Japanin kevät – kimonoita ja kirsikankukkia osa 1

Japanin kevät – kimonoita ja kirsikankukkia osa 1

3 päivää Tokiossa

 

Laskeudun Naritan lentokentälle aamukymmeneltä lievästi sanoen pöllähtäneenä. Sisäisen kelloni viisarit osoittavat kolmea aamuyöllä, ja takana on kymmenen tunnin lento, jonka aikana en ole saanut nukuttua silmäystäkään. Vähän siis väsyttää. Siitä huolimatta olen innoissani – mahtavaa olla Japanissa ja vieläpä kirsikankukka-aikaan!

Tämä on myös ensimmäinen soolomatkani näin kauas ja näin valtavaan kaupunkiin TODELLA pitkään aikaan (kävin kyllä varmuuden vuoksi aiemmin talvella vähän treenaamassa Venetsiassa ja Pariisissa), ja vatsanpohjassa on hiukan perhosia: mietin miten tulen pärjäämään henkisesti kokonaisen viikon ilman tuttua ja turvallista matkaseuraani eli elämäni miehiä. 

Hotel Gajoen, joka on majapaikkani Tokiossa ensimmäiset kolme vuorokautta, osoittautuu onneksi aivan ihanaksi ja sen sijainti Meguro -joen varrella loistavaksi. Yllättäen hotelli vaikuttaa myös olevan lähinnä japanilaisten suosima, ja aulan ja käytävien seiniltä löytyykin paljon vanhaa japanilaista taidetta ja puuveistoksia, parikin erinomaista ravintolaa sekä viehättävä teehuone, jossa osallistun myöhemmin perinteiseen matcha -teeseremoniaan. Rauhallisella sisäpihalla solisee suihkulähde ja vesiputous, ja näitä ympäröi vielä kaunis japanilainen puutarha ja lampi karppeineen.

Onnellisena ja vähän hämmentyneenä tuijotan hetken huoneeni valtavista ikkunoista aukeavaa maisemaa Meguron kaupunginosaan, kirsikkapuiden reunustamalle joelle ja taustalla häämöttävälle Fuji -vuorelle.

Mutta, no can do, kaikesta tästä ihanuudesta huolimatta vaivun pian syvään uneen ja tulen vetäisseeksi kunnon päikkärit.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen päivä Tokiossa saattaa tosiaan olla Suomesta saapuvalle tekemisen ja näkemisen kannalta hieman haastava juuri jet lagin takia, ja omalla kohdallanikin se menee totta puhuen hiukan harakoille. En jaksa lähteä vielä metroilemaan tai sukkuloimaan Shinjukun ja Shibuyan ihmismereen, mutta onneksi Megurostakin ja ihan hotellini kulmilta löytyy vaikka mitä ihmeteltävää.

Kirsikkapuut joella ovat vielä nupuillaan, mutta jokea reunustavat vaaleanpunaiset paperilamput hohtavat illan pimetessä rauhoittavasti kirsikankukkien hennon roosaa väriä. Puut on valaistu muutenkin kauniisti, ja joen varressa on ihana kävellä. Alueella on myös paljon viihtyisiä izakaya -ravintoloita eli japanilaisia bistrontapaisia, ja syönkin yhden ehkä reissun parhaista aterioistani juuri ensimmäisenä iltana pienessä kulmakuppilassa Megurossa. Hämmästelen myös taas kerran sitä, miten kauniita japanilaiset ruoka-annokset ovatkaan, ja namabiiru eli japanilainen hanaolut maistuu taivaalliselta.

 

 

 

Nukun ensimmäisen yöni Tokiossa kuin tukki (hotellien parisängyt kun olet yksin reissussa: AH ja OI!!) ja herään jopa melko aikaisin pirteänä kuin peipponen. Se siitä jet lagista. Ensimmäisinä päivinä myös sää suosii; aurinko paistaa pitkälle iltapäivään pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on yli 20 astetta. 

Aamiaisen jälkeen suuntaan tsekkaamaan Meguron alueen temppelit, joita löytyykin kävelyetäisyydeltä lukuisia. Kaduilla ja kapeilla kujilla on leppoisan rauhallista, ja vastaan tulee lastensa kanssa pyöräileviä äitejä ja isiä, käsikynkkää käveleviä vanhoja pariskuntia sekä koiranulkoiluttajia tyylikkäästi puettuine (kyllä!) puudeleineen ja chihuahuoineen. Siellä täällä on pieniä puistikkoja, joissa puut ja pensaat jo kukkivat täysillä, enkä ikinä uskoisi olevani yhdessä maailman suurimmista metropoleista, jonka väkiluku on n. 37 miljoonaa.

Tämä onkin yksi Tokion viehättävyyksistä; kaupungista löytyy paitsi yötä päivää sykkiviä ja elämää pursuavia kaupunginosia, myös todella zenimäisiä alueita.

 

 

 

 

 

Kiireettömän temppeleillä vaeltelun jälkeen suuntaan Meguron metroasemalle tarkoituksenani matkata parin asemanvälin verran Shibuyaan. Olen menossa vaihtamaan etukäteen Suomesta hankkimani Japan Rail -passin junissa kelpaavaan kulkukorttiin, ja tämä onnistuu Tokiossa vain tietyillä asemilla. Yritän ostaa automaatista kertalippua, mutta kone ei huoli pankkikorttiani kuten ei myöskään yksikään aseman pankkiautomaatti. Kuin ihmeen kaupalla väenpaljouden keskeltä paikalle tupsahtaa minut tunnistava hotellini henkilökuntaan kuuluva herrasmies, joka ongelmasta kuultuaan tunkee välittömästi kouraani puuttuvan metrolipun. Japanilaisten kohteliaisuudella ja ystävällisyydellä ei muutenkaan ole mitään rajaa, ja tästä tulen varmasti vielä kirjoittamaan lisää.

 

 

Saan lopulta JR -passini vaihdettua asianmukaiseen läpyskään, ja vietän iltapäivän ja illan kierrellen ympäri Shibuyaa (täällä on tietysti ensimmäisenä käytävä ikuistamassa The Liikennevalojen eli maailman vilkkaimmaksi sanotun kadunylitysristeyksen kuhina), Shinjukua, Harajukua ja Yoyogi -puistoa. Vierailen upealla Meiji Shrinella, ja käyn päivittelemässä maisemia 202 metrin korkeudesta Metropolitan Government Buildingin ilmaisesta näköalatornista. Harajukussa päädyn pyörittelemään silmiäni paitsi alueella hengailevien  coolioiden asuvalinnoille, myös kissakahvilan söpöstelylle; en ehkä olisi ikinä kuvitellut syöttäväni kahvikupposen ääressä kuudelle kissalle kinuskitikkaria lattialle levitetyillä vaaleanpunaisilla patjoilla makoillen. Tokiossa tämäkin näköjään on mahdollista. 

 

 

 

 

 

Olen myös vähän ihmeissäni temppeleillä ja muuallakin näkyvien kimonoiden määrästä, en muista edellisellä sakura -matkallani viitisen vuotta sitten nähneeni yhtä paljon perinteisiin värikkäisiin kimonoihin sonnustautuneita kokonaisia perhekuntia. Ilmeisesti satun olemaan paikalla juuri kuumimpaan kansallispukuaikaan, ja tämähän on tietysti pelkästään positiivinen asia. Myöhemmin Kiotossa kimonoiden vyöry onkin sitten jo ihan omaa luokkaansa, mutta siitä lisää tuonnempana.

 

 

 

Illalla olen niin poikki päivän aistielämyksistä, kukkien kuvaamisesta ja ympäri kaupunkia ravaamisesta, että huolimatta suurista karaokeboksi-suunnitelmistani käyn lopulta vain syömässä majapaikkani japanilaisessa ravintolassa, ja tuijotan ennen nukahtamista hetken netflixiä hiukan liian mukavassa hotellisängyssäni.  

 

 

Kolmantena Tokio -aamunani edellisten päivien lämmin keli on muisto vain, ja miljoonakaupunki on kääriytynyt koleaan harmauteen. Pukeudun epähuomiossa aivan liian kevyesti, ja pienen kävelyretken jälkeen Uenon vanhoilla puutalokujilla olenkin jo umpijäässä. Päätän siis muuttaa alkuperäistä suunnitelmaani viettää alkupäivä keisarillisen palatsin puistoissa ja suunnata sen sijaan Roppongiin Mori Towerin hengästyttävän hienoon nykytaiteen museoon.

Paitsi upeaa taidetta, täällä voi ihailla myös maisemia ja museoravintolan kekseliäitä (ja herkullisia) ruoka-annoksia. Saan kulumaan Morissa huomaamattani kokonaiset kolme tuntia, minkä jälkeen suunnittelen siirtyväni vielä Yayoi Kusama -museoon. Suureksi harmikseni luen museon sivuilta sen olevan kuitenkin koko maaliskuun ajan suljettu. 

 

 

 

 

Harkitsen vielä hetken keisarillista palatsia, mutta mukavuudenhaluni vie voiton (vihaan palelemista yli kaiken), ja päädynkin osallistumaan hotellini teeseremoniaan. Ilalla käyn vielä ihmettelemässä Shibuyan ja Shinjukun neonvalomerta, ja valmistaudun siirtymään seuraavana aamuna Kiotoon varaamalla sieltä pariksi yöksi ryokanin eli perinteisen japanilaisen majatalon (kyllä, näinkin ajoissa, hih) ja nukkumalla taas kerran kunnon yöunet. 

Huomaan olevani myös hyvin kiitollinen siitä, että koska olen nähnyt jotakuinkin kaikki pakolliset nähtävyydet Tokiossa jo edellisellä reissulla, tällä kertaa minulla on ollut aikaa myös himmailla, ja ihan vaan vaellella kaupungissa täysin päämäärättömästi ilman sen kummempia paineita.

 

 

 

 

 

Muutamia huomioita Tokiossa: 

 

SAKURA

Viime viikolla ekoina Tokio -päivinäni sakura oli vasta aluillaan, ja esimerkiksi juuri Meguro -joella kukat vielä nupuillaan. Kukkimisen ajankohta riippuu aina säätilanteesta ja puulajikkeesta, sekä tietysti siitä missä päin Japania ollaan. Japanilaiset suhtautuvat sakuraan suurella intohimolla, ja kukintaennusteita laaditaan innokkaasti jo tammikuulta alkaen. Aina ennusteet eivät kuitenkaan osu ihan kohdilleen. Jotkut lajikkeet kyllä kukkivat viime viikollakin Tokiossa jo täysillä, mutta varsinainen täyskukinta eli mankai taitaa olla käynnissä vasta nyt kun olen jo kotona (iso nyyh!). 

Onneksi myös täyskukinta ja hanami tuli omalta osaltani nähtyä ja koettua aika perusteellisestikin jo edellisellä Japanin reissulla, joten näiden missaaminen tällä kertaa ei jäänyt liikaa harmittamaan (vähän kuitenkin). 

Hanamin eli kirsikankukkajuhlan viettoa voi muuten paraikaa seurata esim. ihanan Iida in Translation -blogin välityksellä.

 

 

KÄTEINEN VS. LUOTTOKORTTI

Olin tietysti taas omaan huolettomaan tyyliini unohtanut varata käteistä mukaani pennin pyörylää, ja tämän unohduksen takia olin monta kertaa matkan aikana enemmän tai vähemmän pulassa. Perusluottokortit kuten VISA ja Mastercard käyvät kyllä hotelleissa, kaupoissa, ravintoloissa ja suurimmassa osassa takseja (tosin tämäkään ei pätenyt enää Kiotossa), mutta esim. metrolippuja tai joidenkin temppeleiden sisäänpääsymaksuja ei pysty maksamaan länsimaisilla korteilla. Kortti ei kelpaa maksuvälineenä myöskään junissa. Itse en saanut nostettua omilla korteillani käteistä automaateistakaan, varmasti sellainenkin masiina olisi jostakin löytynyt, mutta länsimaiset luottokortit kelpuuttavia pankkiautomaatteja ei tosiaan ihan joka kulmalla ole. Onnistuin myös hukkaamaan VISA -korttini heti toisena päivänä ja painoin siitä eteenpäin menemään pelkän Amexin varassa, ja tämän jälkeen maksuasiat vasta mielenkiintoisiksi muuttuivatkin. 

Kannattaa siis varata mukaan käteistä kun lähtee Japaniin!

TURVALLISUUS

Yksin matkustavalle naishenkilölle Japani on äärettömän helppo kohde; turvallisuus on huippuluokkaa, ja ihmiset järjestään kohteliaita, avuliaita ja ystävällisiä. Koin täällä oloni todella turvalliseksi paikassa kuin paikassa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

 

 

29 Comments

  1. Toistan itseäni täällä blogin puolella eli en kestä miten ihanan näköistä ja vitsi miten paljon haluaisin uudelleen Japaniin. 😄😍 Kirsikankukat kiinnostaa tietenkin ja museoon olisi kiva päästä. Tokiossa päämäärätön haahuilu palkitsee kaikki aistit ja se on ihmeellistä ja inspiroivaa mitä kaikkea kummallisuuksia sieltä löytää. (me oltiin muuten pöllökahvilassa: http://onioni.fi/2018/03/25/ihana-ja-ihmeellinen-tokio/ ) Se on jännä miten zen-paikkoja tuolta tosiaan löytää, vaikka kyseessä niin iso kaupunki… ❤️

    Reply
    • Kiitos Marttiina! Voi että pöllökahvila jäi kokematta, ens kerralla sitten. 😀

      Reply
  2. Voi kirsikankukat soikoon miten ihana matka sinulla on ollut. Ihania elämyksiä ja kokemuksia.
    Japani ja tämä kirsikankukan kukinta aika on kummasti alkanut kiinnostamaan. Onhan se aina ollut tiedossa mutta tällaisten juttujen jälkeen kiinnostus kyllä herää kunnolla 😁

    Reply
    • Suosittelen kyllä Piian ehdottomasti sakuran kerran kokemaan jos vaan tilaisuus tarjoutuu. Kyllähän noita kukkkivia puita on muuallakin (jopa meillä Turussa toukokuussa! 😀 ), mutta Japanissa tuo kukkapöhinä on kyllä viety ihan nextille levelille.

      Reply
  3. Ihanat tunnelmat ja kuvat! Itselläni Japani on vielä unelmissa, siellä on varmaan niin erilaista kuin missään muualla. Ihanan symppiksen oloisia ihmisiä.

    Reply
    • Kiitos Sateenmuru! 😘
      Kyllä ehdottomasti kannattaa unelma toteuttaa, Japani on upea ja todella omanlaisensa helmi.

      Reply
  4. Tästä tuli aivan järkyttävä ikävä Japaniin! Olisi hienoa kokea joskus hanami, olen ollut Japanissa vain syksyllä (mikä toki sekin oli hienoa aikaa reissata siellä). Me muuten nostimme edellisellä reissulla usein rahaa Visalla/Amexilla 7-eleveneissä olevista automaateista ilman ongelmia eli ehkä niitä kantsii tsekkailla seuraavalla reissulla.

    Reply
    • Oi itse haaveilen jo ruskareissusta Japaniin! ❤️
      Mä en tajua itsekään miten mun kortit ei toimineet yhtään missään, pankkiautomaateissa siis. Kokeilin kyllä myös 7-eleveniä ja Family Martia. Ei onnannut!
      Voiskohan johtuu siitä, että mulla on platinum amex?? Täytyy kysellä huomenna pankeista… ja visahan nyt tosiaan sitten mystisesti katosi heti tokana aamuna, ehkä sillä oisin saanut käteistä nostettua helpommin.
      Anyways, ois ollu hyvä olla cashia mukana, helpommalla olis päässyt! 😅

      Reply
  5. Oi, iso kiitos linkkauksesta!! <3 Kirsikankukat taitavat joo olla hieman myöhemmässä tänä vuonna, ne ovat vasta nyt täydessä kukassa.

    Oletpa valtavan paljon saanut irti Tokiosta noin vähässä ajassa! Tuossa onkin oikeastaan jo kaupungin parhaat palat 🙂 Hotellisi vaikuttaa myös olevan oikea löytö!

    Ihanalta näyttävät nuo Meguron temppelit, pitääkin palata tuonne alueelle ehdottomasti myös niiden takia. 🙂

    Reply
  6. Siis mullekin tuli ihan kamala ikävä Japaniin tätä postausta lukiessa. Haluaisin toteuttaa joskus soolomatkan Tokioon, jossa voisin vain yksin haahuilla ympäri kaupunkia. Muistelisin, että viime Japanin reissulla meillä oli paljon käteistä ja kortteja ei käytetty kuin shoppaillessa. Sakura on joskus pakko nähdä Japanissa.

    Reply
  7. Oi mitä kuvia! <3 Ihan uskomattoman näköistä! Sun reissua oli niin kiva seurata instankin puolella. Tuolla on kyllä varmaan just nyt todella paljon porukkaa ihastelemassa kukintoa. Hauska tuo, että on tehty kunnon kartat ja aikataulut. :p
    Ja hyvä huomio tuo, että sopii yksin matkaavillekin.

    Reply
    • Kiitos Sandra, joo on aika mielettömän nätti paikka.Ja kiva kun seurasit instassa!:)

      Reply
  8. Vau mitä kukkaloistoa! Vaikea uskoa, että tuostako tuo Sakura vielä paranee! Lontoossakin kukkii kirsikkapuut ja magnoliat, mutta ei kyllä ihan tuossa mittakaavassa. Hauskaa, että löytyy kunnon infografi siitä, mistä ja milloin kukintoja löytyy eniten!

    Reply
    • Näinkin Lilja jotain kuvia Lontoon kukkivista puistoista, upean näköistä sielläkin.

      Reply
  9. Tuo JR-passi on kyllä niin kätevä (kunhan sen ensin saa vaihdetuksi). Kyllä tuo kirsikkapuun kukinta on niin hienoa aikaa, että taidan tästä ensi kuussa lähteä Turkuun katselemaan kun Aurajoen kirsikkapuut vihdoin joskus toukokuussa kukkivat.

    Reply
    • Erittäin hyvä idea Terhi, täällä Turussakin on tosiaan upea sakura! Asuimme monta vuotta jokivarressa Piispankadulla ja kevät oli ihanaa aikaa. Toivottavasti saadaan nauttia tänä vuonna yhtä lämpimistä keleistä kuin viime toukokuussa. 🙂

      Reply
  10. Nämä kuvat nostattivat Japani-kuumetta entisestään. Jännää, että olet miljoonakaupungista löytänyt noin rauhaisia kulmia. Olen itse kovasti kukkien perään, joten tästä kauneudesta jo lähes sekoaisin 🙂

    Reply
    • Kiitos Annemaria, Japanissa on kyllä superkaunista! Ja yllätyin vähän itsekin miten rauhallisia kulmia Tokiostakin löytyy.

      Reply
  11. Kiitos kivasta ja kauniista nojatuolimatkasta. Haaveistani huolimatta kun en varmaankaan ikinä tuonne pääse. Kukat olisivat niin ihania nähtäviä ja japanilaisesta kohteliaisuudesta olen kuullut siellä vuosia asuneilta ystäviltänikin paljon.

    Reply
  12. Japanin ja hanami on yksi haaveeni, jos joskus Japaniin matkaan niin ehdottomasti hanamin aikaan. Viime vuonna kävin Roihuvuoressa katsomassa kirsikkapuita, tänäkin vuonna on pakko päästä niitä johonkin ihailemaan… Upeita kuvia sinulla ja mikä mieletön tuuri että tuo hotellin työntekijä sattui samaan aikaan asemalle!

    Reply
  13. Ihanaakin ihanampi Japani! Me olemme olleet siellä vain ruskan aikaan, eli syksyllä, mikä sekin oli upea. Ehkä joskus pääsemme vielä uudelleen ja sakuran aikaan. Kieltämättä tuo ensimmäinen päivä Japanissa on haastava, ei yksin jet lagin mutta myös yleisen sekoilun takia. Ainakin meillä, kestää hetki ennen kuin hoksaa miten junat ym. toimivat.

    Reply
    • Joo kyllä hetki menee sopeutuessa kun Japaniin Suomesta pölmähtää. 🙂

      Reply
  14. Kaunista Japani- ja Tokio-tunnelmaa!<3 Japani on mulle aika tuntematonta aluetta, mutta nää sun tarinat houkuttaa lähteä katsomaan meininkiä omin silmin. Ihania noi paikallisista otetut kuvat 🙂

    Reply
  15. Ihanaa kuulla juurikin soolomatkailun näkökulmasta Japanista ja Tokiosta. Itse en ole vielä uskaltautunut soolomatkoille Eurooppaa kauemmas, vaikka tiedän, että suurin osa maailmaa on aivan turvallinen myös blondille länsimaiselle naiselle. Toivottavasti Japani-haave toteutuu vielä joskus! Soolomatkana tai ei. Hotellisi vaikutti ihanalta! Ja juurikin tuo, että pakolliset nähtävyydet vetää äkkiä läpi ja sitten vain tunnelmoi ympäri katuja seuraamatta karttaa sen suuremmin – siitä nautin itse soolomatkoilla kaikkein eniten 🙂

    Reply
  16. Tulipa kamala hinku päästä Tokioon tän postauksen myötä! Ihan varmasti tulen käymään tuolla vielä jossain vaiheessa, parastahan se olisi kirsikkapuiden kukintojen aikaan.

    Reply
  17. Mahtavia kuvia ja jestas sentään mikä kohde soolomatkalle! (Ehkä silleen ihan vaan vähän kade olen!)

    Miten helposti paikalliset suhtautuivat kuvaamiseen? Tai siis kysysitkö aina luvan vai miten?

    Reply
  18. Niin ihanan näköistä!! Täällä luetaan silmä tarkkana kaikki Tokioon liittyvät postaukset tällä hetkellä, ottaen korvan taakse kaikki viimeiset vinkit ennen kun lähdetään pääsiäisviikolla itse paikanpäälle.

    Reply
    • Oi ihanaa pääset Japaniin! 😍❤️Mahtavaa reissua teille.

      Reply
  19. Ihana tunnelma <3 Olen muutaman kerran lähtenyt pidempään reissuun alla järjettömän univelat. Voi sitä koomaa, jonka jetlag saakaan aikaiseksi. Tulee koettua monta ihanaa juttua sumussa ja puoliunessa – joskaan ei sekään nyt niin vakavaa ole;D

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *