Nizza, Cannes ja Saint-Tropez Ranskan Rivieralla lienevät ainakin nimeltä tuttuja paikkoja kaikille matkustamisesta vähänkään kiinnostuneille – vaikka niissä ei olisi henkilökohtaisesti tullut käytyäkään.

Côte d’Azurin rannikolta ja sitä ympäröiviltä kukkuloilta löytyy näiden lisäksi lukuisia pienempiä ja suurelle yleisölle kenties vähän tuntemattomampia helmiä kuten St.Raphaël, Gourdon, Valbonne, Vence, Tourette-sur-Loup, Roquefort-les-Pins, Mougins… Itseasiassa listasta voisi tulla aika pitkä, jos itseni oikein vauhtiin päästäisin.

Yksi omista suosikeistani ja mielestäni yllättävän vähälle huomiolle yleisesti jäänyt paikka Rivieralla on ihan hirvittävän viehättävä Saint-Jean-Cap-Ferratin niemi Nizzan ja Monacon välissä.

Belle Époque –aikakauden estetiikkaa edelleen ansiokkaasti huokuva pienehkö niemenkärki tarjoaa sellaista silmäkarkkia sekä maisemien että arkkitehtuurinsa puolesta, että oh la laa.

 

 

 

Vietimme Saint-Jean-Cap-Ferratissa muutaman yön elokuun lopulla mieheni Mikon kanssa hääpäiväreissun yhteydessä, enkä romanttisempaa paikkaa meille hyvin harvinaiselle kahdenkeskiselle viikonlopulle voisi kuvitella (paitsi ehkä Èze, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina).

Tämä ei ollut meille eka kerta Cap-Ferratissa ja tuskin viimeinenkään, mutta mon dieu miten kivaa ja nättiä oli taas.

 

 

 

Saint-Jean-Cap-Ferratilla saattaa olla maine ökykalliina ja julkkisten suosimana huvilakeskittymänä, ja sitä se toki jossain määrin onkin (neliöhinnat niemellä liikuskelevat tällä hetkellä käsittääkseni n. 70 000 euron paikkeilla eikä alueelle ole saanut rakennuslupaa vuosiin), mutta myös paljon muuta. Harvapa meistä täällä talonhankkimismielessä pyörinee muutenkaan.

 

 

 

Vastoin monien ennakko-odotuksia Cap-Ferratista löytyy maineikkaiden klassisten luksushotellien lisäksi myös ihan normihintaista majoitusta. Yksityisrantojen välissä on siellä täällä kauniita, pieniä, kaikille avoimia rantapoukamia eikä ajelu pyörällä tai vuokra-autolla pinjamäntyjen ja upeiden puutarhojen ympäröimien huviloiden reunustamilla kaduilla maksa sen enempää kuin missään muuallakaan.

Niemellä on ihanan rauhallista Nizzan, Cannesin tai Monacon turistiseen hulinaan verrattuna, ja ennen kaikkea tyylikästä. Alue on ollut aikoinaan myös mm. Coco Chanelin ja Edith Piafin sekä lukuisten muiden kuuluisuuksien ja erityisesti näyttelijöiden ja taiteilijoiden suosiossa – enkä yhtään ihmettele miksi.

Cap-Ferratin erikoisherkuista pääsee kätevästi nauttimaan muuten myös majoittumalla  lähellä sijaitsevassa Villefrance-sur-Merissä.

Alla muutamia tärppeja Saint-Jean-Cap-Ferratiin. Älä missaa näitä jos (ja toivottavasti kun) joskus päätät lähteä tälle aika spesiaalille niemelle kauneutta aistimaan.

 

 

Hurmioidu Villa Ephrussi de Rotchildin palatsissa ja puutarhoissa

Ihana, ihana paikka. Ainakin meikäläinen saa täällä järjettömät estetiikkakicksit.

Palatsin 1907 rakennuttaneen paronitar Béatrice Ephrussi-Rotcildin lempiväri sattui olemaan vaaleanpunainen ja intohimoinen harrastus puutarhanhoito. Ja sen kyllä huomaa.

Béatrice teki varmasti aikoinaan hyvät kaupat ostaessaan seitsemän hehtaarin kokoisen meren ympäröimän maapläntin sitä kuulemma samoihin aikoihin myös havitelleen Belgian kuningas Leopoldin nenän edestä, ja me muut saamme onneksemme kuljeskella paronittaren jalanjäljissä huikean kauniissa puutarhoissa ja entisöidyissä taiteen täyttämissä huoneissa palatsin sisällä. Ja ulkona. Puutarhoihin on nimittäin paronittaren toimesta aikoinaan rahdattu mm. kokonaisen roomalaisen kappelin rauniot patsaineen kaikkineen.

 

 

 

 

 

Korallinpunainen toistuu rakennuksessa joka puolella, ja joka ikisestä ikkunasta aukeaa jollain tavalla erikoisen kaunis näkymä.

Kesän huippusesonkina paikka lienee täynnä ihmisiä, mutta elokuun lopulla keskellä kirkasta maanantaipäivää sain nauttia palatsista, puutarhoista ja niiden ympärille sovitetusta musiikista (kyllä, suihkulähteillä soi Mozart) lähes ylhäisessä yksinäisyydessäni.

 

 

 

Herkuttele huvivenesataman kalaravintoloissa

Saint-Jean-Cap-Ferratin venesatama on pieni ja vaatimaton verrattuna moniin muihin Rivieran vastaaviin. Ja ehkä siksikin niin kiva.

Yllättäen täältä ei löydy julkkisten tai muiden vastaavien henkilöiden mammuttialuksia kuten vaikka Monacosta tai St.Tropezista vaan leppoisa pieni satamapoukama purjeveneineen ja kalaravintoloineen. Läheinen kappeli ja ostoskatu ovat söpöjä, ja rantaravintoloiden tarjonta tasokasta ja kohtuuhintaista.

Mielestäni täällä on parempia ravintoloita kuin läheisessä Villefrance-sur-Merissä ja sen ainakin sesonkiaikaan usein täpötäydellä rantakadulla.

 

 

 

Pyörittele silmiäsi Grand Hotellin hulppeassa aulassa

Vuonna 1908 rakennettu Grand Hôtel du Cap-Ferrat on ehkä yksi maailman kuuluisimpia hotelleja. Ihan varmaan siitäkin johtuen, että se sattuu olemaan Rivieran kenties kallein ja yksi vanhimmista loistohotelleista koko maailmassa. Täällä ovat yöpyneet Charlie Chaplinit, Audrey Hepburnit, Grace Kellyt, Elizabeth Taylorit, Kennedyn klaanit, Winston Churchillit ja mitä näitä nyt onkaan.

Ja kyllähän The Grand of The Grands oikeasti aika mieletön onkin (ja yöpyjälle kallis), mutta muuten ei suinkaan tavallisen pulliaisen ulottumattomissa. Lounas hotellin pinjamäntykattoisessa terassiravintolassa on upea elämys, eikä välttämättä kevennä kukkaroa viittäkymppiä enempää.

 

 

 

Lounasvaraus ravintolaan ei ole välttämätön, ja kunhan pukukoodi on kunnossa (lue ei crockseja tai hihattomia paitoja tms.), pääset matkan varrella terassille pyörittelemään silmiäsi hotellin järjettömän nätissä aulassa.

Henkilökunta täällä on muuten superrentoa; yli satavuotiasta päärakennuskaunotarta lukuunottamatta kenenkään ei tarvitse pönöttää.

 

 

 

Kasta varpaasi Välimereen

Saint-Jean-Cap-Ferratin rannat ovat samanlaisia kuin rannat Rivieralla mielestäni muutenkin: vähän epämukavia, mutta jotenkin kuitenkin hirmu sympaattisia. Itsehän siis en fanita hiekalle tai pikkukiville levitetyllä viltillä tai pyyhkeellä makoilua, mutta tavallaan ajatuksen tasolla sellaisestakin pidän. Ainakin Rivieralla.

Cap-Ferratista löytyy kaksi ihan kelvollista yleistä rantaa eli Paloma Beach ja Plage de Passable. Näiden lisäksi pieniä poukamia ilman juurikaan muita ihmisiä löytyy yllättäen vaikka mistä, jos vaan rohkeasti pysäköi autonsa (tai millä menopelillä nyt sitten liikenteessä sattuu olemaankaan) ja käy kurkkaamassa kulman taakse.

 

 

Oma ehdoton ykköskohteeni ja ikiainen suosikkini Cap-Ferratissa eli Villa Santo Sospir on valitettavasti ja hieman mystisestikin (kuuluu paikan luonteeseen) suljettuna ainakin vuoden loppuun, emmekä siis sinne tällä kertaa päässeet. Ehkäpä siis ensi vuonna. Linkki tähän harvinaislaatuiseen ihanuuteen kuitenkin tässä: Villa Santo Sospir.

Mikä on suosikkipaikkasi Ranskan Rivieralla? Varsinkin kun alue on itselleni kovin tuttu ja rakas, olisi ihana kuulla kaikkia mahdollisia tarinoita ja mielipiteitä. Ja jos et ole käynyt, kerro mitä mielikuvia sulla ehkä on.

Racontez-moi. 😉

Psst. Lisää juttua Ranskan Rivierasta täällä.