Syksyn ja talven matkat nätisti paketissa – ready, steady, go!

Syksyn ja talven matkat nätisti paketissa – ready, steady, go!

Kesä alkaa olla väistämättä tämän vuoden osalta taputeltu, ja katse pitäisi kääntää pikkuhiljaa (omalla kohdallani tässä vaiheessa lokakuuta aina vähän pelonsekaisena ) edessä olevaan pitkään talveen. 

En ole talvi-ihminen ollenkaan, ja kuten aiemmin juttujani lukeneet ehkä jo tietävätkin, karkaan mielelläni kylmyyttä ja pimeyttä pakoon jonnekin missä palmut huojuvat, lootukset kukkivat ja merivesi on lämmintä kuin linnunmaito. 

Näin myös tulevana talvena, ja hiukan haparoivasti alkaneen suunnitteluvaiheen jälkeen seuraavat matkat alkavat viimein olla nätisti paketissa. Ensimmäinen pidempi reissu häämöttääkin itseasiassa jo ihan parin päivän päässä, enkä taas juuri enempää innoissani siitäkään voisi olla.

 

 

Otsikko saattaa olla hiukan hämäävä; pakettimatkoille emme tälläkään kertaa nimittäin suinkaan ole lähdössä. 

Tykkään räätälöidä reissuni itse, ja mielestäni matkojen suunnittelu, lentoyhteyksien etsiskely ja majoitusten metsästäminen on hirvittävän viihdyttävää puuhaa. En kuitenkaan useinkaan suunnittele matkaohjelmaa etukäteen niin millin päälle; välillä on kiva mennä ja tehdä matkakohteissa asioita juuri sen hetkisen fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Joskus on kiva vaan olla ja nauttia rauhassa erilaisesta ympäristöstä, joskus taas nähtävyyksissä ja sen sellaisissa laukkaaminen kiinnostaa kovastikin. 

Myönnettäköön, että tällä kertaa talven matkoihin kyllä sisältyy muutama vähän aikataulutetumpi reissu, mutta toisaalta paletista löytyy myös täysin suunnitelmista vapaita pätkiä pidempien matkojen raameissa.

 

 

Perheellisenä ihmisenä matkustan usein luonnollisesti perheeni eli mieheni ja kahden kouluikäisen poikamme kanssa, ja tämä on tietysti väkisinkin rytmittänyt matkojani talvella.

Yleensä anon pojille koulusta extralomaa syys-, joulu- ja hiihtoloman yhteyteen, mikä mahdollistaa pidemmän oleskelun ulkomailla. Viime vuosina olemmekin olleet reissussa keskellä talvea parhaimmillaan 5-6 viikkoa putkeen.

Koska koulunkäynti ei ole matkustelusta kummankaan kohdalla koskaan millään lailla kärsinyt (pikemminkin päinvastoin varsinkin kun molemmat ovat kieliluokalla), ylimääräistä lomaa olemme kyllä aina halutessamme saaneet. Toki joudumme pitämään pojille välillä kotikoulua matkoilla, mutta entisenä koulunkäyntiä rakastaneena hikipinkona tämäkään ei ole sen suuremmin haitannut – preppaan ja autan poikia kouluhommissa reissussakin oikein mielelläni. 

Välillä matkustan myös ilman perhettä. Täytyyhän koulussa jossain kohtaa ihan fyysisestikin olla paikalla, eikä mieskään ole töiden puolesta yhtä vapaa lähtemään matkoille kuin minä. Lapseni alkavat myös olla jo sen ikäisiä, että pärjäävät mainiosti kotona jonkin aikaa ilman äitiäkin.

 

 

Alkuvuodesta innostuin soolomatkailemaan pitkästä aikaa, mutta tulevana talvena saan muutamalle reissulle seuraksi ihanaa ystäväseuraa silloin kun perhe ei pääse kulkemaan matkassa mukana.

