Caymansaarilta löytyi pala paratiisia

Caymansaarilta löytyi pala paratiisia

Herään aamulla lempeässä tuulessa huojuvien kookospalmujen rauhalliseen suhinaan. Auringonsäteiden kutitellessa vielä unisia silmiäni laskeudun vuokrahuvilamme edessä levittäytyvälle rantahietikolle venyttelemään. Vitivalkoinen korallihiekka on jo aamuseitsemältä ihanan lämmintä. Kastan varpaani kristallinkirkkaana kimmeltävässä Karibianmeressä, ja toivotan hyvät huomenet rannan tuntumassa köllötteleville meritähdille.

Jotakuinkin näin alkoivat aamuni Grand Caymanilla tammikuun alkupuolella. Majailimme viikon ajan veroparatiisin maineessa olevan Iso-Britanniaan virallisesti kuuluvan saariryhmän pääsaarella, eikä mikään ennakkoon paikasta luomani mielikuva lopulta pitänyt aivan paikkaansa. 

Pelkäsin Caymansaarten olevan jotenkin kiillotettu, ehkä hiukan tylsäkin, ja ennen kaikkea risteilyturisteja pullollaan. Ajattelin kaikkien pysyvästi saarella asuavien olevan kenties superrikkaita veropakolaisia, ja miljoonajahtien lilluvan posheissa satamissa Monacon tai St.Tropezin tyyliin. Olin kyllä lukenut myös saarten upeista rannoista sekä kirkkaista vedenalaista elämää pursuavista merivesistä, ja näiden takia sinne lopulta suuntasimmekin – sekä tapaamaan saarella asuvia tuttujamme. Ja mikä onni, että suuntasimme; Grand Caymanilta nimittäin löytyi ihan oikeakin paratiisi, jolla ei ollut verojen tai risteilyjen kanssa mitään tekemistä.

 

 

 

 

Cayman Kai – Grand Caymanin herrankukkaro

Olimme löytäneet sopivan vuokrahuvilan omalla privaattirannalla Cayman Kaista, hevosenkengän muotoisen saaren pohjoisrannikolta. Huvilaa varatessani en vielä tiennyt päätyvämme sattumalta koko Grand Caymanin ylivoimaisesti ihanimpaan spottiin, todelliseen herrankukkaroon, mutta ajeltuamme viikon aikana useampaankin otteeseen koko Grand Caymanin ympäri tämä kävi kyllä ilmiselväksi.

Mielettömän kauniilla alueella on pelkästään yksityisomistuksessa olevia huviloita sinne tänne kahden tyynen ja matalahkon merenlahden rannoille ripoteltuna. Hotelleja ei täältä löydy lainkaan, ja läheisestä Rum Bayn pikkiriikkisestä satamastakin vain pari paikallisten suosimaa kalaravintolaa. Lähimpään pieneen ruokakaupan tapaiseen on ajomatkaa viitisentoista minuuttia, ja kunnolliseen vähän isompaan supermarkettiin East Endiin saa huristella puolisen tuntia. Cayman Kaissa ei ole edes katuvaloja, ja rannoilla voi bongailla enemmän meritähtiä ja rauskuja kuin ihmisiä. Just meikäläisen tyyppinen paikka siis! 

 

 

 

 

 

 

 

 

Cayman Kain teillä ei ollut ruuhkaa – eikä asfalttia.

 

Tässäkin poukamassa nähtiin meritähtien lisäksi rauskuja, merihevosia, upeita koralleja sekä paljon paljon kaloja

 

Ajelimme viikon aikana tosiaan poikieni suuresti rakastamalla avojeepillä pitkin poikin saarta, ja yleisesti ottaen täytyy sanoa, että kapean salmen kahteen osaan jakaman Grand Caymanin kauneimmat paikat löytyvät mielestäni ehdottomasti sen maantieteellisesti isommalta puoliskolta  idästä.

Länsipuolen Seven Mile Beachille pysähtyvät jättiristeilijät ovat saaneet lähestulkoon kaiken kaupallisen ja turisteja houkuttelevan keskittymään lähelle satojen ihmisten päiväpyrähdyspaikkana tunnettua aluetta, ja sekä Seven Mile Beachilta että sen eteläpäässä sijaitsevasta George Townista löytyykin McDonaldsia ja Kentucky Fried Chickeniä pitkissä riveissä.

Me satuimme ensimmäisen kerran Seven Mile Beachille juuri ruuhkaisimpaan aikaan kun yhteysalukset olivat tiputtaneet useammankin risteilijän ihmismassat rannalle, ja voi apua mikä ruuhka varsinkin eteläisimmässä osaa rantaa oli vastassa. Ranta on kyllä tosi kaunis ja hiekka valkeaa ja pehmeää ja meri epätodellisen turkoosi, mutta tosiaan, mikä ryysis! Seurasimme touhua kymmenisen minuuttia oikeasti aika järkyttyneinä, ja liukenimme suosiolla väljemmille vesille. 

 

 

 

 

 

Seven Mile Beachin pohjoisosasta löytyy rauhallisempaakin rantakaistaletta

 

Tämä kokemus vahvisti entisestään käsitystäni, että massaristeilyt eivät olisi minua varten. Ilmeisesti maissakin ollaan useimmissa satamissa vain sen aikaa, ettei pidempiä omatoimiretkiä oikein uskalleta tehdä. Korjatkaa minua viisaammat, jos olen väärässä. Jostain syystä kuitenkin kaikissa kohdallemme Karibialla sattuneissa risteilykohteissa (Grand Caymanin lisäksi Jamaika ja  Roatan Hondurasissa) risteilymatkustajat tuntuivat viettävän maissaoloajan tismalleen samassa paikassa satojen muiden risteilymatkustajien seurassa. Grand Cayman ei kuitenkaan hirmu iso ole, ja esimerkiksi auton vuokraaminen sujui ainakin meidän kohdalla muitta mutkitta. Muutaman tunnin ajelulla olisi helppo nähdä kauniilla saarella aika paljon muutakin kuin Seven Mile Beachin läpeensä turistinen ympäristö.

 

 

 

 

Se aito ja oikea Cayman

Mikä sitten oli minun mielestäni aitoa ja oikeaa Caymania? No, ensiksikin upea luonto. 

Huikean hienon vedenalaisen maailman lisäksi saarelta löytyy paljon muutakin elämää. Grand Caymanilla asustelee monien muiden Karibianmeren saarten tavoin useita iguaanilajeja, joista uhanalainen Blue Iguana kuitenkin ainoastaan Grand Caymanilla. Sinisiä iguaaneja on vaikea luonnonvaraisena bongata, mutta näitä sympaattisen näköisiä (vaikkakin oikeasti aika äksyjä) otuksia on mahdollista käydä oppaan johdolla ihmettelemässä Queen Elisabeth II:n kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä sijaitsevassa Blue Iguana Rescue Centerissä. Keskuksessa yritetään kasvattaa populaatiota mahdollisimman lempein keinoin, eli saattaa yhteen sopivia yksilöitä lisääntymismielessä. Tämä iguaanien tinder onkin tuottanut toivottua tulosta, ja kanta on saatu pikkuhiljaa elpymisen alkuun.

Iguaanien lisäksi Grand Caymanilla voi ihailla monenmoisia eksoottisia lintuja sekä kauhistella puskissa piileskeleviä käärmeitä. Käärmeet ovat saarella pääosin täysin vaarattomia lajeja, mutta kyllähän sitä hiukan hätkähti kun ensimmäisen kerran massiivisen kokoisen matelijan näki pihatiellä luikertelevan.

 

 

 

 

 

Kasvillisuus Grand Caymanilla on runsasta, mutta korkeuseroja saarella ei juuri ole. Jamaikan jälkeen Grand Cayman tuntuikin flätiltä kuin pannukakku. Upeimmat rannat ja parhaat snorklauspaikat löytyvät Rum Bayn ympäriltä ja juurikin Cayman Kaista (shh, älkää kertoko kenellekään!), ja vaikka loputtoman kaunista rantaviivaa riittää ympäri koko saaren itäosan, melkein kaikkialla muualla kuin Kaissa oli ainakin meidän viikkomme aikana todella tuulista.

Sukeltajien unelmasaarella Little Caymanilla olisi myös ollut huikean hieno käydä veneilemässä ja päiväretkeilemässä, mutta kova merenkäynti vesitti nämä suunnitelmamme tällä kertaa. 

 

 

 

Mainitsemisen arvoinen kokemus Grand Caymanilla oli vierailu ystäviemme luomutilalla.

Caymaneilla tuotetaan omavaraisesti paljon hyötykasveja, ja oli hienoa päästä näkemään millaista eksoottisten hedelmien ja vihannesten viljely oikeasti on, ja vieläpä maistelemaan niistä valmistettua herkullista illallista. Pari ihan uuttakin lajiketta tuli tilalla vastaan, kuten calabash, jonka suomennos olisi ilmeisesti pullokurpitsa, mutta ei tämä todella kovakuorinen suurinpiirtein vesimelonin kokoinen pyöreä hedelmä kyllä ihan sekään mielestäni ollut.

Paikallisten suosima juoma Caymaneilla kuten kaikkialla muuallakin Karibialla on rommi, jota illan isäntä oli kerännyt varastoihinsa kunnioitusta herättävän ja harvinaisuuksiakin sisältävän pullokokoelman verran. Monella paljasjalkaisella caymanilaisella on muuten kuulemma sukujuuria Kuubassa, mikä tuli ilmi rommien esittelyn yhteydessä. 

 

Calabash-puun hedelmiä. Kuori on kovaa kuin puu ja hedelmä sisältä tosi pahanhajuinen

 

Papaija

 

Ihana dragon fruit

 

Aamiaista caymanilaisittain

 

Caymansaarille siis todellakin voi ja kannattaakin harkita suuntaavansa risteilyjen ulkopuolellakin. Itse olisin viihtynyt kauniissa ja rauhallisessa, ja ihan oikeasti paratiisia muistuttavassa Cayman Kaissa kevyesti toisenkin viikon. Paikka ei ole lomakohteena tietenkään edullisimmasta päästä, mutta ei myöskään mikään ökyrikkaiden temmellyskenttä veroparatiisin maineestaan huolimatta. Suurin osa paikallisista on ihan tavallisissa taloissa asuvia tavallisia pulliaisia, ja vieläpä oikein mukavia sellaisia. 

Jos muuten kiinnostaa nähdä videomateriaalia Cayman Kaista ja Grand Caymanilta muutenkin, niin instagramin puolella niitä löytyy highlightseista, check @boardingtime_jenni.

 

 

24 Comments

  1. Tämän jutun perusteella on sekä houkuttelevaa että helppo reissata Caymanille – ja onnittelut UPEISTA kuvista!

    Reply
    • Kiitos Riitta! Joo, ei Caymansaaret mitenkään saavuttamaton ole, itseasiassa helppo kohde jatkaa vaikka Miamista ja yhdistää Jamaikaan.

      Reply
  2. Caymansaaret vois tosiaan olla tosi kiva matkakohde!

    Karibian risteilyt ei meitäkään kiinnosta. Ainakin suurin osa niistä saastuttaa aika tavalla ja kaiken lisäksi käsityksemme on sama kuin sinulla, niillä pääsee näkemään vain paikkoja, jossa on tuhat muuta ihmistä samaan aikaan.

    Tuli uutena tietona, että pitaijaa (dragon fruit) on myös Karibialla. Luulin, että on Aasialainen hedelmä, koska tarjoillaan siellä niin yleisesti, mutta näköjään on kotoisin nimenomaan tuolta!

    Reply
    • Kiitos kommentista Mikko!
      Caymansaaret on ihana matkakohde, helppo ja tosiaan huikean kaunis. Eikä ollenkaan niin vaikeasti saavutettava tai kallis kuin moni tuntuu kuvittelevan. Toisaalta oli kyllä ihanaa, ettei itäosassa saarta juuri turisteja näkynyt ja saari oli säilyttänyt myös autenttisuutensa. Little Cayman on kuulemma vielä paratiisimaisempi korallisaari kuin Grand Cayman, sinne siis ensi kerralla.

      Reply
  3. Miten huikeita kuvia. Sun matkassa on aina yhtä kiva olla mukana kuvien ja kerronnan kautta.
    Olinpaikka kun ajattelin, että risteily vois olla kiva mutta jos mahdollisuus tulee niin valitsen kyllä lennot ja potkurikoneet Karibialla.

    Reply
    • Kiitos taas kerran maailman ihanimmasta kommentista Piia!

      Reply
  4. Kyllä on upean näköistä! Täällä on myös tuosta syystä kyseenalaistettu Karibian risteilyt. Aika maissa on liian lyhyt tutustumiseen kunnolla maahan.

    Reply
    • Itseäni myös kauhistuttaa usein isot ihmismassat, joten siitäkään syystä en ihan helposti jättiristeilijälle lähtisi. Vaikka kokemus varmasti sekin!

      Reply
  5. Cayman-saarilla olemme olleet vaan risteilyllä, mutta sittemmin olemme muita Karibian saaria kierrelleet lentäen ja asuen aina pari-kolme yötä kullakin saarella ja kyllä ne saaret tosiaan muuttuvat ihan toisenlaisiksi kun risteilyturistit illalla lähtevät ja saarelaiset saavat saarensa takaisin. Toki silloin osa vaikka ravintoloistakin saattaa mennä kiinni, mutta loput ovatkin sitten sitä aidompia.

    Reply
    • Juurikin näin, saarten aitous taitaa kyllä valitettavan usein jäädä risteilymatkustajilta hiukan piiloon. Grand Cayman oli ihana, mutta ei kyllä tosiaan ihan parhaimmillaan sillä puolella saarta, missä risteilijät pysähtyvät.

      Reply
  6. Me käytiin Caymansaarilla juurikin risteilyn yhteydessä. Vuokrattiin auto ja huristeltiin koko päivä ympäri saarta. Käytiin varmaan monissa samoissa paikoissa missä tekin. Niin me ollaan tehty tosi monessa kohteessa risteilyjen yhteydessä. Ei haluttu Caymanilla missään nimessä jäädä Seven Mile beachille muiden risteilyturistien kanssa. Mun mielestä risteilyt ei niinkään ole se ”ongelma”, vaan ihmisten ihan perusluonne. Aika moni muutenkin menee lomalle johonkin kohteeseen siten, että viettää 1-2 viikkoa samassa hotellissa / resortissa ja liikkuu vain siinä lähiympäristössä ja tekee ehkä yhden tai pari retkeä loman aikana. Tosi monet tykkää helppoudesta ja paikallaan olosta. Me taas tykätään liikkua ja nähdä paikkoja, mutta moni haluaa olla lomalla vaan paikallaan. Onneksi molemmat on ihan ok. 🙂

    Reply
    • Onneksi tosiaan molemmat on ok, ja siksi tuossa jutussa kirjoitinkin, että massaristeilyt eivät olisi MINUA varten. Selkeästi aika moni muu tykkää. Toki risteilyihin liittyy myös ongelmia, joilla ei sinänsä ole mitään tekemistä sillä millaisia päiväretkiä haluaa laivoilta tehdä, näistähän kirjoitti juuri mm. Tarinoita Maailmalta-blogin Annika –><https://tarinoitamaailmalta.com/risteilyalukset-saasteet/.
      Itse kyllä sitten taas lennän aivan liikaa, ja sikäli olen jäävi risteilylaivojen saastuttavuuteen puuttumaan, mutta jotenkin vaan hirvittää tuo alusten jäätävä koko. Laivat esim. Miamin satamassa näyttivät suorastaan pelottavilta ja luulenpa, että ahdistuisin ihmispaljoudesta ihan vaan laivalla ollessani. Mutta kuten sanottu, moni risteilyistä ilmiselvästi tykkääkin, ja se heille toki suotakoon.

      Reply
  7. Onpas hienon näköistä. En ole Karibialla koskaan ollut (muuta kuin omatoimisesti vaan Kuubassa pari viikkoa… no onhan sekin Karibiaa) — ehkäpä joskus voisi tehdä ”eläkeläisristeilyn” alueella — tai sitten kokea se aidoimmillaan kun päiväturistit ovat lähteneet laivoillaan pois.

