Huhtikuisen Thaimaan matkamme lopulliseksi kohteeksi valikoitui lopulta pitkän arpomisen jälkeen kaksi meille ennestään tuntematonta saarta Andamaanienmeren puolella; Koh Yao Yai ja sen sisarsaari Koh Yao Noi.

Tämä oikein hurmaavaksi osoittautunut, aika tarkkaan Phuketin ja Krabin puolivälissä Phang Nga Bayn karstivuorimaisemien syleilyssä sijaitseva saariparivaljakko oli tosiaan jostain syystä jäänyt meiltä kokonaan aiemmin huomioimatta, vaikka jotakuinkin joka kolkka ja saariryhmä on tullut Thaimaassa aiemmin koluttua. Meillä on perheenä Thaimaahan syvä kiintymyssuhde lukuisten pitkien talvipakolaisvisiittiemme ansiosta, ja koska edellisestä pidemmästä oleskelusta tuossa hymyjen ja yleisen helppouden valtakunnassa oli jo muutama vuosi aikaa, tuntui tämä matka kauan kaivatulta kotiinpaluulta.

Phuketissakin olemme tulleet käyneeksi, eikä se totta puhuen ole houkutellut palaamaan pätkän vertaa. Krabikin on mielestäni aika kamala paikka turistiryysiksen takia, ja siksipä  hieman epäilyttikin mitä näiden kahden välistä muka voisi löytyä. Mutta löytyipä sitten kuitenkin, ja itseasiassa vaikka mitä ihanaa!

 

 

 

 

KOH YAO YAI

Ensimmäinen etappimme oli saarista eteläisempi ja hieman Koh Yao Noita suurempi KohYao Yai, jolle saavuimme Phuketista kuten useimmat matkailijat. Krabistakin on joitakin veneyhteyksiä, mutta nopein ja helpoin tapa on hypätä pitkähäntäveneen tai speed boatin kyytiin Phuketin satamasta tai Ao Po Grand Marina Pieriltä. Matka saarten välillä kestää pikaveneellä vain puolisen tuntia, mutta tuntuu melkein siltä kuin siirtyisi planeetalta toiselle. Phuketin hulinasta ja karaokebaarien reunustamista rannoista ei näy Koh Yao-saarilla jälkeäkään.

Meidän matkan startti ei kylläkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä; Finnairin lento Helsingistä Bangkokiin pääsi jonkun teknisen hässäkän takia lähtemään melkein pari tuntia aikataulusta myöhässä ja tästä syystä missasimme jatkolentomme Phuketiin. Onnistuin myös (siinä kun hirveässä kiireessä ryntäsimme koneesta ulos kun vielä kuvittelimme, että ehkä voisimme  sittenkin jatkolennolle ehtiä) unohtamaan läppärini matkustamoon. Huomasin tietokoneen puuttumisen vasta kun olimme järjettömän säätämisen jälkeen saaneet hommattua uudet lennot ja siirtyneet Suvarnabhumilta Don Mueangin lentokentälle – noh, siinä vaiheessa peli oli tietenkin jo menetetty ja läppäri matkalla takaisin Suomeen. 

Lähes seitsemän tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta lopulta kuitenkin, löysimme sitten viimein itsemme pikaveneen kyydistä kiitämässä kohti Phang Nga Bayn paratiisimaisia maisemia ja Santhiya Resort & Spata.

 

 

 

 

Voisin kirjoittaa Santhiyasta pitkäänkin, mutta taidan säästää vuolaamman tarinoinnin matkamme toiselle majapaikalle Six Senses Yao Noille, joka oli ainutlaatuisen huikea elämys ja ansaitsee ehdottomasti oman postauksen.

Sen verran kuitenkin Santhiyasta, että kyseessä on valtava ja myös valtavan erikoinen hotelli, joka on rakennettu jyrkkään rinteeseen Yao Yai-saaren länsirannikolle. Resortin yhteydessä on pitkähkö ranta, useita ravintoloita ja hotellirakennuksia sekä vuorenrinteeseen ripoteltuja omalla uima-altaalla varustettuja huviloita. Kiipeäminen ylimpiin villoihin ja hotellihuoneisiin on armottoman hikistä hommaa, ja siksipä hotellin eri osien välillä suhaa puisia (kyllä, PUISIA!) lava-autoja. Auton metsästäminen täpötäydessä hotellissa oli lopun viimein todella hermoja raastavaa puuhaa, eikä kiipeily jyrkissä ylämäissä neljänkymmenen asteen läkähdyttävässä helteessäkään oikein hotsittanut. Emme myöskään saaneet lupaa huristella huvilalle vuokraamillamme skoottereilla, mikä olisi helpottanut elämää huomattavasti. 

Huvila itsessään (meillä oli varattuna Grand Deluxe Sea View Villa omalla uima-altaalla) oli ihan mukava ja varsinkin tilava, mutta itse en lämmennyt perinteiselle, mutta kovin tummalle ja raskaan koristeelliselle sisustukselle tällä kertaa lainkaan. Huvilan tilat sijaitsivat kahdessa kerroksessa, mikä tuntui jotenkin hankalalta sekin, varsinkin kun alakertaan pääsi vain ulkokautta, ja pimeällä portaiden ympärillä suhasi lauma oikeasti ihan valtavia lepakoita. Jaiks, eipä tullut hämärän laskeuduttua enää alakertaa paljon käytettyä.

Näistä ja monista muista pienistä, mutta lomalla joskus oi niin suurista harmin aiheista johtuen päädyimme lopulta vaihtamaan saarta ja hotellia kaksi vuorokautta suunniteltua aiemmin, ja tähän ratkaisuun olimmekin lopulta kovin tyytyväisiä.

Eikä Santhiya missään nimessä välttämättä huono vaihtoehto ole – se nyt ei vaan tällä kertaa osunut yhteen oman makumme kanssa, eikä mielestäni aivan lunastanut lupaamaansa viittä tähteä.

 

 

 

 

 

 

Saaresta itsessään tykkäsimme kyllä kovasti, meno Koh Yao Yailla on äärimmäisen rauhallista ja Phuketin läheisyydestä huolimatta neitseellistä. Muutama kyläpahanen ja turistikrääsää myyvä putiikki toki löytyy,  mutta moniin Thaimaan rantakohteisiin ja esimerkiksi Trangin tai Siaminlahden puoleisiin saariin verrattuna tunnelma on suorastaan unelias. Varsinaisia paratiisirantoja Koh Yao Yailta tai Noilta ei ehkä löydy, mutta muutama oikein nätti biitsi kuitenkin, ja maisemat vehreiltä palmumetsien ja banaanipuiden peittämiltä kukkuloilta Phang Nga-lahden pienille karstivuorisaarille ovat vähän epätodellisenkin kauniita.

Itse päristelimme skootterilla saaren tunnissa ympäri pariinkin otteeseen, ja parasta oli juuri päästä lähelle aitoa thaimaalaista maalaiselämää. Matkan varrella näkyi värikkäitä moskeijoita ja välillä sai väistellä verkkaisesti vastaan tepastelevia lehmiä tai kukkoja. Koh Yao Yain pohjoisosasta löytyy mielestäni saaren paras ranta Laem Had Beach ja parhaat maisemat voi bongata itärannikolta.

 

 

 

 

KOH YAO NOI

Koh Yao Yailla tulimme lopulta viettäneeksi siis vain kolme yötä, ja seuraavaksi viikoksi siirryimme Yain pohjoispuolella sijaitsevalle hiukan pienemmälle, mutta ehkä astetta vilkkaammalle Koh Yao Noille.

Turistirysäksi ei silti tätäkään ihanaa pikkusaarta voi kutsua; saarelta löytyy vain muutamia tasokkaampia resortteja ja jokunen bungalow-majoitusta tarjoava vaihtoehto pienemmällä budjetilla matkustavalle. Ravintoloita on kourallinen lähinnä saaren länsirannikolla, ja näistä saa edullisesti herkullista thaimaalaista ruokaa ja joistakin jopa olutta, vaikka muslimialueella ollaan.

Täälläkin on helpointa liikkua skootterilla, ja sympaattinen pikkusaari on puolessa tunnissa kierretty. Parhaat rannat ovat luksusresorttien yksityisrantoja, mutta myös itärannikon Pasai Beach on oikein mukava. Huomiota herätti myös puhtaus ja siisteys sekä Koh Yao Yailla että Noilla – roskia näkyi teiden varsilla ja rannoilla ilahduttavan vähän jos lainkaan.

 

 

Hauskana lisänä saarella oli sivuvaunullisen vespan vuokraamismahdollisuus, näitä oli tarjolla useammassakin paikassa. Vaikutti olevan suorastaan jonkin sortin trendi-ilmiö saarella! Pitihän sitä sitten tietysti itsekin kokeilla, ja sekä sivuvaunussa matkustavan että kuskin armoton tuomio kuului näin: ei niin hauskaa puuhaa kuin miltä näyttää tai perusmopolla ajelu, mutta ihan hauskaa kumminkin. 

 

 

 

Kuten jo edellä mainitsin, Koh Yao Noilla majoituimme mahdollisesti yhdessä Thaimaan tasokkaimpiin kuuluvassa resortissa Six Senses Resort & Spassa. Mielestäni hotelli olisi ansainnut viiden sijaan kuusi tähteä. Tästä on kuitenkin kirjoitettava kokonaan oma postauksensa, ihan vaan esimerkkinä siitä, miten luodaan täydellinen majoittumiskokemus, luontoa ja ympäristöä viimeisen päälle kunnioittaen.

 

 

 

 

Sekä Koh Yao Yailta että Noilta on helppo lähteä tutkimaan Phang Nga Bayn lajissaan ainutlaatuista saaristoa. Erikokoisia vaikuttavia tippukiviluolia, kirkasvetisiä laguuneja ja mangrove-metsää sisälleen kätkeviä saaria on alueella kolmatta sataa, ja on käsittämätöntä miten koskematonta luontoa täältä edelleen löytyy kun ottaa huomioon kuinka lähellä Thaimaan suurimpia turistikeskittymiä kuitenkin ollaan. Itsellekin tämä tuli ihan yllätyksenä, vaikka jotain olin alueesta toki etukäteen lukenutkin.

Uiminen laguuneissa ja vilvoittava merituuli tropiikin paahteessa oli aivan ihanaa, ja pääsimmepä eräällä saarella uimaan ja sukeltelemaan apinoidenkin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Six Senses ja veneretket ympäröiville Phang Nga-lahden karun kauniille karstisaarille viimeistelivät äärimmäisen postiviisen matkakokemuksemme, ja palasimmekin Thaimaasta kotiin täydellisen tyytyväisinä ja aurinkoisilla fiiliksillä ladattuina. En ihmettelisi, vaikka palaisimme Koh Yao-saarille jossain kohtaa jo lähitulevaisuudessa.