Mitä kaikkea sitten on tulevalle syksylle ja talvelle luvassa? No vaikka ja mitä, eikä näköjään tule tämäkään reissuvuosi kokonaisuutena olemaan ihan kevyimmästä päästä. 

Lokakuussa Indonesiaan

 

Syys-talvikauden ensimmäinen matkani starttaa tosiaan jo muutaman päivän päästä tulevana viikonloppuna. 

Tätä reissua olen odottanut kovasti toukokuusta alkaen, edessä saattaa nimittäin olla hiukan keskimääräistä spesiaalimpi retki. Lähdemme lauantaina matkaan yhdessä Frida Ingrid-blogin Inkerin kanssa, ja ensimmäisenä etappinamme on Bali.

Pari päivää olemme varanneet jetlagista toipumiseen ja yleiseen tropiikkiin orientoitumiseen, sen jälkeen alkaa matkan jännittävä ja oikeastikin aika tiukkatahtinen osuus. Edessä on nimittäin kahdeksan päivän valokuvaus- ja editointiworkshop tunnetun ja arvostetun alunperin ranskalaisen, mutta nykyisin pysyvästi Balilla asuvan matka- ja lifestylekuvaajan Lily Rosen johdolla. Ryhmämme on superpieni (meitä osallistuu kurssille vain kahdeksan) ja päivät ovat täynnä retkiä ja ohjelmaa. Plus tietysti kuvaamista ja editointia.

 

 

 

 

Workshopin aikana majailemme ensin Ubudissa ja Sidemenissä, käymme Pohjois-Balin vesiputouksilla ja jättikeinuilla keinumassa.  Osallistummepa jossain välissä indonesialaisen ruuan kokkauskurssillekin. Viimeisiksi päiviksi lennämme Floresiin ja Komodon saaristoon, missä tarkoitus on käydä tsekkaamassa komodonvaraanit, Pink Beachit, Rinca Islandit sun muut. Komodossa pääsemme risteilemään vain meidän käyttöömme varatulla luksusluokan 40-metrisellä purjeveneellä, joka ei ainakaan kuvien perusteella näyttäisi olevan ihan mikä tahansa paatti.

Workshop tulee varmasti olemaan niin tiivistahtinen sekä ohjelman että lokaatioiden välillä siirtymisen osalta, että tämän päälle on kiva jäädä Balille hetkeksi vielä lomailemaan ja sulattelemaan kaikkea kurssin aikana nähtyä ja koettua. Olemmekin vuokranneet Uluwatulta kuvausworkshopin loputtua viikoksi huvilan, ja myös perhe lentää ilokseni tässä kohtaa Balille syysloman viettoon.

Indonesian seikkailuamme voi seurata reaaliajassa instagramin puolella omien stoorieni välityksellä @boardingtimejenni tai Inkerin välittämänä @inkeri_art. Eiköhän ihanalta ja supertaitavalta Lilyltäkin materiaalia somen puolelle tule tallentumaan. Laita siis IG:ssä seurantaan ehdottomasti myös @lilyrose. 

Toki olen kova raportoimaan matkoistani instagramissa muutenkin, joten sama homma tulee omalta osaltani varmasti pätemään kaikkiin muihinkin tulevan talven reissuihin.

 

Marraskuussa Mauritiukselle ja Seychelleille

 

Marraskuu on mielestäni aina ollut varsinainen mörökölli ja kuukausista kamalin. Joulukuun pimeydestä tekevät jollakin tapaa lempeämmän jouluvalot, glögin hörppiminen, piparkakun tuoksu ja tietty tunnelmallisuus, mutta marraskuu on mielestäni ihan vaan pelkästään sysipimeä ja kamala. 

Tässä kohtaa vuodesta jos koskaan on tarvetta valoterapialle, ja olenkin pyrkinyt aina jonkun pienen irtioton kaamoksesta marraskuulle järjestämään. Viime vuonna nautiskelimme ystäväni Idan kanssa lämmöstä ja auringosta ihanan vihreässä (ja muutenkin ihanassa) Sri Lankassa sekä Malediivien totaaliparatiisissa, eikä ajankohta näille kohteille sopivampi ja kontrasti Suomen säkkipimeyteen juurikaan suurempi olisi voinut olla.

 

 

 

 

Myös tulevan marraskuun kaamosta karkuun-reissu suuntautuu Intian valtameren saarille, tällä kertaa Mauritiukselle ja Seychelleille. 

Alunperin suunnittelin makaohjelmaan Mauritiusta, Réunionia ja ehkä Madagaskariakin, mutta sopivat lentoyhteydet ja saarilla käytettävissä olevan ajan rajallisuus (10 päivää) ratkaisivat lopulta kahden jälkimmäisen vaihtumisen Seychelleiksi.

No, eipä tämä varsinaisesti harmita; vaikka Madagaskaristakin olen jo kauan haaveillut, on myös Seychellit vielä kokematta, ja aikamoiselta paratiisilta kyseinen saariryhmä vaikuttaa ainakin kuvien perusteella. 

 

 

 

Matkaseuraksi marraskuun saarihyppelylle saan ystäväni Susanin eli Sussen, joka on taitava laitesukeltaja ja luvannut perehdyttää meikäläisenkin viimein tämän taiteenlajin saloihin. Mauritiuksella tarkoitus on osallistua myös ihan viralliselle sukelluskurssille, joten toivottavasti paljon uutta tulee opittua Indonesian reissun lisäksi tälläkin matkalla.

Joulu-tammikuussa Miamiin, Karibialle ja Väli-Amerikkaan

 

Viime ja sitä edellisenä vuonna karkasimme perheen kanssa kuukaudeksi valoisammille leveysasteille jo pari viikkoa ennen joulua. 

Kaksi vuotta sitten kiertelimme Kaliforniassa ja Hawaijilla, viime vuonna suuntasimme Singaporeen, Australiaan ja eteläisen Tyynenmeren saarille. Näistä (kuten myös Sri Lankasta ja Malediiveista) olen kirjoitellut aiemmin blogiinkin; juttuja voi etsiä arkiston uumenista jos kyseiset paikat kiinnostavat.

Tänä vuonna lupasin pojille heidän kovasti toivomansa Suomi-joulun, ja lähdemme siis matkaan vasta tapaninpäivänä. Takaisin palaamme tammikuun viimeisellä viikolla, eli aikaa on jälleen käytettävissä viitisen viikkoa.

Pohjois-Amerikka on perheemme miespuolisten jäsenten lempparikohteita maailmassa, ja aika monessa paikassa olemme siellä jo seikkailleetkin. Floridassa emme ole kuitenkaan oman perheen kesken koskaan tulleet matkustelleeksi, ja omastakin visiitistäni Miamiin, Fort Lauderdaleen ja Tampaan vanhempieni kanssa on kulunut muutama vuosikymmen. Päätimme siis aloittaa matkamme Miamista, ja jatkaa siitä uudeksi vuodeksi Jamaikalle. 

 

 

 

Miksi juuri Jamaika – no, en totta puhuen oikein osaa sanoa. Pohdiskelimme yhdessä erinäisiä vaihtoehtoja Karibialla, ja tämä tuntui kiinnostavan jollain tasolla meitä kaikkia.

Itäisellä Karibialla olemme jo muutamilla saarilla lomailleet, emmekä tällä kertaa halunneet sinne siis. Toiseksi olimme suunnitelleet jo aiemmin mahdollisesti piipahtavamme muutaman päivän ajan Cayman-saarilla, minne on Jamaikalta helppo ja lyhyt lentoyhteys. Lisäksi kuvittelemme Jamaikalta löytyvän ainakin joiltakin alueilta letkeää ja autenttista karibialaista tunnelmaa. Ehkä olemme väärässä, mutta tammikuun alussa sekin sitten nähdään.

Cayman-saaret taas sujahti reitille vähän huvittavasta syystä. Meillä on ollut miehen kanssa sellainen oma sisäpiirin vitsimme, että jos toinen on ollut vähän aikaa (siis tyyliin pari tuntia) ”kateissa”, tai toista ei ole halutessaan saanut muutamaan tuntiin kiinni puhelimella, saatamme letkauttaa jotain tämäntyyppistä kuin  ”Jaa jaa, kuvittelin jo, että oot tyhjentänyt tilit ja kadonnut Cayman-saarille.” Ketään muuta tämä ei tietenkään naurata, mutta meillä se on ollut tällainen keskinäinen läppä. Nyt sitten tuli mieleen, että voisihan sitä ihan oikeastikin käydä Cayman-saarilla paikan päällä kurkkaamassa kun kerran tämä veroparatiisi kätevästi juuri Jamaikan ja Väli-Amerikan mantereen välissä sattuu sijaitsemaan.

Varsinaisesti ei haittaa sekään, että Cayman-saarilta löytyvän Seven Mile Beachin sanotaan olevan yksi koko Karibian kauneimmista rannoista.

 

 

 

 

Caymanilta matkamme jatkuu Hondurasin kautta Guatemalaan, ja sieltä vielä hyväksi lopuksi Belizeen. Väli-Amerikassa emme ole vielä koskaan käyneet, ja odotan tätä osuutta matkasta ihan hulluna.

Hondurasissa tarkoitus on viipyä yhden yön verran Copanissa ja käydä tarkastamassa siellä sijaitsevat Maya-rauniot, Guatemalassa ohjelmassa tulee olemaan ainakin Tikalin viidakkotemppelit. Myös Atitlan-järven kauniit tulivuorimaisemat olisi hienoa nähdä, ja muutamaksi päiväksi ehdimme toivottavasti vielä Belizeen snorklailemaan. Sieltä sitten lennämme Miamin kautta kotiin.

 

 

 

Väli-Amerikan osalta yksityiskohdat ovat vielä hiontavaiheessa, ja kaikenlaisia vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Toiveena olisi päästä liikkumaan paikasta toiseen vuokra-autolla, mutta mitään käsitystä auton vuokraamisestakaan Väli-Amerikassa ei vielä toistaiseksi ole.

Siispä help us please, te paremmin aihetta ja aluetta tuntevat!

 

Helmikuussa Etelä-Afrikkaan

 

Viime vuoden helmikuussa poikien pidennetyllä hiihtolomalla (tai itseasiassa tällä matkalla oli kylläkin mukana vain kuopus) matkasimme Tansaniaan; ensin Sansibarille ja sieltä huikean hienolle ja lähtemättömän vaikutuksen meihin kaikkiin tehneelle safarille Mwibaan Serengetin ja Ngorongoron eteläosiin. Safarikärpänen puraisi tällä reissulla toden teolla, ja tänä talvena päätimmekin suunnata helmikuun viimeisiksi viikoiksi Etelä-Afrikkaan ja safarille Krügeriin. Matkasuunnitelmissa on myös Cape Town, ja hartaana haaveenani parin yön junamatka Rovos Raililla, joka on keikkunut bucket-listallani jo vuosia. 

 

 

 

 

Tämän reissun osalta meillä on varattuna vasta lennot, joten suunnitelmat saattavat elää vielä vaikka kuinka paljon. Ja jos nyt tuon tulevan Indonesian matkan vaikka hoitaisi ensin alta pois. 

 

Tällaisia suunnitelmia tulevalle talvelle siis meillä, mitä sulla mielessä? Onko matkoja jo kalenterissa odottamassa, vai odotteletko vielä inspiraatiota? Suuntaatko talvella mielummin lämpöön vai tykkäätkö enemmän lumilomista? Kerro kommenteissa!

 

*Artikkelin kuvituskuvat viime talven matkoiltamme.

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *