Aamiainen puussa ja muita unohtumattomia safarielämyksiä

Aamiainen puussa ja muita unohtumattomia safarielämyksiä

Safarilla jokainen päivä on elämyksiä pullollaan. Luonto tarjoaa ihmeteltävää ja ihasteltavaa aamuvarhaisesta iltamyöhään, eikä olekaan ihme, jos illalla väsyneitä ovat paitsi silmät myös aivot. Aistielämysten tulva oranssina loimuavista auringonnousuista Afrikan maagisen upeana tuikkivaan tähtitaivaaseen (puhumattakaan päivistä näiden välissä) vaatii sulattelemista pitkän aikaa.

Omalla muutaman viikon takaisella safarimatkallamme Tansaniassa kohtaamiset eläinten kanssa ja Great Migration olivat tietysti niitä kaikkein spesiaaleimpia hetkiä, ja jättivät pysyvän jäljen varmasti meidän kaikkien sieluihin. Hauskoja ja unohtumattomia elämyksiä koimme safarilla toki paljon muutenkin – tässä niistä muutamia.

 

 

 

Aamiainen puussa

Viimeisenä safaripäivänämme lähdimme jälleen liikkeelle jo kukonlaulun aikaan ennen auringonnousua, ja kuten aikaisemminkin, olimme sopineet ihanan oppaamme Francisin ja butlerimme Sudin kanssa, että nauttisimme aamiaisen savannilla vasta parin tunnin luontoajelun jälkeen. Ajattelimme tietysti, että pysähtyisimme jollekin sopivalle paikalle ja hörppäisimme kahvit ja tuoremehut ja söisimme eväät piknik -tyyppisesti kuten parina aikaisempanakin aamuna. 

Kun olimme siinä sitten jokusen tunnin ajelleet, kysäisi Francis yhtäkkiä pojaltamme Aulikselta tykkääkö hän kiipeillä puissa. No tietysti tykkään, kuului Auliksen vastaus, ja Francis jatkoi tyytyväisenä myhäillen ajamista. Siinä kohtaa vähän ihmettelin, mistä moinen kysymys, ja syyhän selvisikin sitten hyvin pian. 

Hetken kuluttua lähestyimme pientä eläinten juomapaikkana tunnettua lampea ja sen vieressä seisovaa isoa puuta. Puussa oli eläinten bongauspisteeksi rakennettu maja, ja hämmästykseksemme näimme puun juuressa myös Sudin ja yhden lodgemme kokeista täydessä univormussaan korkeine valkoisine tötteröhattuineen kaikkineen.

”Surprise!”, huusivat miekkoset yhteen ääneen leveä virne kasvoillaan, ja naurattamaanhan siinä alkoi välittömästi kaikkia muitakin. Tänä aamuna nauttisimmekin todellisen viimeisen safariaamun erikoisyllätysaamiaisen – missäpä muuallakaan kuin puussa. 

 

 

 

 

 

Harvoin on muuten omeletti maistunut yhtä hyvältä, ja olisi varmaan maistunut viereisessä puussa temmeltäville paviaaneillekin. 

Vierailu heimopäällikön olohuoneessa

Toinen aivan mahtava yllätys, jonka lodgemme meille järjesti, oli vierailu Mwiban alueella elävän hadzabe -heimon pikkiriikkiseen kylään. Hadzat, kuten heitä myös kutsutaan, ovat perinteisesti saaneet elantonsa metsästyksestä ja keräilystä, mutta nykyään alkaneet pikkuhiljaa viljelemään myös maata. Tämänkin kylän ympärillä näkyi muutama maissipelto. Elämäntyyli on kuitenkin edelleen sama kuin satoja vuosia sitten; heimon asumukset ovat puukepeistä rakennettuja maapohjaisia majoja, joissa on sisustuksena ainoastaan vuohentaljalla varustettu makuulaveri, muutama penkkinä toimiva puunrunko ja heimolaisten itse valmistamat aseet ja ruoanvalmistusvälineet. 

Heimon jäsenet esittivät meille perinteisiä tanssi- ja laulurituaalejaan (naiset ja miehet omissa ryhmissään), esittelivät ylpeinä lapsiaan ja korujaan, ja hyväksi lopuksi saimme vielä kutsun kylän päällikön ja tämän vaimon majaan. Silmät ymmyrkäisinä istuimme paikallamme puupölkyn päällä ja kuuntelimme päällikön esitelmää seinällä hyvässä järjestyksessä roikkuvista keihäistä ja nuolista – ymmärtämättä puheesta tietenkään sanaakaan. Franciskaan ei hallinnut kunnolla hadzojen kieltä, joten esitelmän sisältö jäi meille valitettavasti enemmän tai vähemmän arvoitukseksi.

 

 

 

 

 

 

Vierailu äärettömän simppelisti elävien hadzojen luona oli todella ajatuksia herättävä, ja sai meidät pohtimaan länsimaisia arvojamme ja suhdettamme materiaan. Auliksen kanssa kävimmekin loppupäivän keskustelua siitä miten vähällä ihminen lopulta tulee toimeen ja mikä tekee onnelliseksi – onko se uusi taulutelevisio tai pelikonsoli, vai läheinen ja kunnioittava suhde luontoon. 

 

Veret seisauttava kohtaaminen erään norsuherran kanssa

Lukuisista mieleen ikuisiksi ajoiksi painuneista eläinkohtaamisistamme safarilla yksi saattoi olla se kaikkein veret seisauttavin, eikä vähiten siksi, että tämä oli myös ainoa kerta kun safarilla todella pelotti. 

Ajelimme toisena safaripäivänämme kohti virtahepojen hengailupaikkana tunnettua jokea, kun Francis yhtäkkiä pysäytti auton äkkinäisesti jarruttaen. Muutaman metrin päässä edessämme kapean hiekkatien varressa seistä jökötti järjettömän iso urosnorsu korviaan leyhytellen ja puiden lehtiä mutustellen. Montaakaan sekuntia ei ehtinyt kulua, kun tämä Francisin arvion mukaan noin kuuden tonnin painoinen norsuherra lähti uhmakkain elkein tallustelemaan suoraan kohti autoamme. Saimme välittömästi käskyn istua paikoillamme hipihiljaa, eikä siinä tietenkään muu auttanut kuin puristaa rystyset valkoisena kameraa ja totella, vaikka suoraan suoraan sanoen olisin mielummin hypännyt alas autosta ja lähtenyt pinkomaan täyttä laukkaa lähimpään pusikkoon. 

 

 

 

Afrikannorsut ovat maalla elävistä nisäkkäistä suurimpia, ja täysikasvuiset urosnorsut painavat tosiaan useita tonneja. Kokonsa vuoksi ne ovat suuttuessaan vaarallisia, ja siksi savannin isot kissapedotkin kiertävät norsut kaukaa. Ja vaikka norsut ovatkin perusluonteeltaan rauhallisia, ne eivät pidä siitä, että ihmiset tulevat liian lähelle: olonsa uhatuksi kokeva norsu voi helposti paiskata massiivisen safariautonkin katolleen. Villinä savanneilla elävien afrikannorsujen kanssa on siis syytä olla erittäin varovainen ja pitää huolta riittävästä turvavälistä. 

Kylmän hien otsalle nostattanut vahingossa liian läheinen kohtaamisemme tämän norsukaverin kanssa päättyi onneksi lopun viimein ihan onnellisesti; parinkymmenen (loputtomalta tuntuneen) sekunnin tuijotuksen jälkeen jättiläinen kääntyi kannoillaan ja lipui arvokkaasti vihreään pöheikköön. Me autossaolijat huokaisimme syvään ja jäimme toipumaan kaikkien aikojen adrenaliiniryöpystä.

 

PARI VINKKIÄ OMATOIMISAFARILLE TANSANIASSA:

Monilla matkanjärjestäjillä on tarjolla valmiita safaripaketteja Tansaniaan, ja tämä on varmasti helpoin ja takuuvarmin tapa lähteä safarille. Omatoimisafari on kuitenkin myös ihan mahdollinen, kannattaa kuitenkin paneutua huolellisesti safariopastuksia ja lodgemajoitusta tarjoavien firmojen tarjontaan.

Meidän safarijärjestelyt hoituivat Livingstone Safaris ja Legendary Expeditions -nimisten tahojen kautta, ja enemmän nappiin ei olisi valinta voinut mennä. Vertailin paketteja myös mm. Soul of Tanzanialta ja Leopard Toursilta, mutta ensimmäiset kaksi firmaa olivat saaneet kirkkaasti parhaimmat arvostelut jokaikisellä foorumilla millä asiakasarvioita kävin lukemassa, joten näihin lopulta päädyimme – ja erittäin hyvä niin.

Safaripakettiimme kuului majoitus ja täysihoito viiden tähden lodgessa, oppaan palvelut, niin paljon game driveja kuin ikinä halusimme ja jaksoimme tehdä, sekä kuljetukset pienkoneella Sansibarilta ja Arushasta. Kallista lystiähän tämän tason safarimatkailu on, sitä ei käy kieltäminen, mutta ihan tarkkaa hintaa per hlö en valitettavasti osaa sanoa. Hinta riippuu kullekin asiakkaalle uniikisti räätälöidyn paketin sisällöstä, ja tarjouksia kannattaakin siis kysellä suoraan eri firmoilta.

 

 

9 Comments

  1. Tietenkin tuollaiselle tulee hintaa, muta toisaalta ohjelman voi valita juuri sellaiseksi kuin itse haluaa ym. Tosin eivät nuo aina ihan kommelluksitta mene. Hauskin oli, kun sisareni seurueen kokki katosi. Päivällä oli käyty ostamassa lisää evästä pienestä kylästä ja kokin menojalkaa oli ruvennutkin illasta vipattamaan. (Liekö nähnyt jonkun vanhan hellun). En tiedä, miten oli kylään päässyt takaisin, mutta sinne oli sammunut. Kiva kun koko safari seisoo, kun kokkia etsitään…

    Reply
    • Muutamista juuri tämäntyyppisistä kommelluksista olin itsekin jostakin kuullut tai lukenut (Afrikka on kuitenkin Afrikka 😂), ja siksi halusinkin varmistua, että safaripalvelut ja majoitus ovat takuuvarmasti viimeisen päälle.
      Miwiba Lodgen ja Legendary Expeditionin toiminta oli kyllä niin viimeisen päälle ammattimaista ja lämpimän välittävää, että vaikea kuvitella siellä tuollaista tapahtuvan ikipäivänä. En voi kyllin ylistää, ja vaikka kallis olikin, jokaisen sentin arvoinen!

      Reply
    • Kiitos Arja!
      No kyllä tämä herra hiukan liian lähelle tuli, tai ehkä ennemminkin me häntä. Vaikka ei ollut tarkoitus! 🙈 Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

      Reply
  2. Oh wou, aikaimoinen tilanne! On varmasti jännittänyt todella paljon. 😮 tuo heimoon tutustuminen oli varmasti melko hienoa! Kullanarvoisia hetkiä.

    Reply
    • Kyllä todella mieleenpainuvia kokemuksia ja hetkiä kaikki! Lähtisin safarille heti uudelleen jos tilaisuus tarjoutuisi… ❤️

      Reply
  3. Itselläni taitaa olla tällä hetkellä melkoinen safarikuume, kun päädyn lukemaan lähes jokaisen silmiin osuvan safaripostauksen. 😀 Hienoja kokemuksia, aamiainen puussa oli varmasti upea. Ja tuo norsukohtaaminen pelottava. Hui! En tiedä mitä itse olisin tehnyt. Kai istunut kauhusta jäykkänä paikoillani. 😀

    Reply
    • Kiitos! Ja joo, reissu oli kyllä erittäin mukava. One of the best.

      Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *