Jamaikalta Suomen Lappiin – koronavuoden matkatilinpäätös

Jamaikalta Suomen Lappiin – koronavuoden matkatilinpäätös

Kiitos ja näkemiin, näin se vaan alkaa olla tämäkin erikoisvuosi kohta taputeltu. Emme varmaan jää noin niin kuin yleisesti ottaen kaipaamaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että mahtui tähän tiedätte-kyllä-minkä-pikku-pirulaisen sabotoimaan ajanjaksoon hyviäkin hetkiä – itselläni jopa aika poikkeuksellisen hienojen reissujen muodossa.

Oma matkailuvuoteni alkoi ihanasti Jamaikalla. Tasan vuosi sitten eli Tapaninpäivänä 2019 lähdimme perheen kanssa reissuun määränpäänä Miami, Orlando, Jamaika, Cayman-saaret, Honduras ja Guatemala. Nämä kaikki käytiinkin läpi neljässä viikossa ja melkeinpä jatkettiin ex tempore Bahama-saarillekin Miamista matkan päätteeksi. No, ei sitten lopulta lähdetty, koska poikieni koulu ja mieheni järjen ääni, mutta tämä on itseasiassa omassa matkailuvuodessa ainoa seikka, joka jäi hieman harmittamaan. Olisi pitänyt mennä kun vielä helposti pääsi.

 

 

 

Tunnelmia Miamista vuoden ensimmäisiltä päiviltä.

 

Muuten kyllä Karibian ja Keski-Amerikan kierroksemme oli aivan täydellinen, suurimpina positiivisina yllättäjinä tällä matkalla ehkä Jamaika ja Grand Cayman. Näistä kummastakin olen kirjoitellut aiemmin blogiin. Hondurasissa ihmettelimme laiskiaisia Roatanin saarella ja Guatemalassa kävimme tarkastamassa Tikalin viidakkotemppelit.

Hondurasin ja Guatemalan jutut odottavat vielä tulemistaan, kuten niin moni muukin keskeneräinen postaus. Blogi-inspiraation puuttuminen onkin ollut yksi oman koronavuoteni ikävistä lieveilmiöistä. En ole oikein ollut motivoitunut pitämään liekkiä yllä. Mutta ehkäpä tämäkin tästä taas!

 

 

 

Hondurasin viidakossa.

 

Guatemalan värikkäitä taloja.

 

Ihana Karibianmeri.

 

Lensimme Miamista takaisin kotiin tammikuun lopulla, ja helmikuussa olikin jo uuden oikeasti todella spesiaalin seikkailun vuoro kun lähdimme miehen ja kuopuksen kanssa eteläiseen Afrikkaan viiden valtion safarikierrokselle. Matka oli suurimmaksi osaksi ranskalaisen Croisi Europen järjestämä, reitistämme voi lukea tarkemmin täältä.

Tähän väliin totean vaan, että tätä retkeä en voi kylliksi ikinä ylistää. Aivan mieletön reissu.

Botswanan Chobe on jokaisen luonto- ja safaridiggarin unelma. Namibian puolella Impalilassa pääsimme tutustumaan afrikkalaiseen kyläkulttuuriin (krotiili oli juuri muuten syönyt yhden kylän vanhimman!) ja Lake Kariban risteily Zimbabwessa pikkuruisella luksusristeilijällä ilman internettiä… Plus ne kaikki ziljoonat virtahevot. Olihan se melkoista.

Lake Kariban osuudesta kirjoitin viime keväänä Seikkailijattariin, käy ihmeessä lukemassa lisää tästä huikeasta elämyksestä täältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Zimbabwesta matkasimme pienkoneella Victorian putouksille Sambiaan, missä yövyimme muuten samassa residenssissä kuin Barack Obama aikoinaan. Seeprat ja kirahvit kurkkivat terassilta huoneeseen ja putouksethan nyt olivat juuri niin vaikuttavat kuin kuvitella saattaa. Ehkäpä tästäkin pitäisi joskus enemmän ja vähän tarkempi kuvaus kirjoittaa.

Victorian putouksilta jatkoimme takaisin Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin mistä kierroksemme oli alkanutkin, ja kun muu perhe palasi Suomeen, singahdin vielä yksikseni vajaaksi viikoksi Kapkaupunkiin.

 

 

 

 

 

Tästä minulla on paljon sanottavaa, kunhan saan kokemukseni jollakin tapaa järkevästi järjestettyä sanoiksi. Henkeäsalpaavan upeasta luonnosta huolimatta en nimittäin rakastunut Etelä-Afrikkaan ollenkaan, vaan koin valitettavasti edelleen vahvasti elävän rotuerottelun ja yhteiskunnan silmiinpistävän epätasa-arvoisuuden todella häiritseväksi. Yksin matkustavana naisena myös turvattomuus täällä oli aivan omaa luokkaansa – enpä ole moista kokenut sitten Pohjois-Intian. Pimeällä ei oikeasti uskaltanut liikkua ulkona lainkaan. Myös visiitti Sowetoon on yksi ikimuistoisimpia ja silmiä avaavimpia asioita omalla kartallani vuosiin.

 

 


 

 

 

Suomeen palasin helmikuun viimeisenä päivänä, ja siitä tasan viikon kuluttua matkasimme mieheni kanssa viikonloppureissulle Tukholmaan. Läntisen naapurin kaikin puolin kauniissa pääkaupungissa (missä ei muuten ollut tullut vierailtua noin kymmeneen vuoteen ennen tätä retkeä) yövyimme legendaarisessa Grand Hotellissa, kävimme Fotografiskassa katsomassa Erik Johanssonin hienon näyttelun Places Beyond ja kiertelimme Tukholman kauniissa vanhoissa kauppahalleissa. National Museumissa kului kepeästi yksi päivä.

Jotenkin täysin uskomatonta on se, että vielä tässäkin vaiheessa korona tavallaan loisti poissaolollaan Ruotsissakin, vaikka tietysti oli jo läsnä. Afrikassa lämpöä mittailtiin maahan tullessa ja pois lähtiessä, Tukholmassa mikään ei viitannut pandemian odottavan ihan siinä seuraavan kulman takana. Maskeja ei ollut käytössä missään. Ja siis mikä turvaväli?! Never heard vielä tässä vaiheessa. Ei oikeasti huolettanut. Nopeastihan tilanne siitä sitten muuttui; kymmenen päivän kuluttua kotiinpaluustamme maailma sulkeutui kokonaan.

 

 

 

Loppuvuoden matkat ovatkin sitten suuntautuneet lähinnä eri puolille Suomea, mikä on ollut tosi ihanaa ja avartavaa sekin. Olen käynyt ensimmäistä kertaa aikuisikäni aikani Pohjanmaalla (Lapuanjoen Rantakeidas ja Alahärmä awwwww love you) ja Saimaalla. Hotelli Punkaharju räjäytti tajunnan aivan täysin, ja Savonlinna nousi ihan ykköskohteeksi. Ensi kesänä Oopperajuhlille todellakin, jos korona suo.

Kuusamosta lokakuussa jäi kaikinpuolin kauniit muistot (vedin Pienen Karhunkierroksen ihan vaan itsekseni ja wow, se oli hienoa) ja aamu porojen piirittämänä modernissa lasi-iglussa Magical Pondissa oli todellakin magical.

 

 

Ah niin kaunis hotelli Punkaharjun Keisarinnan huvila

 

 

 

 

 

 

Mahtuipa kesään vielä yksi ulkomaanreissukin eli kahden viikon lämpöpläjäys Kyproksella ihanan ystäväni Sandran ja perheen kanssa. Tässä vaiheessa koronatilanne Euroopassa ja varsinkin juuri Kyproksella oli sen verran maltillinen, että uskalsimme matkaan lähteä. Rakastuin Cape Grecon kristallinkirkkaisiin turkooseihin vesiin, ja sinne päin joutuukin ehkä lähtemään joskus uudestaan. Oltiin sekä vuoristossa että meren äärellä – täydellinen kombo. Kiitos Kypros ja koronavuoden viimeinen ulkomaanreissu.

 

 

 

 

 

Huomenna lähdemmekin taas Lappiin, Äkäslompoloon Ylläkselle. Siellä siis päättynee tämä matkailuvuosi. Toivottavasti päästään hiihtämään ja nauttimaan lumesta ilman turhia murheita, ravintoloihin tai muihin sellaisiin paikkoihinhan ei valitettavasti ole näinä aikoina asiaa. Uskon ja luotan, että hyvä reissu siitä silti tulee. Onhan tähän jo tottunut.

Koronasta ja loppuvuoden peruuntuneista reissuista huolimatta pakko todeta, että eihän tämä ollut pöllömpi matkailuvuosi sittenkään. 13 maata, monta uutta paikkaa ja valtiota sekä upeaa muistoa rikkaampana jatketaan kohti vuotta 2021, joka toivottavasti tulee olemaan kaikin puolin helpompi meille kaikille.

Oletko päässyt matkustamaan tänä vuonna? Millä fiiliksillä uuteen vuoteen?

 

25 Comments

  1. Tuo teidän alkuvuosi oli kyllä ajoitukseltaan lähes täydellinen. Meillä oli 2019 syksy varsin matkarikas ja silloin reissasimme Afrikassa ja Oseaniassa. Alkuvuonna meillä ei sitten ollutkaan mitään matkoja ja kaikki suunnitellut ja varatutkin vuoden 2020 matkat peruuntuivat. Emme päässeet Puolaan, emme Intiaan, emmekä Kiinaan. Vuoden pisin suunnittelemamme matkamme Pohjois-Amerikkaan peruuntui myös. Ja varsin hankalaa tuntuu edelleen olevan. Kesällä onneksi pääsimme viideksi viikoksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja myöhemmin vielä Norjaan. Silloin sitä jo luuli, että josko koronatilanne pysyisi sellaisena, mutta ei sitä iloa kovin kauaa kestänyt.

    Afrikkaan ei kyllä kyllästy, tykkään myös todella paljon. Tykkään itse myös Etelä-Afrikasta, mutta tuosta turvallisuudesta olen kyllä täysin samaa mieltä. Olen varsin monessa paikassa käynyt ja Etelä-Afrikka on varmasti niistä yksi turvattomimmista. Yksin liikkuvan naisen tietysti pitää olla erityisen varuillaan, mutta en minäkään siellä kyllä pimeällä oikeastaan liikkuisi.

    Mistä tuo kuva on otettu, jossa on norsu ja taustalla vuoria? Se on hieno.

    Reply
    • Kiitos Mikko! Mahtavaa, että pääsitte kuitenkin syksyllä 2019 matkustamaan noin paljon ennen koronakevättä. Ja kesälläkin! Mä olen todella tyytyväinen, että lähdettiin Kyprokselle vaikka paheksunta ja matkasheimaus noihin aikoihin oli aika rajua. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja vahvisti käsitystäni siitä, että vastuullisesti ja ohjeita noudattaen voi näinäkin aikoina matkustaa.

      Tuo norsukuva on Matusadonasta Zimbabwesta. Oli aivan maagisen nätti ja tosi syrjäinen ja koskematon paikka! 💚

      Reply
  2. Kovasti oletkin ehtinyt matkustamaan. Ymmärrän hyvin Etelä-Afrikan kommentit – vaikka apartheid on virallisesti päättynyt, on ero huomattava esim. miten valkoiset suojaavat omaisuuttaan. Kapkaupungissa törmäsin itse muutamiin hörhöihin jotka ehkäpä olivat aikeissa ryöstää minut: pari työnsin sivuun ja erässä tapauksessa kävelin Hertzin toimipisteeseen sisään. Myöhemmin ajaessani Garden Routelta sisämaahan Knysnassa menin tankkaamaan autoa, jossa näytti olevan vain ”ei-valkoisille” tarkoitettu ja paikalliset olivat täysin ihmeissään kun nousin ylös autosta tankkauksen ajaksi juttelemaan heidän kanssaan. No townshippien kohdalla en välttämättä olisi viitsinyt pysähtyä huvikseen.

    Tämän vuoden matkat peruuntuivat lähes kokonaan – osa useampaan kertaan. Peruttuja matkoja: Pakistan, Iran, Unkari, Georgia, Latvia ja Namibia.. Uuteen vuoteen paremmalla buugiella – että jos ei keväällä tai kesällä, niin syksyllä sitten piikin jälkeen matkaan. Yhdet kaukolennot on pakko varata jonnekin kun on QA voucherit perutuista Iranin matkoista.

    Reply
    • Kiitti kommentista Jani! Ja ihanaa kun ymmärrät eteläafrikkatuntemuksiani.

      Tiedän, että monet matkat ovat sinulta peruuntuneet, todella harmi. Ja niin tietysti minultakin ja meiltä kaikilta tänä vuonna. Onneksi ollaan kuitenkin oltu aika ehkeria viime vuosina niin voidaan nyt sitten niitä reissuja hetki pureskella! Mä saatan olla perusluonteeltani sen verran optimistinen (miehen mielestä hullun toiveikas), että uskon tämän tästä jollakin tapaa paremmaksi muuttuvan.

      Reply
  3. Ihania matkakuvia! Lähes itkettää, kun ihastelee noita turkoosinkirkkaita merivesiä ja lämpöisiä maisemia ja voi melkein tuntea sen meren tuoksun ja kuuman auringon iholla. <3 Kyllähän sitä on tänä vuonna tullut reissattua, vaikka korona koko ajan varjostanutkin mieltä taustalla. Itse olin myös helmikuussa Lontoossa ja korona ei kyllä näkynyt vielä mitenkään missään. Sitten vasta, kun kotiin pääsi niin meni tuo pieni tovi vain ja maailmanlaajuinen pandemia oli pystyssä, varmaan olimme siis kohtalaisen samoihin aikoihin palanneet reissuilta. Kesällä tuli käytyä Pohjois-Norjassa katselemassa Lofoottien ja Senjan maisemia sekä tietysti miekkavalaita ja muita valaita, sekä elokuussa pyrähdimme Riikaan minilomalle. Suomen sisällä tuli käytyä lähinnä vain Helsingissä pikaisesti sekä kotikaupunkini Tampereen lähiseutuja katselemassa. 🙂 Ensi vuotta odotellessa, saas nähdä mitä tuleman pitää. Toivottavasti enemmän hyvää kuin huonoa! 🙂 Hyvää joulunaikaa ja vuodenvaihdetta!

    Reply
    • Kiitos tosi paljon ihanasta kommentista Tiina! Pohjois-Norja on niin kaunis, onneksi ehditte sinne(kin).
      Jotenkin korona kyllä väijyy nykyään kaiken taustalla, halusipa tai ei. Olen kyllä toiveikas ensi vuoden suhteen, kai tämä nyt jossain vaiheessa tästä taas jotenkin paremmaksi muuttuu.

      Reply
  4. Ihanan rikas matkailuvuosi, Koronasta huolimatta ollut 🙂 Ja kuvat ovat ihanan aurinkoisia.
    Itseäni kiinnostaisi vielä lisää tuo Jamaika, Cayman ja Honduras… mitä kautta tai mistä kautta varasitte lentoja tuonne?
    Olisi ihanaa, josko vielä joskus tuonnepäin pääsisi matkustamaan.
    Oliko asuminen aibnb:n kautta?

    Reply
  5. Ah, nuo Karibian värit, ja mitä safarikuvia! Mulla on pyörinyt tässä viime aikoina erilaiset Afrikan matkat reissuhaaveissa – ei olla tähän mennessä käyty koko mantereella muuten kuin lyhyet reissut Marokossa ja Gambiassa, eli muutamalle matkalle riittäisi kohteita – pitäisi kai vain päättää mistä aloittaa ja milloin, ja edetä haaveilusta oikeaan suunnitteluun. Kenties jo ensi vuonna, tai viimeistään seuraavana.

    Sun matkavuosi on kyllä ollut olosuhteisiin nähden varsin monipuolinen! Mekin oltiin alkuvuosi helmikuun lopulle saakka vielä tien päällä – Meksikossa, Jenkeissä ja Alankomaissa. Muutaman kuukauden paussin jälkeen matkattiin kesällä Baltian kautta Ranskaan talonvahtihommiin, ja nyt jatketaan samoissa merkeissä Espanjassa. Vaikka ulkomailla ollaankin, niin ei tässä oikein matkustamisesta voi puhua, enemmänkin vain eristäytyneestä arjesta. Mutta toiveikkaasti kohti uutta parempaa vuotta!

    Reply
    • No on teilläkin kyllä ollut ihanan vaihteleva matkailuvuosi! Mulla on kova ikävä Espanjaan itseasiassa, meillä on siellä tukikohta Esteponassa myös, eikä olla koko vuonna päästy käymään.
      Niin totta tuo, elämä on kyllä nykyään pääasiassa eristäytynyttä arkea entisen reissuelämän sijaan, ja välillä se kyllä harmittaa aivan sairaasti.

      Reply
      • Itse matkustin kesällä 2020 Tallinnaan ja söin etelä-intialaisessa ravintolassa, kun en paikan päälle Intiaan päässyt. Matkustin myös Vantaalle ja kokeilin siellä nepalilaista ravintolaa. Ensimmäisestä bloggasin, toisesta ehkä myöhemmin. Kyllä Suomessa vielä riittää kokemista.

        Jännä muuten, että kaikista näistä hienoista valokuvista minuun vetosi kauneimpana se kuva, jossa nainen seisoo laiturilla keskellä (suomalaista?) metsää, eikä auringonpaisteesta ole tietoakaan.

        Reply
  6. Mullakin alkuvuosi oli vilkas matkailun suhteen. Keväällä matkat peruuntuivat kuin liukuhihnalta. Ens vuodesta on paremmat odotukset. 😊

    Reply
    • Uskon ja luotan myös vahvasti siihen, että ensi vuodesta tulee parempi. Onhan rokotekin jo tulossa. Ehkä saamme vapautemme edes osittain takaisin!

      Reply
  7. Hyvin ajoitettu kyllä nuo reissut kieltämättä! Mekin käytiin heti tammikuun ekana viikonloppuna reissussa, tosin ihan vaan viikonloppumatkalla Uumajassa, mutta käytiinpä kuitenkin. Seuraava matka olikin ajoitettu huhtikuulle, ja sehän jäi sitten yllättäen välistä. Kesällä kierreltiin Suomessa ja nyt sitten lokakuussa muutettiin Ruotsiin. Tavallaan tämä on ns. ulkomaanmatka, mutta ei kyllä tunnu siltä, kun täällä asutaan ja yhtä lailla kaivataan ulkomaan reissuja kuin Suomessakin ollessa.

    Reply
    • Kiitos kommentista Laura! Onneksi tosiaan tehtiin nuo pitkät kaukomatkat juuri sydäntalvella. Enkä kyllä kadu Kyprokselle lähtöäkään! Koronaa ei olla koettu uhaksi tänä vuonna oikeastaan missään muualla kuin välillä Suomessa reissatessa ja ehkä juuri tuolla Tukholan reissulla, joka tietysti jälkikäteen hieman kuumotti.
      Toivottavasti rokotteen myötä saamme taas ainakin osan vapauttamme takaisin!

      Reply
  8. Upeat reissut sinulla, kirjoittele niistä ilman muuta, haluan kuulla lisää. Meillä oli Caymanille (Cayman Brac)kodinvaihto alustavasti sovittu, mutta mieheni ei halunnut hankalia lentoja (ja hänellä lyhyemmät lomat) joten vaihdettiin Etelä-Afrikkaan… No sen vei korona…

    Reply
    • Voi harmi, että Cayman peruuntui teiltä! Toivottavasti menette vielä joskus uudestaan. Meillä ei ollut oikein mitään odotuksia Cayman-saarista, mutta ystävät asuvat siellä ja jotain sitä kautta tiedettiinkin ja osittain siksi sinne päädyttiinkin. Mutta siis todella positiivinen yllätys! Lukuunottamatta Seven Mile Beachia aivan ihanan rauhallinen ja superkaunis saariryhmä. Pure love.

      Reply
  9. Tuohon Afrikan safariin pitääkin tutustua tarkemmin, aivan mahtava kokemus varmasti!

    Reply
    • No oli kyllä aivan mieletön! Once in a lifetime. Ja kiva kun sattui vielä tähän vuoteen.

      Reply
  10. Eipä taida sellaista matkailua harrastavaa ihmistä löytyä, joka katuisi sitä, että vuonna 2020 tuli oltua matkoilla tammi – maaliskuussa 🙂
    Kotimaan matkailuksi meni meilläkin hyvin alkaneen vuoden jälkeen – ja kun kotimaan kohteitakin on rajallinen määrä, niin Punkaharjulla mekin poikkesimme. Tosin pieni huone Keisarinnan huvilassa ei meitä nyt ihan saanut haltioitumaan, mutta onhan se hienoa, että tuollainen paikka on ihan elävänä edelleen jäljellä!

    Reply
    • Kiitos Pirkko!
      No, minähän nyt haltioidun milloin mistäkin pikkujutusta, mutta Punkaharju kokonaisuutena oli erittäin positiivinen kokemus meille ja just mun tyylinen paikka. Meillä oli alakerran iso sviitti, josta hienot maisemat järvelle – ei valittamista.
      Ja kyllä, onneksi tuli alkuvuodesta reissattua kunnolla.
      Hyvää Uutta Vuotta teille!

      Reply
  11. Ihanaa lukea välillä jostain muustakin kuin kotimaan luontokohteista 🙂 Ei sillä, niistähän itsekin olen kirjoittanut viime aikoina, mutta on jo ikävä postauksia muualta maailmasta. Mahtavia reissuja teillä on ollut alkuvuodesta. Kirjoita ihmeessä niistä lisää, olisi kiva kuulla. Meilläkin kävi tuuri, kun ehdimme juuri tehdä unelmamatkan Australiaan ennenkuin korona pakotti pysymään Suomen rajojen sisäpuolella. Pääsiäiseltä peruuntui Amsterdamin reissu mutta onneksi en ollut ehtinyt varata muita matkoja enkä sen pidemmälle edes suunnitella. Nyt alkaa kaukokaipuu olla sitä luokkaa, ettei meinaa enää pöksyissä pysyä 🙂 Ihanaa uutta vuotta!

    Reply
    • Kiitos paljon ihanasta kommentista Merja! Ja kyllä vaan, pitää olla superonnellinen kun alkuvuodesta ehti matkustaa kaukomaillakin.
      Hyvää Uutta Vuotta sinulle myös!

      Reply
  12. Tää vuosi oli kyllä aika laiha matkailun suhteen, mutta ei sentään olematon. Vaikka osa matkoista pitikin perua, niin pääsin käymään edes Köpiksessä, Madeiralla, Lissabonissa ja Frankfurtissa. Kotimaassa kohteina oli mm. Inarin seutu, Koli, Punkaharju ja lähialueet.

    Mulla oli muuten Panama Cityssä samanlaiset fiilikset kuin sulla tuolla Etelä-Afrikassa. Hirveää riistoa ja epätasa-arvoa, orjien verellä rakennettuja pilvenpiirtäjiä, joiden takana häämöttää aaltopellistä kyhätyt slummit. Paikka oli hirvein koko Keski-Amerikan reissullani. Vaikka kaikki muut maat olivatkin Panamaa köyhempiä, oli ihmiset niissä kuitenkin paljon onnellisempia ja ystävällisempiä.

    Ja jään muuten innolla odottamaan sitä Guatemalan postausta. Viivähdin itekin siellä kolme viikkoa, ja se on heittämällä yks ihanimpia maita, missä oon koskaan käynyt <3

    Tälle vuodelle ei sen kummempia suunnitelmia vielä ole. Meidän piti kans lähteä Kyprokselle syksyllä, mutta siirrettiin matka tämän vuoden syksyyn. Jos maailma avautuu, niin haluan palata myös takas Meksikoon. Ja onhan niitä paljon muitakin kohteita, mihin vois lähteä, kunhan rokote on saatu ja maailmantilanne suht koht aisoissa.

    Hyvää tätä vuotta!

    Reply
    • Täytyy kyllä tosiaan olla kiitollinen jokaisesta reissusta, jonka on tänä vuonna päässyt kokemaan – hienoja matkoja mahtunut sinunkin vuoteen!
      Ja tosiaan, toivotaan että tilanne viimeistään rokotteen myötä pikkuhiljaa helpottuu.

      Tosiaan mulle toi Etelä-Afrikan tilanne oli jotenkin todella tunnelmaa häiritsevä asia, en vaan voinut nauttia enää oikein mistään kun ensimmäisenä päivänä käytiin Sowetossa ja kierreltiin Johannesburgissa ja kaikki se edelleen olemassaoleva epäreiluus vyöryi oikein kunnolla päälle. En ole moista Afrikassa muualla kokenut, vaikka köyhyyttä ja kamalia juttuja siellä muuallakin tapahtuu. Mutta toi avoin rotuerottelu… Outoa ja selkäpiitä karmivaa se vaan on. Juttelin lentomatkalla Joburgista Kapiin koko matkan sellaisen ihan fiksulta vaikuttavan viisikymppisen valkoihoisen syntyperäisin eteläafrikkalaisen herran kanssa, joka oli ihan vilpittömästi ja avoimesti sitä mieltä, että apartheidin lakkauttaminen oli kamala virhe. Että asiat oli maassa paljon paremmin ennen Mandelaa. Kyllä se vähän hiljaiseksi veti.

      Reply
  13. Mukavasti ehdit matkustella koronavuonnakin <3
    Niin ihania kuvia. Nousee kyllä matkakuume niitä katsoessa.
    Toivotaan tästä vuodesta parempaa ja, että päästään taas matkailemaan.
    Hyvää uutta vuotta!

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *