Palasimme pari päivää sitten puolentoista viikon pituiselta New Yorkin reissulta ja pakko sanoa, että olen vieläkin matkasta ihan liekeissä. Ollaan oltu Nykissä ennenkin ja toki tykätty kaupungista, mutta jotenkin tällä kertaa kaikki mahdolliset palaset loksahtelivat paikoilleen täydellisyyttä hipovan nätisti. Pakko siis hiukan hehkuttaa New Yorkin kesän ihanuutta heti tuoreeltaan täällä bloginkin puolella, vaikka oikeastaan tarkoitukseni oli kirjoittaa tänään postaus ihan muista aiheista. 

Mikä siis teki New Yorkista tällä kertaa niin erityisen? Miksi olimme koko perhe suorastaan murheen murtamia kun kotiinlähdön aika koitti? Täydellinen kaupunkilomamme taisi lopulta olla aika monen tekijän summa.

 

 

 

Majoitukset SoHossa ja Chelseassa

Ensinnäkin majoitukset. Niiden osalta kohdalle sattui tällä kertaa aivan nappivalinnat. 

Vietimme ensimmäiset kolme yötä pilvenpiirtäjähotelli The Dominickissa SoHossa, enkä usko, että kovin paljon upeampia maisemia voi kovinkaan moni hotellihuone Manhattanilla tarjota. Käytössämme oli kahden makuuhuoneen kulmahuoneisto 42. kerroksessa koko seinän kokoisilla panoraamaikkunoilla. Toisesta huoneesta aukesivat näkymät Uptownin pilvenpiirtäjien ja 5th ja 6th Avenuen suuntaan, toisesta taas Hudson-joelle ja New Jerseyhin. Myös kylpyhuoneen ikkunasta saattoi ihailla Manhattanin skylinea vaahtokylvyssä lilluen.

Kun ensimmäisenä aamuna heräsimme jetlagin ansiosta ihan riittävän ajoissa eli suomeksi sanottuna viideltä pirteinä kuin peipposet ja vetäisin makuuhuoneemme lasiseinien edestä verhot sivuun, oli pakko hiukan päivitellä maisemaa. Seuraavan tunnin aikana saimmekin sitten ihmetellä auringonnousua Manhattanin ylle jättimäisestä vuoteestamme käsin. 

 

 

 

 

 

The Dominickista löytyy myös uima-allas ja viihtyisä kattoterassi, jonka sushiravintola sai meiltä kaikilta täydet pisteet. Sijainti keskellä SoHoa on erinomainen: lähin metroasema löytyy parin korttelin päästä, ja ihan kulman takana levittäytyy omasta mielestäni SoHon viehättävin alue pienine vintage-putiikkeineen ja ravintoloineen. Toisaalta myös eteläisen Broadwayn hulinat ovat vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä eikä Washington Square Parkiin ole matkaa sen enempää. Puistosta on kätevä lähteä jolkottelemaan Fifth Avenueta pitkin kohti Midtownia – vaikka ihan Central Parkiin saakka. Matkan varrella nähtävää riittää, ja muutaman kilometrin kävely saattaa ykskaks venyä tuntien mittaiseksi retkeksi kuten omalla kohdallamme ensimmäisenä kokonaisena New York -päivänämme pääsi käymään.

 

 

 

 

 

Lämmin suositus siis The Dominickille, jos huippunäkymät ja pilvenpiirtäjässä asuminen Manhattanin ytimessä kiinnostelee.

Kolmen hotelliyön jälkeen vaihdoimme majapaikkaa SoHosta Chelseaan, mistä olimme vuokranneet The Plum Guiden kautta seuraavaksi viikoksi asunnon. Järjestelyt ja yhteydenpito asunnon vuokraajan kanssa hoituivat mutkattomasti läpi koko prosessin, ja Chelseassa meitä odotti putipuhdas, valoisa, äärettömän mukava ja kauniisti sisustettu kahden kerroksen huusholli. Totta puhuen olimme vuokra-asunnossa heti kuin kotonamme, ja parin seuraavan illan osalta ravintola- ym. iltamenot vähän puolivahingossa unohtuivat tyystin tykkänään kun päivän helteisessä kaupungissa vaeltelun jälkeen nökötimme tyytyväisenä ”kotisohvalla” leffaa katsoen ja kulmakuppilan noutopizzaa mutustaen.

 

 

 

 

 

 

 

Chelsean asuntomme oli juuri sellainen, jossa oikeastikin voisin kuvitella New Yorkissa asuvani: sielukas ja persoonallinen, vanha, mutta tyylikkäästi ja kekseliäästi remontoitu äärettömän toimiva koti leppoisassa naapurustossa. Nämä tämmöiset helmet vaan taitavat olla Manhattanilla ihan järkyttävän kalliita, ainakin sen perusteella mitä huvin vuoksi miehen kanssa asuntojen hintoja lähialueilta googlailimme.

Kaupunginosana Chelsea on hurmaavan kylämäinen ja rento (tänne ei ole rakennettu eikä näillä näkymin tulla rakentamaankaan pilvenpiirtäjiä), ja esimerkiksi SoHoon verrattuna vähemmän turistinen. Alueella on paljon taidegallerioita, pieniä teattereita ja cooleja ravintoloita, ja melkein jokaisesta kadunkulmasta löytyy herkkuja tursuava deli tai söpö kukkakauppa. Suvaitsevaisuudesta muistuttavia ja rakkauden ilosanomaa korostavia seinämaalauksia ja sateenkaarilippuja on tiheässä, ja joka toisen vastaantulijan vanavedessä tuntuu tallustelevan vähintään yksi koira.

 

 

 

 

 

Kesän erityisilot 

Tämä oli itselleni neljäs visiitti New Yorkiin, mutta ensimmäinen kosketus Ison Omenan kesään. Odotukset Nykin kesäaktiviteettien suhteen olivatkin jo lähtiessämme korkealla, mutta silti ihan rehellisesti ja liioittelematta voin sanoa, että ne ylittyivät kymmenen päivän aikana mennen tullen. New Yorkin kesä oli iloinen, pulppuava, trooppisen kuuma ja kostea sekä monenmoista happeningia pullollaan. Kelien suhteen meillä kävi tietenkin valtavan hyvä tuuri; ilma oli ihanan lämmin, pääasiassa aurinkoinen ja omaan makuumme sopivan helteinen – eikä kuitenkaan niin tukalan kuuma kuin ilmeisesti joitakin viikkoja aiemmin.

Erityisen positiivisesti yllätyimme kaupungin lukuisista viihtyisistä puistoista ja vihreistä rooftop-terasseista – näistä kun ei aiemmilla visiiteillä talvipakkasilla tietenkään ole oikein saanut mitään käsitystä.

Itseäni ilahdutti ja inspiroi myös kovasti kaupungin käsin kosketeltava ja silminnähtävä aktiivisuus ja sykkivä energia. Ihmiset tuntuvat toden teolla ottavan Nykissä kesäkeleistä ilon irti ja pyöräilevät, rullalautailevat, pikniköivät, joogaavat, voimistelevat, pelaavat shakkia, harjoittelevat kuoroesityksiä tai ihan muuten vaan hengailevat ulkosalla aamusta iltaan. Ja osa tietysti varmaan yölläkin. 

 

 

 

 

 

Jos aiemmilla New Yorkin reissuilla olemme kolunneet taidemuseoita (jotka toki ovat upeita ja vertaansa vailla mihin vuodenaikaan tahansa) ja shoppailleetkin ainakin jonkin verran, tällä kertaa tekemisemme painottuivat aikalailla erityyppisiin asioihin.

Yksi hauska kokemus oli esimerkiksi risteily Hudson-joella Liberty Islandille ja Vapaudenpatsaalle. Veneilyyn olisi ollut mahdollista yhdistää myös brunssi tai illallinen, mikä olisi varmasti ollut oikein ihanaa sekin, mutta aikaa (ja rahaa) säästääksemme päädyimme puolentoista tunnin mittaiseen perusristeilyyn. Paitsi Vapaudenpatsaan, myös Manhattanin siluetin näkeminen joelta käsin oli mukavaa vaihtelua pilvenpiirtäjämaisemille, ja laivan baarista oli mahdollista ostaa virkistäviä juomia.

Suurin osa Hudson-joen risteilyistä lähtee Manhattanin länsirannan piereiltä eli laitureilta, mutta myös itärannalta kulkee lauttoja Brooklyniin, Ellis Islandille ja Vapaudenpatsaalle. Risteilyliput voi ostaa kätevästi etukäteen netistä (esim. www.hudsonrivercruises.com) , itse ostimme liput kuitenkin suoraan laiturin myyntipisteestä ja hyvin mahduimme kyytiin, vaikka laiva olikin aika täynnä ja saavuimme paikalle viime tingassa.

 

 

 

Pari sanaa Manhattanin puistoista

New Yorkin ja Manhattanin ikonisin puisto on tietysti Central Park. Ja onhan se upea. Talvella olemme käyneet vaan vähän kävelemässä puiston eteläosissa ja Metropolitan-museon lähimaastossa, mutta nyt tulimme viettäneeksi aikaa tässä liki 3,5 neliökilometrin kokoisessa keitaassa enemmänkin. Itse kävelin koko puiston järvineen kaikkineen ympäri pariinkin otteeseen, enkä silti tietenkään ehtinyt läheskään kaikkia sen nurkkia koluamaan.

 

 

 

 

 

Central Parkista löytyy teattereita, ravintoloita ja lukuisia erilaisten teemojen mukaan suunniteltuja viheralueita kuten Shakespeare Garden ja John Lennonin muistoksi nimetty puutarha, Strawberry Field. Nykiläiset viettävät puistossa synttäreitä ja muita juhlia, lenkkeilevät, lukevat ja… no, oikeastaan vaikea sanoa mitä julkiseen tilaan sopivaa aktiviteettia puistossa ei harrastettaisi. Löytyypä puistosta valitettavasti edelleen myös eläintarha, Central Park Zoo, minkä kyllä kiersimme kaukaa niin kuin useimmiten eläintarhat missäpäin maailmaa tahansa. Miksi, miksi ihmeessä keskeltä kaupunkia pitää edelleen löytyä ikuiseen vankeuteen ja ahtaisiin oloihin tuomittuja villieläimiä? Kysyn vaan.

No, eläintarhasta huolimatta Central Park on kieltämättä vaikuttava ja viehättävä superpuisto keskellä sykkivää miljoonakaupunkia, ja erittäin hyvän kuvan sen valtavuudesta samoin kuin jälleen kerran uuden näköalan Manhattanin pilvenpiirtäjien reunustamaan siluettiin saa esimerkiksi Metropolitanin viidennen kerroksen terassilta.

 

 

 

Central Parkin lisäksi Manhattanilta löytyy kymmeniä muitakin isompia ja pienempiä puistoja kuten Washington Square Park, Bryant Park, Union Square Park ja entisen junaradan paikalle rakennettu liki kahden ja puolen kilometrin pituinen The High Line. 

 

 

 

 

The High Linen puistoreitin varrella voi bongata taidetta ja erikoista arkkitehtuuria monessakin muodossa, ja sen eteläpäästä löytyy yksi New Yorkin omasta mielestäni parhaista taidemuseoista, The Whitney Museum. Nykin taidetarjonta oli tälläkin kertaa kokonaisuudessaan kuitenkin niin valtava ja monimuotoinen, että se vaatii ehdottomasti oman postauksensa; The High Linesta ja Whitney-museosta lisää siis tuonnempana.

Union Squarella kesäkuukausina ainakin keskiviikkoisin ja lauantaisin (ilmeisesti joskus muinakin viikonpäivinä) järjestettävät isot markkinat, Union Green Market, on myös ehdottomasti kokemisen, näkemisen ja maistamisen arvoinen tapahtuma. Puistoon ja sitä ympäröivälle aukiolle kokoontuu tuolloin kymmenittäin paikallisia tuottajia kauppaamaan kaikkea mahdollista vihanneksista ja hunajasta juustoihin ja pienpanimoiden oluisiin – ja kaikki nämä erittäin organic, of course. 

 

 

 

 

 

 

Oletko ollut New Yorkissa kesällä? Mikä on ollut sun mielestä parasta Nykin kesässä? Kerro ja kommentoi!