Turkoosia vettä ja vitivalkoista hiekkaa, huikeita maisemia ja oranssina leiskuvia auringonlaskuja, tropiikin vihreyttä ja Intiaan vivahtavaa eksotiikkaa. Tätä kaikkea tarjoaa ihana Mauritius, joka on paljon muutakin kuin häämatkakohde. 

Palasin juuri muutaman viikon Mauritius-Seychellit-Dubai -kierrokselta, ja pää on vielä hiukan pyörällä kaikesta nähdystä ja koetusta. Tämän vuoden ”kaamosta karkuun” -reissu oli vauhdikkaissa käänteissään taas ihan omaa luokkaansa: kahdessa viikossa ehdimme majailla kolmessa eri paikassa Mauritiuksella, nauttia viiden päivän lähes yhtäjaksoisesta trooppisesta kaatosateesta ja hankkia sukellustaudin (en minä, mutta huono-onninen matkaseuralaiseni) Seychelleillä, ja päädyimmepä vielä hyväksi lopuksi vastoin alkuperäisiä suunnitelmia nauttimaan siivun Dubain bling blingiäkin. 

 

 

 

 

 

Mauritiuksella on vankka maine häämatkakohteena, ja ehkä vähän sellaisena kaukaisena unelmien paikkana, jonne lähdetään juhlimaan viisikymppisiä tai eläkkeelle jäämistä.

Kaukanahan tämä kaunis saari onkin, mutta ei nyt sentään Euroopasta käsin niin vaikeasti saavutettavissa kuin vaikka Hawaiji tai eteläisen Tyynenmeren saaret. Ihan kokemuksesta voin sanoa, että näihin paikkoihin on TODELLA pitkä matka, ja siihen verrattuna Mauritiuksen yhteensä 13 tunnin lento yhdellä sujuvalla välilaskulla Dubain kautta oli varsin siedettävä siirtyminen. Pääsimme menomatkalla kokemaan myös Emiratesin business-luokan maailman suurimmassa Airbus A380-tyypin koneessa, mikä erillisine oleskelutiloineen ja tilavine suiteineen oli itsessään jo elämys isolla eellä. 

 

 

 

 

 

Mauritius on paljon muutakin kuin kiiltokuvamainen kuhertelusaari, eikä itseasiassa omasta mielestäni varsinaisesti perinteinen paratiisisaari lainkaan. Hienoja rantoja, turkoosiakin turkoosimpaa vettä ja valkoista hiekkaa toki ympäri saarta löytyy, mutta myös rosoisempaa rannikkoa ja Intian tai Sri Lankan mieleeni tuonutta paikallista elämää. Sisämaassa on upeita haikkaus- ja vaeltelukohteita sekä golfaajille hyvinhoidettuja kenttiä melkoisen spesiaaleilla maisemilla varustettuna. Mauritius on hieno kohde myös sukellusta harrastavalle – täältä löytyy vielä Intian valtamerellä jo valitettavasti kovin harvinaiseksi käyneitä eläviä koralliriuttoja.

 

 

 

 

 

Le Morne

Majoituimme Mauritiuksella kolmessa eri resortissa, joista kaksi sijaitsi länsirannikon Le Mornessa ja kolmas eli viimeinen Belle Maressa saaren itäpuolella. Le Mornen hotellimme Lux Le Morne ja Dinarobin ovat valtavan isolle alueelle levittäytyneitä aika perinteisiä viiden tähden lukaaleja spa-palveluineen ja lukuisine ravintoloineen, Belle Maren Seasense sen sijaan pieni ja viehättävä boutique-tyyppinen majapaikka. 

Vaikka Le Mornessa onkin Mauritiuksen kiistatta upeimmat rannat ja leiskuvimmat auringonlaskut, ihastuin itse kovasti Belle Maren astetta rennompaan ja maanläheisempään tunnelmaan. Turistipaikkojahan nämä ovat kumpikin, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta oikein tyylikkäitä sellaisia, ja kummastakin löytyy lisäksi myös paikallinen yleinen ranta, jossa mauritiuslaiset tuntuivat nauttivan piknikeistään satoi tai paistoi ja ihmeeksemme jokaikisenä viikonpäivänä.

Le Mornelle ihan omanlaisensa ilmeen antaa rantojen taustalla kohoava vaikuttava Le Morne Brabant -vuori, jolle pääsee muuten halutessaan nykyään myös kiipeämään kunhan on ajoissa liikkeellä; alueen portit suljetaan klo 16. Lisäksi Le Morne kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin, eli ihan keskinkertaisesta rantapaikasta ei tämänkään perusteella ole kyse.

 

 

 

 

 

Kaikki hotellit (jotka on yhden käden sormella laskettu) Le Mornessa tuntuivat olevan sieltä hyvätasoisimmasta päästä, ja lievästä hengettömyydestään huolimatta kauniita ja rauhallisia paikkoja viettää täydellistä lepolomaa. Harrastusmahdollisuuksiakin on kyllä tarjolla, ja Le Mornesta on helppo tehdä päiväretkiä läheiseen Black River Gorgesin kansallispuistoon sekä Chamarelin erikoisille kivimuodostelmille. Erittäin väljällä budjetilla matkustava voi myös singahtaa helikopterin kyydissä ihmettelemään lounaisrannikon kupeessa sijaitsevaa todellista optista harhaa eli vedenalaisia vesiputouksia. Itse onnistuimme näkemään tämän luonnonihmeen lentokoneen kyydistä jatkaessamme matkaa Mauritiukselta Seychelleille, ja näky oli juuri niin uskomaton kuin miltä se kuulostaakin.

 


 

 

 

Le Mornen hotelleista on helppo vuokrata auto vaikka vaan päiväksikin kuten itse teimme, ja jos ei pelkää vasemmanpuoleista (ja ajoittain melko vauhdikasta) liikennettä sisämaan kiemuraisilla teillä, on tämä varmasti kätevin tapa tutustua Mauritiuksen länsipuolen upeaan luontoon. Maisemat Black Riverin kukkuloilta alas vihreinä kumpuileviin laaksoihin ovat henkeäsalpaavat, ja taustalla voi nähdä turkoosina kimmeltävän valtameren. 

Chamareliin on maksettava pieni sisäänpääsymaksu, mutta useimmille näköalapaikoille pääsee ihan maksamattakin. Maisemien ihailu ei myöskään edellytä hikistä monien tuntien patikointia jyrkillä rinteillä (mikä sinänsä täällä on varmasti upea elämys), vaan moneen paikkaan pääsee autollakin suhteellisen lähelle. Lisää esittelyä näistä kohteista kaipaavalle suosittelen kurkkaamaan Irtiottoja-blogin Lauran Mauritius-arkistoihin, sen perusteellisempaa johdatusta saaren luontokohteisiin on vaikea kuvitella.

 

 

 

 

Belle Mare

Viimeiset kolme yötä Mauritiuksella vietimme saaren itäpuolella Belle Maressa, mistä retkeilimme myös pohjoisosien sokeriruokoviljelmille, rommitehtaalle sekä ihastuttavaan Sir Seewoosagur Ramgoolamin kasvitieteelliseen puutarhaan. 

Puutarhalle (ja monelle muullekin paikalle Mauritiuksella kuten lentokentälle) jännittävän nimensä antanut ja myös lyhenteellä SSR tunnettu herrasmies on muuten Mauritiuksen kansallissankari, jolla on ollut merkittävä rooli maantieteellisesti Afrikkaan kuuluvan trooppisen saaren yhteiskunnallisessa kehityksessä. Mauritiuksen koulu-, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmä onkin muuta Itä-Afrikkaa huomattavasti edistyneemmällä tasolla, ja infrastrukstuuri monin tavoin kehittyneempää kuin monella muulla Intian valtameren saarella.

 

 

 

 

Belle Marestakin löytyy luksushotelleja, mutta myös pienempiä resortteja ja boutique-tyyppistä majoitusta kuten herttainen Seasense, missä itse majoituimme. Pienehkön ja omaan makuuni ihanasti ranskalaisen hiljattain uudistetun hotellin kaikki rakennukset ja huoneet sijaitsevat aivan rannalla, ja lokaatio on kuulu hienoista auringonnousuistaan. Itsekin laitoimme yhtenä aamuna kellon viiden nurkilla aamulla herättämään ihan vaan nähdäksemme oranssin tulipallon nousevan taivaanrannan takaa. Ja kyllä muuten kannatti!

Plussaa tälle hotellille myös herkullisista ja kekseliäistä ruuista – Le Mornen buffet-illallisten jälkeen oli oikein virkistävää syödä raikkaita ja kauniita lautasannoksia pienellä ranskalaisella fine dining-twistillä höystettynä.

 

 

 

 

 

Belle Maressa maisemat ja kasvillisuus ovat hyvin erilaisia kuin Le Mornessa; palmut ovat näillä rannoilla vähemmistönä ja biitsit huomattavasti kivikkoisempia. Sisämaahan ja pohjoisemmaksi ajellessa edessä levittäytyvät vihreiden kukkuloiden sijaan loputtomat sokeriruokoviljelmät. Paikallista menoa ja meininkiä löytyy kuitenkin läheisistä kyläntapaisista keskittymistä ihan eri tavalla kuin Le Mornessa, ja Belle Maren läheisyydessä sijaitsevat myös Mauritiuksen parhaat sukellusspotit. 

Kaiken kaikkiaan Mauritiuksesta jäi meille erinomaisen hyvä maku suuhun, enkä ihmettelisi vaikka tuonne joskus palaisimme perheen kanssa vähän pidemmälle lomalle. Nähtävää olisi ollut niin paljon enemmän kuin mihin vajaassa viikossa kykenimme venymään. Esimerkiksi saaren pääkaupungissa Port Louisissa emme ehtineet käydä lainkaan, ja olisin mieluusti viettänyt Black Riverin luonnonpuistossa toisenkin päivän.

Useampiakin aika kriittisiä blogipostauksia Mauritiuksesta viime aikoina lukeneena odotukseni eivät alun alkaenkaan olleet kovin suuria, enkä lähtenyt matkaan ruusunpunaisin (tai turkoosinsinisin) mielikuvin, ja ehkä siksi yllätyinkin lopulta niin positiivisesti.

Itse ihastuin Mauritiuksen luontoon ja omaleimaiseen kulttuuriin, eikä saaren rannoissakaan mielestäni mitään vikaa ollut.