Pieni lentokone lähestyy määränpäätään, ja ikkunoista aukeaa silmiähivelevän kaunis näkymä turkoosiakin turkoosimman meriveden ympäröimille pienille saarille ja atolleille. Palmut huojuvat leppeästi lämpimässä tuulessa kiitoradan ja ehkä maailman söpöimmän pikkuruisen lentokenttärakennuksen laidoilla. Maahantulovirkailija lätkäisee leveästi virnistäen leimat ja viisumit passeihimme. ”Welcome to paradise!”

Vietimme viime kevättalvena 12-vuotiaan poikani Auliksen kanssa kolme kuukautta Karibianmeren rannoilla Meksikossa, ja samalla reissulla päätimme viimein toteuttaa pitkäaikaisen yhteisen haaveemme visiitistä Bahamasaarille. Aulis oli jo muutamia vuosia aikaisemmin bongannut  jostakin kuvan Exuma Cayn paratiisisaarella asuvista, turkoosissa vedessä uiskentelevista villeistä possuista ja päättänyt, että niiden kanssa olisi joskus päästävä pulikoimaan. Itse taas olin ihaillut yläilmoista käsin (kovasti Malediiveja muistuttavaa) Bahamaa moneen otteeseen lennoilla Floridaan, Meksikoon ja muille Karibianmeren saarille sekä inspiroitunut australialaisen matkailuvaikuttaja Sarah Royallin @saltyluxe kuvista ja ig-stooreista Exuman saariryhmältä. Etukäteen paikka siintelikin mielessäni paratiisina päällä maan. 

Täyttikö Bahaman Exuma Cays sitten korkeat ennakko-odotuksemme? Aivan täysin, ja onnistui ylittämäänkin ne moninkertaisesti.

 

 

 

 

Useimmat matkailijat tutustuvat Bahamasaariin varmastikin risteilyn yhteydessä. Miamista on matkaa Grand Bahamalle n. 100 km, ja New Providencen saarella sijaitsevaan pääkaupunki Nassauhunkin pääsee Floridasta suoralla lauttayhteydellä n. 8 tunnissa. Ei siis ole ihme, että suurin osa näille lähimpänä Floridaa sijaitseville saarille suuntaavista turisteista on jenkkejä. Bahama on kuitenkin valtavan laajalle – tarkalleen ottaen 259 000 neliökilometrin – alueelle levittäytynyt saarivaltio, joka käsittää yhteensä 700 saarta ja on siten hyvin paljon muutakin kuin amerikkalaisten suosimat risteilysatamat ja Grand Bahaman all inclusive-hotellit.

Me suuntasimme Miamista lentoteitse Exuman saariryhmälle, josta löytyy paitsi Auliksen haaveilema Big Major Cayn possusaari, myös läntisen pallonpuoliskon toiseksi suurin suojeltu koralliriutta. Suora lento Miamista Exuman pääsaarelle Georgetowniin kesti puolisentoista tuntia ja maksoi about 130 euroa suuntaansa.

 

 

Georgetownia ei voi millään muotoa kaupungiksi kutsua, pikemminkin meitä vastassa oli unelias ja jotenkin hellyttävä kyläpahanen.

”Pääkadun” talot on maalattu karibialaiseen tyyliin pastellisilla karkkiväreillä, amerikkalaistyyliset kaupat ja ravintolat loistavat poissaolollaan. Yksi vähän isompi marketti kylänraitilta sentään löytyi sekä muutamia paikallisten suosimia rommibaareja. Missään ei myyty turistikrääsää eikä totta puhuen meidän lisäksi juuri muita turisteja kylällä näkynytkään.

Itselleni tämä kaikki oli tietysti pelkkää plussaa, ja Miamissa viettämämme pitkän viikonlopun jälkeen Exuma tuntuikin heti rauhan tyyssijalta. 

 

 

 

 

Myöskään isoja hotelleja ei Exumalta löydy. Kalleimmat (jotka oikeasti ovatkin sitten tosi kalliita) sijaitsevat uloimmilla Cayilla, mutta myös pääsaarelta löytyy muutamia kivoja majapaikkoja, joihin tavallisella pulliaisellakin on varaa. Yksi näistä on Peace & Plenty, jolla on myös muutama huvila läheisellä aivan kertakaikkisen ihanalla Stocking Islandilla, ja missä itsekin majoituimme.

Itäinen Karibia ei ehkä ole resorttien tai yhtään minkään muunkaan suhteen matkakohteena sieltä edullisimmasta päästä, mutta me olimme tähän pikkuhotelliin ja sen hinta-laatusuhteeseen todella tyytyväisiä. Hotellin veneillä pääsee halutessaan liikkumaan saarten välillä, ja palvelu oli kautta rantain sydämellistä, joskin karibialaiseen tyyliin välillä aika verkkaista. Mihinkäs tuolla kiire olisi. Näkymät parvekkeeltamme olivat pakahduttavan kauniit, ja kyllähän näissä maisemissa kelpasi – Auliksen sanoin – välillä kotikouluakin käydä. Ja illalla nukahtaa aaltojen ääniin. 

 

 

 

 

 

Airbnb-tarjonta Exuman pääsaarella on myös yllättävän hyvä. Jos olisimme olleet liikkeellä koko perheen voimin, olisimmekin varmasti vuokranneet joltakin tyhjältä rannalta huvilan. 

Stocking Islandin (joka siis itseasiassa on pieni erillinen saari) lisäksi yksi mainitsemisen arvoinen paikka pääsaarella on ehdottomasti Haulover Bay.  Vesi kaikkialla Exumalla on kristallinkirkasta, mutta täällä pohjan valkoinen korallihiekka saa meren hohtamaan jotenkin erityisen voimakkaana kaikissa turkoosin sävyissä. Näky on livenä jopa vähän epätodellinen ja toi mieleeni Nouméan saarta ympäröivät vedet Uudessa-Kaledoniassa Eteläisellä Tyynellämerellä.

Paikalla ei ollut isoja kotiloita, mantoja, lemon sharkeja ja värikkäitä perhosia lukuunottamatta meidän lisäksemme ristin sielua, ja saimme viettää koko päivän ihan oman elämämme Robinson Crusoeina. 

 

 

 

 

 

 

Entä ne possut sitten? Tietysti niitäkin piti käydä ihmettelemässä. 

Possut elelevät tosiaan ihan villeinä ja vapaina Exuman Big Major Caylla, joka sijaitsee muutaman tunnin venematkan päässä pääsaaresta. Saimme varattua kokopäiväretken possusaarelle kätevästi hotellimme kautta, ja vietimme rattoisan päivän merellä jakaen veneen paitsi lupsakan karibialaisskipperin myös aivan ihanan nelihenkisen hollantilaisperheen kanssa, josta lopulta tuli päivän aikana ystäviämme.

Retken hintaan kuului myös pientä syötävää ja juotavaa, ja kävimme Big Major Cayn lisäksi monissa muissakin jännissä paikoissa, kuten sukeltelemassa huumeparoni Pablo Escobarin 1980 mereen syöksyneen lentokoneen hylyn ympärillä sekä uimassa parissakin luolassa trooppisten kalojen ja merikilpikonnien ympäröimänä. Mitään pelkäämätön poikani hyppäsi mereen polskimaan myös kohtalaisen kookkaiden viiksihaiden keskelle, itseltäni tämä jäi kyllä väliin. Matkan varrelle osui myös David Copperfieldin privaattisaari hulppeine huviloineen – tai itseasiassa saaret, sillä rauhan varmistaakseen miljardööritaikuri oli ostaa paukauttanut myös kaikki läheiset naapurisaaret.

 

 

 

 

 

 

The Pig Island oli meille kuitenkin hienoinen pettymys. Saarta ympäröivät poukamat olivat saapuessamme täynnä veneitä, ja rannalle – missä pikkupossut olivat – päästäkseen olisi pitänyt maksaa kymmenen dollaria. Minähän en tämänkaltaiseen eläimillä rahastukseen suostu, joten Auliksen oli tyytyminen vedessä uiskenteleviin isompiin köriläisiin. Ihan hauska ja ikimuistoinen kokemus hänelle varmasti silti, ja olivathan nuo kieltämättä aika hassuja otuksia.

Se, miten possut ovat saarelle alunperin päätyneet ja jääneet sen ainoiksi asukkaiksi on muuten täysi mysteeri.

 

 

 

 

Kaiken kaikkiaan Bahama ja Exuma Cays vei sydämemme aivan täysin ja on ehdottomasti yksi upeimmista paratiiseista, missä olen tällä pallolla päässyt käymään. Ja onhan noita jo muutama tullut nähtyä.

Ps. Jos suuntaat Bahamasaarille, ajankohtana maaliskuun alku on mitä mainioin. Ilmasto on Bahamalla keskitalvella viileämpi kuin muilla Karibian saarilla, ja hurrikaanikausi sijoituu kesä-marraskuulle. Sadekausia on kaksi, ja ne ajoittuvat touko-kesäkuulle ja syys-lokakuulle. Loppusyksy ja alkukevät ovat siis parasta aikaa Bahamalla, ainakin jos lämmöstä ja auringosta tykkää.