Olen elämäni aikana viettänyt lukuisia tunnelmallisia jouluja ulkomailla kuten safarijoulua Keniassa, rantajouluja Kaakkois-Aasiassa, risteilyjoulua Välimerellä ja ranskalaista joulua Pariisissa. Joulu on tuntunut ihan joululta näissäkin paikoissa, ja olenkin aina ollut sitä mieltä, että joulun tunnelmaan pääsyssä ratkaisevaa on joulumieli, ei lokaatio.

Vuosi sitten vietimme kuitenkin jouluaattoa paikassa, jossa en ihan päässyt oikeaan moodiin. Joulu Las Vegasissa, huhhuh. Sanonpa vaan.

 

Kalifornian auringosta kohti Las Vegasin hullunmyllyä

 

Vuoden takainen joululomamme alkoi oikein leppoisasti Los Angelesissa Santa Monica Beachilla, missä aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja meri kimmelsi kilpaa amerikkalaiseen tapaan ei niin vaatimattomien, joka paikassa killuvien joulukoristeiden kanssa.

Los Angeles on valtavan laajalle alueelle levittäytynyt kaupunki, joten majapaikan sijainnilla on täällä todella väliä, ja oma valintamme osoittautui nopeasti juuri meille sopivaksi. Santa Monica on rauhallinen verrattuna esim. naapurissa sijaitsevaan Venice Beachin alueeseen, mutta rannalla ja kuuluisalla laiturilla on kuitenkin paljon mukavaa aktiviteettia sekä lapsille että aikuisille. Kävelyetäisyydellä on kivoja ravintoloita ja ostoskatuja, ja täällä uskaltaa liikkua pimeälläkin. Meininki on leppoisa, eikä rantabulevardeilla kuljeskellessa välttämättä edes muista olevansa jättimäisessä miljoonakaupungissa.

 

 

 

 

 

Vajaassa parissa viikossa ehdimme kierrellä Los Angelesin eri kaupunginosia ja nähtävyyksiä, syödä ihan liikaa ja liian isoja annoksia amerikkalaisia pannukakkuja ja Bubba Gump -rapuja sekä ajella rannikkoa pitkin päiväretkille Malibuun, Orange Countyyn ja supernätille Laguna Beachille Losista etelään. Pidimme kaupungin tunnelmasta tosi paljon, vaikka pari kertaa olikin kuskilla hermojen menetys lähellä Losin surullisen kuuluisissa ruuhkissa jumittaessa. Myös Hollywood roskaisuudessaan ja rähjäisyydessään oli totta puhuen meille kaikille melkoinen pettymys. Muilta takaiskuilta kuitenkin vältyttiin, ja Los Angeles näytti meille juuri niin aurinkoiset kasvonsa kuin olimme etukäteen toivoneetkin.

 

 

 

 

Alunperin aikomuksenamme oli viettää joulunpyhät Santa Barbaran pienehkössä rantakaupungissa 140 km Los Angelesista rannikkoa pitkin pohjoiseen; olimme kuulleet paikasta paljon hyvää ja vuokranneet täältä airbnb:n kautta jo kauan etukäteen ihanalta näyttävän, rannalla sijaitsevan huvilan. Valitettavasti kävi kuitenkin niin, että lähialueilla jo muutamia viikkoja riehuneet maastopalot eivät ottaneet rauhoittuakseen vaan päinvastoin kiihtyivät entisestään ja uhkasivat levitä itse kaupunkiinkin. Voimakkaan tuulen ruokkima palo oli myös saanut aikaan paksun savupilven, eikä Santa Barbarassa pystynyt liikkumaan ulkona käytännössä lainkaan. Joulusuunnitelmat uusiksi siis.

Karttoja lueskeltuamme päätimme lopulta aatonaattona lähteä ajelemaan kohti Las Vegasia. En ole ihan varma, miten tähän valintaan kaikista maailman vaihtoehdoista päädyttiin, ja taisin totta puhuen olla alusta lähtien ajatuksesta aika kauhuissani. Kasinoita rakastava aviomieheni Mikko oli kuitenkin haaveillut Las Vegasin näkemisestä ja kokemisesta jo pitkään, ja taisivat siinä olla perheen muutkin miespuoliset jäsenet päätökseen vaikuttamassa. Ja näin siis päädyimme viettämään joulua ehkä maailman hulluimmassa paikassa ja viihde-elämän ja showbisneksen kiistämättömässä keskuksessa, kaupungissa, joka ei toden totta nuku koskaan.

 

Kahdeksan tuntia autiomaassa ja loputtomiin neonvaloja

 

Matkaa Los Angelesista Las Vegasiin on n. 440 km ja tiet ovat oikein hyväkuntoisia moottoriteitä, joten kuvittelimme matkan taittuvan pysähdyksineen viidessä tunnissa. Kävi kuitenkin ilmi, että muutama muukin autoilija oli ottanut kohteekseen samaisen kasinokaupungin, ja pian jurnutimmekin toinen toistaan pahemmissa ruuhkasumpuissa. Välillä taisimme edetä tunnin aikana vain muutamia kymmeniä kilometrejä, ja aluksi ihastusta herättäneet karunkauniit maisemat Kalifornian ja Nevadan autiomaassa alkoivat näyttää melkoisen monotonisilta. Siinä tuli laulettua joululaulu jos toinenkin, ja käytyä läpi suurinpiirtein kaikki mahdolliset sanaleikit. Välillä mielen ehti jo vallata epätoivo, ja mietimme mahdammeko päästä perille koskaan, mutta lopulta kuitenkin, kolme tuntia suunnitellusta aikataulusta myöhässä ja pimeän jo laskeuduttua, löysimme itsemme keskeltä Las Vegasin sykkivää neonvalomerta.

Las Vegasin sydän on The Strip, jonka varrella pönöttävät kaupungin suurimmat ja kuuluisimmat kasinohotellit kuten Bellagio, MGM Grand, Ceasars Palace ja The Circus. Kasinohotellien sisältä löytyy valtavien pelihallien lisäksi lähes kaikki mahdollinen viihdetarjonta mitä mieleen juolahtaa: teattereita, huvipuistoja, ruotsinlaivat mieleen tuovia buffet-ravintoloita ja mitä mielikuvituksellisimpia baareja. Olipa jossakin Stripin hotelleista golf-kenttäkin. Kasinoiden välissä on isoja ostoskeskuksia ja kadulla voi nähdä kaikkea mahdollista Elviksestä ja Marilyn Monroesta huipputaitaviin taikureihin. Kaupungissa esiintyvät maailman parhaat viihdemaailman tähdet, ja upealla Cirque de Soleil -nykysirkusryhmällä on täällä oma jättimäinen teatteri. Olinkin haaveillut lipuista juuri tänne, mutta joulunajan hinnat olivat sen verran päätähuimaavat, ja paikat vähänkin järkevään aikaan pyörivissä näytöksissä kortilla, ettemme raaskineet niitä hankkia.

 

 

 

Yleisesti ottaen hinnat hotelleissa ovat täällä amerikkalaiseen normitasoon ja varsinkin Kaliforniaan verrattuna todella kohtuulliset, kasinohotellit käärivät rahansa nimittäin juuri kasinoiden puolella. Itse majoituimme niin ikään Stripillä ihan Bellagion naapurissa sijaitsevassa Mandarin Orientalissa, joka on kuitenkin poikkeus säännössä, eli kasinoa ei täältä löydy. Tästä olinkin kovin tyytyväinen, sillä tunnelma hotellissa oli naapureihin verrattuna suorastaan zeniläisen rauhallinen. Majoituimme pilvenpiirtäjähotellin 17. kerroksessa, ja maisemat huoneen panoraamaikkunoista illalla ja yöllä Stripille olivat kieltämättä melkoiset.

 

 

Jouluaattona ja -päivänä Las Vegasissa vallitsi samanlainen hullunmylly kuin ilmeisesti kaikkina muinakin vuoden päivinä. Tässä kohtaa onkin todettava, että viimeistään nyt ymmärsin täydellisesti sanonnan what happens in Vegas, stays in Vegas; ihmiset tuntuvat olevan suurimmaksi osaksi paikalla joko pelaamisen tai villin juhlimisen vuoksi, eikä täällä todellakaan tarvitse miettiä onko jokin asiallista tai sopivaa. Lapsille paikka oli ehkä jopa vähän pelottava, enkä kyllä todellakaan lämmennyt itsekään tälläiselle joulushowlle. Mutta tulipahan nähtyä. Enää ei tarvitse. Ja eihän sitä nyt voi muuta kuin nauraa jos kadulla kävelee jouluaattona vastaan joulumuori yläosattomissa!

Joulupäivänä teimme kuten monet muutkin Las Vegasin kävijät ja lähdimme kokopäiväretkelle Grand Canyonille. Tämä oli huikean hieno kokemus, joka paikkasi kyllä kovasti jouluaaton aiheuttamaa hämmentynyttä olotilaa. Siitä lisää lähitulevaisuudessa, nyt valmistaudutaan parin päivän päästä starttaavaan uuteen jouluseikkailuun.