Sidemeniä lähestyttäessä maisemat muuttuvat satumaisen vihreiksi. Pengerrettyjä riisipeltoja sekä kahvi- ja kookosplantaaseja riittää silmänkantamattomiin. Siellä täällä teiden varsilla taapertavat ankkaparvet ja pienet koululaisryhmät. Naiset kantavat päänsä päällä hedelmä- ja vihanneskoreja, ja pelloilla kuokitaan olkihatut päässä samoin menetelmin kuin satoja vuosia aikaisemmin. Aika tuntuu täällä jollain lailla pysähtyneen. Kaiken taustalla häämöttää majesteettinen Mount Agung.
Paljon puhutaan siitä miten Bali on mennyt pilalle. Jumalten saaresta on tullut australialaisten Kanaria. Joka paikka on täynnä turisteja eikä aitoa balilaisuutta löydy enää mistään.
Ja pyh, sanon minä. Balilta löytyy edelleen myös koskematonta kauneutta ja rauhaa, vaikka Seminyakin ryysiksessä tai Canggun länsimaalaisten trendikuppiloiden sykkeessä siltä ei tuntuisikaan. Tästä hyvänä esimerkkinä Sidemenin alue Mount Agungin kupeessa itäisellä Balilla.
Ubudin hulinasta Sidemenin rauhaan
Lokakuisella Balin matkallamme ehdimme seikkailla saarella monessakin eri paikassa. Majailimme Ubudissa, Sidemenissä ja Uluwatussa sekä päiväretkeilimme Canggussa. Yllättävien sairaalakeikkojen pakottamana tuli käytyä Seminyakissa ja Kutallakin.
Muut alueet olivat itselleni tuttuja jo aiemmilta Balin reissuilta, mutta Sidemenissä ja Uluwatussa kävin nyt ensimmäistä kertaa. Molemmat näistä yllättivät erittäin positiivisesti, ja varsinkin Sidemen lohkaisi kertaheitolla ison siivun sydämestäni.
Ennen Sidemeniin siirtymistä olimme viettäneet neljä yötä Ubudissa, joka on toki edelleen kaunis paikka, mutta apua miten täynnä ihmisiä. Siellä missä vielä viisi vuotta sitten oli rauhallinen temppeleiden reunustama ja riisipeltojen ympäröimä pikkutie, saattaa nyt olla pelkästään turistien palvelemiseen keskittynyt alue täynnä resortteja, kuppiloita ja vaatekauppoja. Olin oikeasti vähän järkyttynytkin siitä millainen muutos Ubudissa on vuosien varrella tapahtunut, ja miten entinen rauha tuntui Ubudin ydinalueilla loistavan tyystin poissaolollaan. Toki kauniita maisemia ja seesteisyyttäkin edelleen löytyy kun poistuu riittävän pitkälle ytimen ulkopuolelle. Mutta yhtä kaikki, Ubud tuntuu valitettavasti tulleen imaistuksi mukaan Balin turistisimpien paikkojen kärkikastiin.
Ensimmäinen Ubudin resorttimme eli Sankara Suites & Villas oli kyllä oikein ihana
Aivan toisenlaista rauhaa löytyy sen sijaan huikean kauniista Sidemenistä muutaman tunnin ajomatkan päässä Ubudista koilliseen.
Pelkästään ajomatka Sidemeniin on mainio päiväretki, jonka varrella voi pysähtyä vaikkapa Besakihin hindutemppelissä ja Klungkungin luolamaisilla vesiputouksilla, missä saimme ainakin itse vierailla ja nauttia olostamme (varhain aamupäivällä) suhteellisen rauhassa. Iltapäivällä varsinkin vesiputouksilla saattaa kyllä kuulemma olla jo tungosta. Matkan varrelta löytyy myös muita isoja temppeleitä, kuten mielenkiintoinen vesitemppelialue, jossa voi perinteisin menoin puhdistaa fyysisen olemuksen lisäksi myös sielunsa.
Upeita paikkoja kaikki, etenkin jos ajoittaa visiittinsä juurikin aamuun tai aamupäivään.
Workshopimme ”pojat” temppelöimässä.
Maagisen nätti Sidemen
Sidemeniä lähestyttäessä maisemat muuttuvat satumaisen vihreiksi. Pengerrettyjä riisipeltoja sekä kahvi- ja kookosplantaaseja riittää silmänkantamattomiin. Siellä täällä teiden varsilla taapertavat ankkaparvet ja pienet koululaisryhmät. Naiset kantavat päänsä päällä hedelmä- ja vihanneskoreja, ja pelloilla kuokitaan olkihatut päässä samoin menetelmin kuin satoja vuosia aikaisemmin. Asutus on paikallista – resortteihin viittaavat kyltit ja länsimaiset ravintolat loistavat poissaolollaan.
Aika tuntuu tosiaan täällä jollain lailla pysähtyneen, ja silmiähivelevän kauniin maiseman taustalla häämöttää majesteettinen Mount Agung.
Noin kolmen kilometrin korkuinen Agung on edelleen aktiivinen tulivuori, ja se on saarelaisille pyhä. Vuorella ja sen ympärillä on useita hienoja eripituisia vaellusreittejä, jotka ovat houkutelleet Sidemeniin erityisesti haikkaajia ja muita luonnossa liikkumista rakastavia. Aivan huipulle johtaa kuitenkin edelleen vain kaksi reittiä, joista toinen lähtee Pura Besakihin ja toinen Pura Pasar Agungin temppeliltä. Jos mielit korkeammille rinteille ota myös huomioon useat uskonnolliset juhlat, silloin vuorelle nimittäin ei ole menemistä.
Omaan ohjelmaamme kuului myös kokkauskurssi pikkuruisessa ekoresortissa maaseudun sydämessä keskellä ei mitään. Vietimme oikein hauskan aamupäivän opettelemalla ikivanhoja perinteisiä indonesialaisia ruuanvalmistusmenetelmiä ja ruokien maustamista balilaiseen tapaan. Suoraan puutarhasta poimitut mausteet ja muut raaka-aineet pilkoimme erikoisilla indonesialaisilla veitsillä ja murskasimme huhmareella, ja ruuat kypsensimme polttopuiden lämmittämässä uunissa. Ateriasta tuli herkullinen ja taatusti ikimuistoinen.
Sidemenissä on edelleen hotelleja, B&B- ja home stay-tyyppisiä majoitusvaihtoehtoja kuten myös länsimaalaisille suunnattuja ravintoloita hyvin vähän esimerkiksi Ubudiin verrattuna, mutta alue on jo kuulemma kovassa nosteessa, ja tarjonta varmasti tulee (valitettavasti) täälläkin lähivuosina lisääntymään. Mene siis ennen kuin on liian myöhäistä.
Suurin osa tällä hetkellä olemassa olevista varsin vähäisistä resorteista sijaitsee Tabolan ja Sidemenin kylien ympäristössä, mutta muualtakin voi löytyä todellisia helmiä, kuten oma majapaikkamme Wapa Di Ume Resort & Spa. Kertakaikkisen tyylikäs ja tasokas pieni hotelli sijaitsee vehreääkin vehreämmän kukkulan juurella rauhallisesti virtaavan ja uintikelpoisen Unda-joen varrella, ja huokuu zenimäistä estetiikkaa. Span palvelut olivat huippuluokkaa ja ruoka erinomaista. Uima-altaan rauhaa häiritsivät korkeintaan kookkaat, ihanan värikkäät perhoset. Lämmin suositukseni Sidemeniin suuntaavalle.
Sidemen sijaitsee tosiaan sisämaassa, eikä näin ollen varsinaisesti lukeudu Balin rantakohteisiin. Toisaalta itärannikon Candidasaan ja Padangbai Beachille ei ole mikään mahdoton (n. tunnin) ajomatka, eli rantailunkin voi Sidemenissä oleskeluun hyvin yhdistää päiväretken muodossa. Itse jätimme kuitenkin rannat tällä kertaa tässä yhteydessä väliin, ja nautimme niistä sitten senkin edestä Uluwatussa matkamme viimeisellä viikolla. Sidemen vei kuitenkin ainakin minun sydämeni, ja sinne suuntaan seuraavalla Balin reissulla satavarmasti pidemmäksi aikaa.
Ihania kuvia! Me voitais jopa mennä tuonne Sidemeniin ?
Mira varmasti tykkäisitte! ❤️
Sidemen näyttää ihanalta.? Nyt tän luettuani ja sun vinkkien perusteella oon vielä tyytyväisempi, että Sidemen on yksi meidän kohteista talven Indonesia-matkalla.☺️ Ubud on jo tuttu ja liikaa väkeä meidänkin makuun tänä päivänä…
Ihanaa Marttiina, loistovalinta. Niin kaunista seutua. Koittakaa saada Agungista kuva auringonnousun aikaan!
Oi ihana kuulla, että tykkäsit Sidemenistä, se on nimittäin myös meillä suuntana nyt tulevalla matkalla. Tätä hotelliakin kuikuiltiin, mutta päädyttiin sitten yhteen toiseen. Ja joo, olin Ubudissa ekaa kertaa yli 10 vuotta sitten ja silloin se oli vielä rauhan tyyssija. Nyt sieltä ei rauhaa löydy, ellei tietty majoitu kaupungin ulkopuolella. Aika hurja muutos kyllä!
Kyllä varmasti Anna tykkäätte Sidemenistä. Mihin hotelliin päädyitte?
Ja joo Ubud on kyllä muuttunut vuosien varrella tosi paljon, eikä mun mielestä mitenkään positiiviseen suuntaan.
Näyttääpä kyllä niin kauniilta ja tulee ihan sellainen epätodellisen seikkailuelokuvan tunnelma mieleen. 🙂 Varmasti myös paikan päällä kokemus oli huikea ja samalla mielenkiintoinen, ajatellen tuota että olette aiemminkin samoissa paikoissa käyneet ja kuinka kehityksen pystyy silmin näkemään. Kehitys on tietyissä asioissa hyväksi, mutta samalla myös tavallaan ei.. Turismissa on puolensa ja puolensa, osittain hyvääkin, mutta liika on aina vaan liikaa eikä muuksi muutu. :/
Kiitos Johanna, oli ihan mun tyyppinen paikka tuo Sidemen kyllä! Jotenkin vaan hakeudun nykyään reissuilla entistäkin rauhallisempiin paikkoihin ja kartan kaikkea ryysistä. Suurkaupungit nyt ovat tietysti asia erikseen.
Upeita kuvia. Kävin tuolla suunnalla kun viisi vuotta sitten olin Ubudissa seitsemän päivää eli viikon. Ikävää kuulla että sekin paikka alkaa olemaan jo täynnä — olihan siellä turisteja jo silloinkin… Onneksi meillä oli majoitus kilometrin päässä itse keskustasta ja päiväretket saaren keski- ja pohjoisosiin täydensivät kokemusta. Ubudissa piti mennä myös kokkauskurssille ja ties mihin, mutta se kuumuus vaan pakotti chillailemaan kaupungilla ja hotellin uima-altaalla ja ravintolassa, joka alueena oli rauhallinen kuin mikä.. Eikä meillä ollut mikään kiire juosta joka paikkaan — olimmehan vasta aloittaneet kolme kuukauden irtiotto-loman..
Kiitos paljon Jani!
Joo Ubud oli viisi vuotta sitten tosi paljon rauhallisempi kuin nykyään. Meilläkin onneksi resortit sijaitsi vähän kauempana keskustasta niin saatiin kyllä chillailustakin nauttia, mutta kyllä se todellinen seesteisyys ja tämän Balin reissun kaunein paikka löytyi vasta Sidemenistä.
Paljon onnea sinulle blogin merkkipäivän johdosta! Koitin kommentoida suoraan blogiisi, mutta jostain syystä kommenttini ei tunnu sivulla näkyvän. Mikäköhän siinä on etteivät mene läpi?
No mutta onnittelut tosiaan, ja myötätuulta myös Reissu-Janin tuleviin seikkailuihin. Mauritiuksella toivottavasti nähdään. ?
Tuo Googlen blogialusta on hieman epävakaa. Mutta kiitos onnitteluista. Me tosiaan tullaan ”takaisin” Mauritiukselle Reunionilta 24.11 – ja laitetaan vaikkapa FB:n kautta YV:ta että josko polut kohtasivat Mauritiuksen länsirannikolla. Me ollaan kuitenkin siinä ihan samoilla ”huudeilla”.
Kiva juttu, tehdään näin!
Näyttääpä idylliseltä paikalta! Ollaan menossa Balille hiihtolomalla ja nyt kyllä mietin, että miten saisi mahdutettua Sidemenin meidän vähiin reissupäiviin. Majoitukset meillä on Uluwatussa, Ubudissa ja Canggussa. Jos vaikka matkalla Ubudista Cangguun. Alkaa olla haastavaa matkustaa lasten kanssa, kun vanhin on yläkoulussa, josta ei saa olla muutamaa päivää enempää pois.
Christa Sidemen on kyllä Ubudista ihan vastakkaiseen suuntaan kuin Canggu… Ja kyllä noissa kolmessakin on viikkoon jo mahduttamista! Balilla välimatkat saattaa olla kartalla lyhyita, mutta liikenteestä johtuen siirtyminen paikasta toiseen vie yllättävän paljon aikaa. Me ajeltiin esim. Uluwatusta Cangguun mopoilla melkein kaksi tuntia, autolla olisi mennyt vielä paljon kauemmin kun ei pääse samalla tavalla liikenteen seassa puikkelehtimaan kuin skoottereilla. Mutta siis aivan ehdottomasti kannattaa lohkaista Sidemenillekin päivä jos vaan ehditte! 🙂
Meidänkin esikoinen on muuten jo yläkoulussa eli kasilla, mutta ekstravapaata ollaan saatu muitta mutkitta. Viime vuonna oltiin kuukausi joululoman molemmin puolin Australiassa ja eteläisellä Tyynellämerellä, tänä vuonna lähdetään about samaksi ajaksi Karibialle ja Väli-Amerikkaan. Ilmeisesti nämä lomakäytännöt vaihtelevat kouluissa suurestikin.
En ole vielä koskaan käynyt Balilla, mutta kyllä se houkuttaa koko ajan enemmän ja enemmän. Joskus aikoinaan se oli tosi suosittu Suomalaisten keskuudessa, sitten se vähän unohtui ja nyt taas tuntuu, että siitä saa lukea vähän väliä jonkun matkakertomuksia. Näin se matkakuume tarttuu 🙂
Kyllä Balilla ainakin kerran elämässä kannattaa Teija mun mielestä käydä! 🙂
Upeita kuvia jälleen kerran! 🙂 Todella houkuttavan näköisiä majoituksiakin. Balin suosikkikohteeni on ollut tähän mennessä Ubud, mutta viime syksynä sinne palatessani huomasin myös sen muuttuneen parissa vuodessa. Täytyy pistää tuo Sidemen korvan taakse, samoin Uluwatu on alkanut houkuttamaan.
Kiitos Sofia! <3
Ehdottomasti kannattaa käydä Sidemenissä ja viipyäkin ainakin muutaman yön verran kun Balille seuraavan kerran suuntaatte. Tykkäsin kyllä Uluwatusta tosi paljon myös, jotenkin ihan erilainen kuin muu Bali! Kuivempi maasto mutta upeat rannat. Ja ihanan hippimäinen, rento tunnelma. 🙂
Loistavaa Etelä-Amerikan turneeta teille!
Joo toi Pohjois-Bali on kyllä erityisen nätti. Käytiin myös Canggussa ja täytyy sanoa, että enää en sinnekään välttämättä mene. Ehkä tähän kyllä vaikuttaa myös se, että kaikesta päätellen menetin instagram-tilini juurikin The Lawn Canggun wi-fiin kirjautumisen yhteydessä.
Oii miten kaunis paikka! Balilla en oo käynyt vuosiin ja siellä olisi kyllä pitkästä aikaa kiva käydä. Tästä paikasta en ollut kuullutkaan, pitää laittaa korvan taakse sillä rauhallinen Bali kiinnostaa enemmän. 🙂
Sidemen on kyllä rauhaa rakastavalle mannaa. Ja yllättävän harvalle tuntuu olevan tuttu alue ainakin toistaiseksi. Ehkäpä pitäisi ollakin ihan shhhh, ettei paikka mene pilalle… 😉
Varmaan siksi jotkut kokee Balin menneen pilalle, kun tietyissä paikoissa turismi on kasvanut niin paljon, kuten itsekin kerroit. Mutta eihän silti koko saari ole pilalla, mistä hyvänä esimerkkinä nämä kuvat ja kirjoitus. En ole Balille vielä päässyt ja yksi syy miksi se ei ole ykkösenä toiveissa, on juuri nämä ristiriitaiset kirjoitukset: toiset hehkuttaa, toiset moittii. Uskon, että hyvällä pohjatyöllä saarelta voisi löytää juuri tämän kaltaisia, rauhallisempia paikkoja. Ihanan vihreää ja kaunista!
Kiitos Anna! Kyllä mun mielestä Balilla kannattaa ainakin kerran elämässä käydä, ihan sitten vaikka vaan tsekkaamassa paikan päällä miten hyvin ristiriitaiset mielipiteet omasta mielestä pitävät paikkansa.
Olen ollut Balilla pari kertaa, ja en ollenkaan ole ymmärtänyt, missä saaren viehätys olisi. Nyt teidän, että olen ollut vain väärissä paikoissa. Kunpa Sidemen ei parin vuoden päästä olisi samanlainen turistyrysä kuin niin monet muut paikat. Vaikuttaa todella upealta.
Sidemenistä saattaisit Annika kyllä pitää. Toivotaan, että ihana seesteisyys säilyy!
Bali on ollut pitkään harkinnassa ja mukava lukea, että aitoa ja rauhallisiakin paikkoja vielä löytyy. Tuollaisen viidakkohotellin altaalla olisi kiva lueskella kirjaa ja nauttia maisemista. Sekä tietysti tutustua lähistön nähtävyyksiin ja paikalliseen elämänmenoon.
Suosittelen kyllä Rami Balillekin antamaan mahdollisuuden. Tietoa on onneksi etukäteen jo niin paljon saatavilla pelkästään blogeissakin, että reittinsä ja matkakohteensa pystyy aika tarkkaan suunnittelemaan juuri omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.