    Reply
    • No eikö olekin kaunista Jani! Oikeasti karibialainen paratiisisaari parhaimmillaan – ainakin tuolla itäpuolella. Kannattaa kyllä lähteä joskus Karibiaa tutkimaan enemmänkin, mulla ainakin pelkästään positiivisia kokemuksia kaikista paikoista missä tullut käytyä.

      Reply
  8. Apua, ei saa näyttää tällaisia kuvia Suomen loputtomassa marraskuussa kärvisteleville…! Huikeita maisemia ja hienoa huomata, että paikka ei ole ainoastaan veroparatiisi vaan myös ihan oikea paratiisi.

    Reply
    • Kiitos Taina! 🙂
      Ja joo, Caymansaaret on tosiaan niin paljon enemmän ja kauniimpi paikka kuin moni osaa ehkä aavistaa.

      Reply
  9. Näyttää toi teidän mesta niin huikealta! Mielettömiä kuvia ja jutun luettuani, lähtisin vaikka samantien käymään Caymanilla. 🙂

    Reply
    • No kyllä se oikeasti aika huikea olikin! Kiitos Sandra. Ja joo, kyllä lähtisin minäkin takaisin vaikka saman tien. 🙂

      Reply
  10. Huikean kauniita kuvia! Hienoa nähdä, miltä Caymanilla näyttää, kun se tosiaan on omassa mielessänikin vain veroparatiisi. Mä olen dragon fruitien suuri fani 🙂

    Reply
  11. Wou mikä (vero)paratiisi😄Virkistävä uusi näkökulma tähän paikkaan. Ihania tunnelmia ja kuvia olet koonnut taas<3

    Reply
  12. Me on joskus pohdittu tätä risteilyvaihtoehtoa lapsiperheoptiona – kun asuttiin vielä Gibraltarin kupeessa niin lapset huokailivat aina niitä jättilaivoja, joiden katolla oli vesiliukumäet ja lupailtiin, että ehkä joskus – mutta kyllä miinuspuolia taitaa olla enemmän kuin plussia. Lasten kanssa en toki edes kuvittele, että pääsisi näkemään pysähtymispaikkojen autenttisia puolia kovin hyvin.

    Cayman tuli tutuksi tuttavapariskunnan matkoilta 90-luvulla, he kävivät saarella säännöllisesti sukeltamassa silloin ja paikka oli ilmeisesti vähän rauhallisempi ja sukelluskohteiltaan erittäin uniikki tuolloin. Ja ei hitsit, upealta se näyttää yhä!

    Reply
  13. Risteilyillä ei tosiaan ole pakko liikkua muiden mukana samassa massassa, vaan päivän aikana ehtii nähdä pienet saaret todella kattavasti.
    Minuakaan varten ei olisi laivan läheisyyteen rannalle jääminen, mutta risteilyillä olen ollut neljä kertaa ja se on mainio tapa nähdä pieniä paikkoja, missä ei päivää enempää olisi näkemistä. Cayman saaret lukeutui minulla näiden joukkoon. Hienoa oli, mutta oli huikeaa jatkaa matkaa uuteen kohteeseen laivan kyydillä. Jos joku ei uskalla lähteä kiertämään risteilykohteita päivän aikana satama-aluetta pidemmälle, niin siitä ei saa syyttää kuin itseään. Pitkän päivän aikana kyllä ehtii ja uskaltaa ihan kuten millä muullakin lomalla 🙂
    Risteilyt on kuin reppureissaamista, mutta risteilyllä vaan hotellihuone seuraa perässä, eikä reppua tarvitse pakata joka kohteen jälkeen 😀

    Reply
  14. On kyllä upeita turkooseja sävyjä jälleen, etenkin nuo autiot hiekkarantakuvat oli minun makuuni. Olin juuri Karbialla risteilyllä ja suoraan sanottuna inhosin niitä pysähdyksiä, koska ne satama-alueet olivat niiiin täynnä. Ainoa kiva oli Cozumel, jossa vuokrattiin auto ja lähtettiin päiväksi kiertämään saarta. En ymmärrä, miksi ihmiset haluaa viettää koko päivän kuin sillit purkissa – niinkuin noista sinunkin kuvista näkyy. 😀

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *