkiluu

Matkamme Balille Inkerin kanssa alkoi oikein ihanasti. Lennot olivat aikataulussa, ja tyypilliseen tapaansa Qatar Airwaysin businessluokan henkilökunta hemmotteli meidät kahden pitkän legin aikana lähestulkoon pilalle.

Tosin (!) lähes myöhästyimme jatkolennolta Dohassa, ja juoksimme lopulta kieli vyön alla loungesta lähtöportille kirjaimellisesti viime minuutilla. Mutta, ehdimme kuin ehdimmekin koneen kyytiin, ja varhain sunnuntaiaamuna löysimme siis itsemme kuumalta ja kauniilta Balilta.

Ensimmäinen majapaikkamme Ubudissa eli Sankara Suites & Villas on oikein kiva ja viihtyisä pikkuhotelli, ja riemuksemme meidät upgreidattiin vieläpä sen hulppeimpaan sviittiin. Lämmin suositus tälle hotellille jos Ubudissa kaipaa rauhallista majoitusta vähän kauempana suurimmasta turistihulinasta.

Ubudia ympäröivät pengerretyt riisipellot, temppelit, trooppinen kosteus ja balilainen tunnelma imaisivat meidät muutenkin heti mukaansa, ja uskoakseni olimme jetlagista ja pitkästä lentomatkasta huolimatta kumpikin tuossa kohtaa aika onnellisia. Ja tietysti myös hurjan jännittyneitä seuraavana päivänä alkavasta workshopista.

 

 

 

 

 

Kun sitten lopulta maanantaina majapaikan vaihdon jälkeen tapasimme workshop-ryhmän ja matkanjohtajamme Lilyn, seurasikin tätä kohtaamista yllättäen suurehko hämmentyminen.

Kyseessä oli valokuvaaja-gurun ensimmäinen itse suunnittelema workshop, ja pakko sanoa suoraan, että sen kyllä huomasi. Lily vaikutti ensi näkemältä kauhistuneelta kuin bambi ajovaloissa, ja kaikki tuntui olevan hänelle itselleenkin hieman epäselvää. Kuten esimerkiksi kurssin aikataulu. Sen verran tosin kävi ilmi, että suurin osa herätyksistä viikon aikana tulisi olemaan aamuyöllä, mikä kieltämättä hieman järkytti kun tästäkään ei tosiaan oltu etukäteen millään tavalla tiedotettu.

Hmmm, ajattelimme Inkerin kanssa siinä kohtaa, vähintäänkin mielenkiintoinen startti.

 

 

No, seuraavat viisi päivää olivat kaikesta huolimatta oikein antoisia ja varsinkin vauhdikkaita:  ehdimme suorittamaan kokkauskurssin, käymään parillakin upealla vesiputouksella, kokemaan auringonnousun Tegallalangin kuuluisilla ja meidän vierailumme aikana ihmeeksemme lähes typötyhjillä riisipengermillä sekä saamaan balilaisen siunauksen upeassa seremoniassa kauniissa temppelissä Sidemenissä kaukana turistialueilta.

Vaikka vaihdoimmekin majapaikkaa tiheään tahtiin, ehdimme myös nauttia ihanista hotelleistamme sekä uima-altailla että kukkakylvyssä. Kunnes…

 

 

 

 

 

 

 

Kävi ilmi, että ystävälläni oli mukana matkassa myös varsin inha kutsumaton vieras eli kivulias parasiittimato. Itseltäni murtui liukastumisen seurauksena kylkiluu (tai itseasiassa kaksi kuten myöhemmin selvisi). Ja aikaisin seuraavana aamuna olisi pitänyt lentää Floresiin ja singahtaa siitä suitsait kahdeksi vuorokaudeksi risteilemään Komodon saaristoon ja kiipeilemään korkeille kukkuloille ilman minkäänlaisia lääkinnällisiä palveluita mailla halmeilla.

Päätös jättäytyä pois workshopin viimeiseltä osiolta ei todellakaan ollut helppo. Mietimme asiaa Inkerin kanssa yömyöhään, ja punnitsimme erilaisia vaihtoehtoja varmaan tuhat miljoonaa kertaa. Itse olisin ehkä kipeine kylkiluineni voinut Komodoon lähteäkin, vaikka tuskinpa olisin voinut kovinkaan moneen aktiviteettiin siellä lopun viimein osallistua. Ystäväni vaiva vaati kuitenkin nopeaa sairaalahoitoa, enkä voinut kuvitellakaan lähteväni minnekään ilman Inkeriä.

Lopulta päätimme siis jäädä Balille, ja päädyimme Komodon sijaan (ensimmäisen kerran) oikein pätevään BIMC-sairaalaan, mikä tuntui kyllä siinä kohtaa helpotukselta. Inkeri sai tarvitsemaansa hoitoa (kuten myös seuraavana päivänä), ja meikäläinen röntgenkuvat ja kunnon kipulääkkeet niin, että pystyin yöllä nukkumaankin. Majoituimme Uluwatulle odottelemaan perhettäni, ja purimme siinä sitten illan aikana Komodon retken peruuntumisen aiheuttamaa pettymystä keskenämme. 

Ja harmittihan se tietysti, mutta tulevaan harmitukseen verrattuna tämäkin oli kyllä omalta osaltani vielä kevyttä kauraa.

 

 

 

 

Vielä yksi retki sairaalaan, hyvästi kovalevy sekä instagram

Seuraavana aamuna olin kuitenkin ikionnellinen kun sain mieheni ja poikani luokseni, ja iltapäivällä siirryimme ihastuneina ihmettelemään upeaa huvilaa Uluwatun Binginissä, joka tulisi olemaan kotimme seuraavat viisi päivää. Ajattelin, että nyt vaan lepäämme ja nautimme. Ja teimmekin niin kyllä, kunnes…

 

 

 

 

 

 

Sain aivan merkillisen, no kai näin voi sanoa, jonkinlaisen sairauskohtauksen. Olimme olleet mopoilemassa aiemmin päivällä, ja jossain kohtaa sanoin Mikolle (miehelleni), että nyt mulla on vähän outo olo, pitää palata huvilalle. Yhtäkkiä olin niin väsynyt, että hädin tuskin sain pidettyä silmiäni auki. Inkerikin oli tämän huomannut. Sanalla sanoen oloni oli todella omituinen. Olimme päättäneet lähteä illemmalla syömään läheiseen ravintolaan ja ajattelin, että otan pienet torkut ja suihkun ja kyllä se siitä. 

Mutta ei, ei se kyllä siitä. Sain nimittäin juuri ennen huvilalta lähtöämme niin järjettömän rajun vatsakipukohtauksen, että jalat lähtivät alta ja melkein tajukin. Hikoilin sekunnissa itseni läpimäräksi. Aivan kuin olisin käynyt suihkussa. Pelästyimme aivan mielettömästi kaikki, varmaan muut enemmän kuin minä koska olin puoliksi taju kankaalla, ja hetken päästä oltiinkin jo taas matkalla sairaalaan. Otettiin verikokeet ja tehtiin muut tutkimukset ja tulehdusarvot olivat koholla hieman kyllä, mutta muuten ei mitään ongelmaa. Ja vatsakipu katosi sairaalassa yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Siis mitä ihmettä?!  

En edelleenkään tiedä mistä oli kysymys, onko joku kokenut joskus jotain vastaavaa? Itse nimittäin en ole. 

 

 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Eli NOOOOT.

Ensinnäkin, läppärini sammui jossain kohtaa viime viikolla eikä suostunut enää käynnistymään. Olimme siirtyneet toiseen (aivan ihanaan) huvilaan loppuloman ajaksi, ja ajattelin, että ehkä laturini jotenkin hylkivät sen sähköpistokkeita. No en oikeasti, hih, mutta huolettomana ihmisenä otaksuin tämänkin ongelman kyllä korjaantuvan.

Täällä Suomessahan kävi sitten ilmi, että tietokoneeni kovalevy oli täysin hapettunut, eikä mitään sisältöjä saatu rakkineesta enää pelastettua. En varsinaisesti usko, että tämäkään oli Balin vika, koska läppärini on tehnyt kuolemaa jo pitkään. Mutta silti. Arvatkaa olinko siirtänyt mitään materiaalia ulkoiselle kovalevylle tms. viimeiseen puoleen vuoteen? EN.

 

 

 

Erittäin hyväksi lopuksi ja pienenä maukkaana lisänä tähän ikävien sattumusten sikermään huomasin pari päivää ennen kotiinlähtöämme ykskaks yllättäen, etten olekaan enää kirjautuneena instagram-tililleni, jota käytän normaalisti ahkerasti pitkin päivää. Enkä ole päässyt käsiksi tiliini sen koommin. Kaikki mahdolliset tukipyynnöt olen lähettänyt ja kevätjuhlaliikkeet tehnyt, mutta ei, sisälle en pääse vaikka kuu muuttuisi auringoksi.

Nyt sitten viimein eilen perusteellisten selvittelyiden ja pään seinään hakkaamisen jälkeen sain facebookin business administration-tahoon yhteydessä olleen kontaktini kautta selville, että instagram-tilini on kaapattu ja linkitetty erittäin epämääräiseen facebook-profiiliin. Yei.

Ja hei, eipä siinä vielä kaikki, saavuin muuten Suomen kamaralle muutama päivä sitten kovassa kuumeessa. Dengueko? Mene ja tiedä, verikokeiden tuloksia odotellessa.

Voin kertoa, että harmitukseni määrä viime päivinä on ollut melkoinen. En ole katkera Balille, en suinkaan, rakastan paikkaa edelleen ja ehkä jopa enemmän kuin koskaan, mutta pitääkö yhdelle matkalle näin paljon epäonnea kertyä?

Vähempikin olisi riittänyt.

 

 

 

 

Terveys menee tietysti kaiken edelle, ja onneksi kukaan ei ole kuollut tms., mutta tykkäsin kyllä kovasti instagramista ennen tätä valitettavaa kaappaustapausta. Kaipaan erityisesti ihmisiä ja yhteisöä siellä.

Läppärilläni oli paljon materiaalia, jota en saa takaisin yhtään mistään (no okei, tämä on kyllä täysin oma mokani, myönnän). Olisin mieluusti tehnyt viikonloppuna kunnon hikitreenin ilman, että pitää varoa kivuliasta kylkeä. En haluaisi jännittää ensi viikon verikokeiden tuloksia (piru vieköön hyttyset). Parasiittimato taitaa edelleen elää omaa elämäänsä. Sekä Inkeri että minä halusimme nähdä komodonvaraanit livenä.

No, ehkä joku toinen kerta sitten.

Ps. Blogiini edelleen liitetty instagram-tili @boardingtimejenni ei siis ainakaan toistaiseksi ole hallussani, mutta koska en ole luovuttajatyyppiä, tämäkään asia ei ole vielä jäänyt tähän. Siksi en ole poistanut linkkiä täältä blogistakaan. Taistelen tiliäni takaisin niin kauan kuin mahdollista, ja jännityksellä odotan mitä ensi viikolla tapahtuu. Tilin hallinnan menettämisen seurauksena olen myös tehnyt mielenkiintoisia huomioita instagramiin ja instagramittomuuteen liittyen, joista ehdottomasti lisää tuonnempana.

Onko itselläsi ollut epäonnisia matkoja? Miten suhtaudut vastoinkäymisiin matkoilla ylipäätään?

32 Comments

  1. Voi apua mikä reissu!! Ei kai tuon kaiken jälkeen tosiaan auta kuin olla iloinen, että kaikki on sentään edelleen hengissä ja yhtenä kappaleena. Toivottavasti saat vielä jonkun ihmeen kautta sen instatilin pelastettua takaisin!

    Reply
    • No niinpä Emma! Ja kiitos. ❤️

      Reply
  2. ❤️ Oh ja voi. Täytyy myöntää, että on kyllä ollut tosi paljon huonoa tuuria matkassa. Tässä samalla mun veli on reilaamassa euroopassa ja heidänkin matkassaan näyttäisi olevan melko paljon huonoa tuuria, jota myötäelän tietenkin täällä kotona. On se rankkaa välillä kun oikein sattuu ja tapahtuu. 🙁

    Reply
    • Eikä Sandra mitä on tapahtunut?! Voi sentään.

      Reply
    • Voi ei, mitä vastoinkäymisiä! Pitkään odotettu loma ja kurssi, kyllähän se pistää pirusti harmittamaan. Hyvä jos olet pystynyt kääntämään harmituksen jo tässä vaiheessa nauruksi, sinulla on asenne kohdallaan! Uusia, onnistuneempia reissuja!

      Reply
      • Kiitos Laura! <3

        Reply
  3. Voi Jenni ❤️
    Parasiitti ja kylkiluun tiesinkin. Jostain facesta kuin tuosta Instan katoamisesta ja sen nyt ymmärsi, että jotain on kun ei sinulta tullut päivityksiä.
    Mutta ettei kaikki ollut edes tuossa 😳
    Että vielä jaksat olla positiivinen, olet kyllä uskomaton. Jotain todella hyvää täytyy odottaa sinua nurkan takana !
    Voimia ihana Jenni ❤️

    Reply
    • Kiitos Piia! ❤️
      Joo, kaikkea sitä voi kyllä…
      Mut uskon et kyllä tämä tästä, asioilla on tapana järjestyä.

      Reply
  4. Ihan liikaa häppeninkiä! Myöhemmin saattaa jo huvittaa, mutta vähän liikaa epäonnea. Meillä edelleen Bali mietinnössä. Kunhan vaan ei tulisi samanlaista lomaa 😁

    Reply
    • Haha Mira, no ei varmasti tule. Meillä oli vaan nyt joku kuunsirppi väärässä asennossa tällä kertaa. 😘

      Reply
  5. Ei voi olla totta miten paljon epäonnea teillä matkaan mahtui!! Toivottavasti nyt ei sentään mikään dengue. Itsellä kyllä Balin matkoilla tullut turhan usein sairastuttua, joten jotain huonoa onnea itselläkin on niillä reissuilla ollut, toivottavasti ei tällä seuraavalla kertaa. Ihanalta näytti kuitenkin ne kuvat mitä Instassa ehdin nähdä, ja toivottavasti saat materiaalit läppäriltä pelastettua!!! Ja Komodo kyllä odottaa… Se on kyllä niin kaunis paikka että on myös odottamisen arvoinen!

    Reply
    • Kiitos Anna kommentista! <3

      Läppäriltä ei saa valitettavasti enää mitään pelastettua, kovalevy on dead ja sillä hyvä. Enemmän kuitenkin harmittaa tuo instahomma, aivan käsittämättömän ärsyttävä juttu. Siis niin veemäistä toimintaa joltain hakkereilta, että kuinka joku viitsiikin pölliä jonkun toisen tilin?! Aaaargh.

      Komodolle onneksi pääsee vielä, harmi vaan kun menee maksulliseksi siellä käyminen ensi vuodesta alkaen. No, terveyden kanssa ei vaan voi ottaa riskejä, joten turha sitä nyt on sen enempää murehtia. Bali oli kyllä muuten niin kaunis ja ihana taas kuin olla voi!

      Reply
  6. Luin tämän postauksen jo eilen kännykällä, enkä meinannut uskoa lukemaani. Miten voikin mennä noin monta asiaa pieleen yhden matkan aikana. Ja vielä osa pelottaviakin vastoinkäymisiä, kun on kyse sairastamisesta. Toivotaan, että tässä oli nyt sitten vastoinkäymiset seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, eikä aikanaan tuo mainitsemasi sairaskohtaus enää koskaan toistu! Kyllä sitä mekin ollaan mietitty, että milloin se p*ska osuu tuulettimeen, kun meillä on tähän asti mennyt reissut tosi hyvin. Tosin olen kyllä saanut osani sairastamisesta täällä Suomessa sitten aika moninkertaisesti.

    Jaksan edelleen pitää peukkuja sun insta-tilin puolesta!

    Reply
    • Kiitos Elina, ja joo peukut pystyyn!
      Tälle reissulle paskamaisia juttuja todellakin kertyi vähän enemmän kuin tarpeeksi, ja mietinkin johtuuko tämä siitä, että yleensä olen päässyt ongelmien suhteen reissuilla aika vähällä. Että palauttiko joku universumin tasapaino mut nyt oikein rytinällä pilvilinnoista maan pinnalle. Kun tosiaan tuli sitten sitä märkää rättiä naamaan oikein kunnolla ja vähän joka suunnasta. Aina ei vaan näköjään voi mennä hyvin…

      Reply
  7. Osuipa ikäviä kokemuksia tälle reissulle! Toivottavasti olette pian molemmat kunnossa ja Insta-tilinkin saat takaisin! Ihan törkeä tapaus tuo.. Tsemiä!

    Reply
    • Kiitos Arja tsempeistä! Saapa nähdä miten instan kanssa käy.

      Reply
  8. Tosi ikäviä juttuja sattunut sulle yhden reissun aikana! Toivottavasti saisit pian Instatilin hallinnan takaisin ja että paraneminen ei ottaisi takapakkia. Ehkä siinä oli nyt epäonnea monen reissun edestä, ja täytyy toivoa että tulevat reissut saisi viettää rennosti ja turvallisesti! 🙂

    Reply
    • Kiitti Sofia ja niinpä, toivottavasti seuraava reissu sujuu taas vähän vähemmän dramaattisesti. 😉

      Reply
  9. Voi ei, onpas niin ikäviä sattumia teidän reissulla 🙁 Toivottavasti sun Insta-tilin tilanne selviää pian ja saa sen itsellesi takaisin käyttöön!

    Reply
    • Älä muuta sano, toivottavasti tämä ärsyttävä hakkerointihomma saataisiin tällä viikolla edes johonkin päätökseen.

      Reply
  10. Aika kohtuutonta. Miten kaikki terveysongelmat iskevätkin samaan aikaan. Onneksi ei kenenkään henki ollut vaarassa
    Itse olen varmaankin ollut onnekas kun mitään vakavaa ei koskaan ole sattunut.

    Reply
  11. Outs. Onpa sulla ollut paljon huonoa onnea matkassa. Pelottavia tuollaiset äkilliset ja voimakkaat sairaskohtaukset, joista ei saa selkoa, mikä ne aiheuttaa. Kylläpä nautin näistä sun kuvista. Aivan loistavia! Voiko kysyä minkälaisella kalustolla kuvaat?

    Reply
    • Kiitos paljon Annemaria! Ja tottakai voi kysyä. Kuvaan Nikonin järkkärillä (D3400) ja paljon myös Huawein P30 pro kännykällä, missä oikein mainio Leican kamera. Nyt tosin vaihdan takaisin iPhoneen kun sain uuden 11 Pro -mallin käyttööni. Testaan siis vaihteeksi sitä. 😉

      Reply
  12. Tähän vois melkein sanoa että ristus mikä reissu! Pääasia kuitenkin, että olette turvallisesti takaisin Suomessa ja toivotaan, että terveyshuolet ovat pian vain muisto. Aivan älyttömän paljon huonoa tuuria oli teillä reissussa.
    Aivan ihania on nämä sun kuvat!

    Reply
  13. Tää oli kyllä kaikkien vastoinkäymisten multihuipentuma! Luin jo aiemmin facesta sun IG:n kohtalosta ja ihan puistatti ajatus. Mulla joskus 2015 kävi samalla tavalla Facebook-profiilin kanssa kun oltiin Damissa. Meni monta kuukautta että kukaan vastas niihin tilin palautuspyyntöihin, ja ehdin tehdä jo uuden profiilinkin siinä välissä. Toivottavasti saat vielä joskus sun instan takas, ja että nää muutkin vastoinkäymiset olis nyt tässä.

    Reply
  14. Voi kauhistus. Varsinkin tuo äkillinen kohtaus kuulostaa hirveältä. Tekniikan pettäminen aiheuttaa tietenkin päänvaivaa, pahaa mieltä ja harmia, mutta on terveyteen suhteutettuna toissijaista. Instassa seurasin teidän reissua, mutta että ongelmat eivät siihen loppuneet. Tsemppiä, toivottavasti kaikki nyt hyvin <3

    Reply
  15. Voi apua. Osan vastoinkäymisistä olinkin bongannut Inkerin Instan ja Facebookin puolella. Harmittaa puolestanne kurssin viimeisen osan väliinjääminen ja voi, miten tiedän tuskan ja tunteen koneen kovalevyn osalta (kantapään kautta – ja siltikin aina ”unohdan” varmuuskopioida, perkele).

    Ehkä ensi kerralla sitten kohdalle osuu toisenlaisia lottovoittoja, siis sellaisia hyviä.

    Reply
  16. No siinäpä oli muutama vastoinkäyminen poikineen! Onneksi nyt olette kotona ja on aikaa toipua. Harmittaa varmasti nuo materiaaliset asiat, mutta kuten sanoit, terveys on tärkeintä. Pikaista paranemista! Täytyypä itsekin tässä työstää varmuuskopiot taas, sen verran sait säikähtämään.

    Reply
  17. No vähempikin olisi tosiaan riittänyt, auts! Teitä on koeteltu nyt kyllä ihan isolla kädellä. Onneksi ja toivottavasti kaikki kuitenkin ok. Ja pidän peukkuja vielä installekin, vaikka onkin vain materiaa…
    Mun työkaveri oli muuten kesällä Balilla ja kertomansa mukaan koki vastaavanlaisen sairastumisen. Kuvailis sitä sanoilla, että sata kertaa pahempi kuin ruokamyrkytys ja juuri hirveä hiki ja kivut.
    Sen kerran kun olen Balilla käynyt, niin mieheni sairastui niin pahasti (Lombokilla) ja sitten päädyttiin Balille sairaalaan ja Suomeen päästyämme viikoksi sairaalaan. Ikinä ei lopulta saatu tietää mikä oli, dengue? Mutta meni onneksi sitten lopulta ohi. Nyt kyllä tietoisesti vältellään dengue alueita.
    Tästä kaikesta huolimatta, hyviä reissuja jatkossa!

    Reply
  18. No huh!! Teillä on ollut kyllä aikamoisen epäonninen reissu. Itselle on kotona tullut tuollainen vatsakipukohtaus, sama hikoilu yms, mutta meni ohi alle tunnissa niin en selvitellyt asiaa sen enempää. Mutta kyllä noissa vaan joka kerta pelästyy! Onneks sulla oli reilusti apua ja seuraa matkalla, etkä ollut reissussa soolona.

    Reply
  19. Hej Jenni!
    Ihana lukea, että ootte kunnossa – olen ihmetellyt, että jäittekö koko perhe Balille, ja aloitit some-hiljaisuuden tms.
    Tänään tajusin! lukea blogisi, ja huhhuh, paratiisissakaan ei kaikki mene kuin Strömsössä. Miten yhteen reissuun voikin sisältyä niin paljon, ja isoja, vastoinkäymisiä?!
    Pikaista toipumista kylkiluille, ja toivon todella, että saat IG-tilisi takaisin!
    Kirpeitä talvipäiviä sinne. . . .

    Reply
    • Moikka Nina, ihanaa kuulla susta!!! Mulla on niin ikävä kaikkia ig-tuttuja, tuntuu että oon ihan pihalla kaikkien ihmisten elämistä yhtäkkiä. TODELLA raivostuttava case tämä instahässäkkä, eikä tosiaan vieläkään mitään ratkaisua. Ensi viikkoon vielä odotan, ja jos en siihen mennessä saa tiliäni takaisin niin ei muuta kun uutta kehiin. Harmittaa kyllä ihan vietävästi tää juttu.
      Kylkiluut on jo paremmat ja denguen ylikin vedettiin viiva, ilmeisesti omalle kohdalle osui nyt vaan sitten se kuuluisa Bali belly. 😀
      Kyllä tää tästä… Pus och kram!

      Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *