Kulunut huikea matkailuvuotemme alkoi oikeastaan jo viime vuoden puolella marraskuussa, kun suuntasimme pariksi viikoksi kaamosta karkuun Tansaniaan Sansibarille. Ajankohta ei totisesti olisi voinut olla parempi. Perheemme oli käynyt syksyllä läpi todella raskaita aikoja, Suomessa oli satanut viikkokaupalla vettä, ja kaikki tuntui mustaakin mustemmalta.  Kun sitten tulla tupsahdimme marraskuun lopulla Sansibarin pienelle lentokentälle, ja tropiikin valo, värit ja tuoksut iskeytyivät tajuntaan, tuntui kuin olisi ollut yhtäkkiä keskellä jotakin fantasiamaailmaa. Olen aiemmin käynyt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joitakin kertoja, mutta tämä oli ensimmäinen visiitti Sansibarille, emmekä oikein tienneet mitä odottaa. Ja niin sitten kävi, että yllätyimme enemmän kuin positiivisesti.

Stone Town, viehättävä sekamelska

 

Ensimmäisen yön vietimme Stone Townissa, Sansibarin kiehtovassa korallikivikaupungissa, joka sijaitsee melko lähellä saaren lentokenttää. Kaupunki ei ole itsessään kovin suuri, mutta sen pienille kujille on kyllä helppo eksyä, ja olikin hyvä, että hotellimme oli järjestänyt meille kuljetuksen lentokentältä etukäteen. Auto jätettiin parkkiin (jonnekin), ja siitä sitten vielä kävelimme autonkuljettajan johdattamina hyvän tovin majapaikkaamme Emerson Spiceen.

Hotelliin ihastuimme välittömästi. Erittäin lämmin suositus, jos yöpyy Stone Townissa ja haluaa kokea jotain todella eksoottista ja samalla äärettömän tyylikästä. Pieni boutique-hotelli sijaitsee aivan vanhan kaupungin sydämessä keskellä paikallista kuhinaa ja edustaa arkkitehtuurisesti juuri sitä kauneinta Stone Townia, vanhaa siirtomaatyyliä yhdistettynä sansibarilaiseen mystiikkaan. Kaikki huoneet ja sviitit (joita on kaiken kaikkiaan vain yksitoista) ovat erilaisia ja uniikisti sisustettuja. Meidän lukaalissamme oli superkorkeat pylvässängyt, upeita katto- ja seinämaalauksia sekä aivan mieletön kylpyhuone, josta avautui iso parveke hotellin keitaaseen, Secret Gardeniksi nimetylle sisäpihalle.

 

 

 

 

Stone Townia kiertelimme parisen tuntia iltapäivällä pahimmasta matkustusväsymyksestä toivuttuamme, nähtävyyksien näkemisestä emme ottaneet sen kummempaa stressiä vaan nautimme lämmöstä ja eksotiikasta. Kaupungissa on paljon hauskoja kahviloita, toreja, erikoista  eri vuosisatojen päällekkäinliimattua patinaa ja myös sellaista aitoa todella paikallista afrikkalaista kuhinaa, mitä ei odottaisi kuitenkin jo vuosia turisteja kiinnostaneelta paratiisisaarelta välttämättä enää löytävänsa.

Tämä onkin osa Sansibarin viehättävyyttä; saarella ei edelleenkään ole sellaista turistikulttuuria (kuten ei toisaalta myöskään fasiliteetteja) kuin vaikkapa Kaakkois-Aasiassa tai suurimmassa osassa Karibianmeren saaria.

 

 

 

 

Päivä päättyi mainioon illalliseen Emerson Spicen kuuluisassa kattoterassiravintolassa, joka on myös suosittu sundowner-paikka, eli ennen dinneriä tänne kokoonnutaan siemailemaan aperitiiveja ja ihailemaan Stone Townin katot punaiseksi värjäävää auringonlaskua. Pöytävaraus on ehdoton, koska ravintola on täyteen buukattu jo viikkoja etukäteen.

Pongwe Beach, paratiisirantojen paratiisiranta

 

Stone Townista jatkoimme kohti Sansibarin itärannikkoa ja Pongwea. Olin tehnyt etukäteen aika paljon tutkimustyötä koettaen löytää juuri sitä saaren kauneinta rantaa (niitähän Sansibarilla riittää) ja kärsinyt hirveitä tuskia valikoimisen kanssa, mutta nyt ei onneksi tarvinnut harmitella. Pongwe Beach räjäytti kaikki aistit ensimmäisellä minuutilla. En tiennyt niin turkoosia vettä ja valkoista ja pehmeää hiekkaa olevan olemassakaan, vaikka erinäisillä paratiisirannoilla on tullut käytyä elämän varrella. Kun ajoimme sisämaasta rannan tuntumaan, ja täysin epätodellisen värinen meri alkoi pilkahdella palmujen takaa, oli pakko hiukan kiljahdella riemusta.

 

 

Sansibarilla on todella isot vuorovesivaihtelut varsinkin juuri itärannikolla, ja tiettyinä aikoina vuorokaudesta vesi on kirjaimellisesti kateissa satojen metrien, jopa kilometrin päässä rannasta. Pongwellakin on näin, mutta pitkä autio valkohiekkainen ranta sijaitsee sellaisessa poukamassa, että vesi nousee ja laskee todella lempeästi ja melkein huomaamatta. Riutta suojelee rantaa, eikä täällä ole tarvetta käyttää uimakenkiä, kuten vaikkapa vähän pohjoisempana Kiwengwassa, missä myös kävimme ja jossa on kyllä upea ranta mutta merenpohja täynnä merisiilejä.

Pongwessa on vain muutama resortti eikä lainkaan ravintoloita, kauppoja tai mitään sen tyyppistäkään, eli meno on äärettömän rauhallista. Meille tämä sopi enemmän kuin hyvin, hotellimme Tulia Zanzibar oli huippuihana kaikilla mittapuilla, ja jos kaipaa vaihtelua vaikkapa illallistarjontaan, voi kävellä rantaa pitkin naapuriin Pongwe Beach Hotelliin, joka oli myös kiva ja vähän isompi. Tuliassa nimittäin on vain muutamia huoneita ja bungaloweja. Vauhdikasta iltaelämää tai ylipäätään minkäänlaista äksöniä kaipaavalle tämä ei ehkä ole se optimaalisin biitsi Sansibarilla, mutta AH, MIKÄ KAUNEUDEN KAUNEUS! Rakastuin.

 

 

 

 

 

Astetta vilkkaampaa rantaelämää Nungwissa

 

Pongwesta jatkoimme matkaa itärannikkoa ylöspäin Nungwiin, joka sekin on kuuluisa pitkistä valkohiekkaisista rannoistaan. Sansibarin pohjoisosassa itäpuolella Nungwissa ja länsirannikolla Kendwassa on myös enemmän isoja all inclusive -hotelleja ja sen myötä tietysti enemmän turistejakin. Hotellien ulkopuolella elämä on silti yllättävän paikallista, ja ravintoloita, pankkiautomaatteja tai supermarketteja on kylänraiteilta turha yrittää etsiä. Saaren pohjoiskärjessä Nungwin ja Kendwan välissä on reppureissaajien suosima alue, josta löytää edullisempia majoitusvaihtoehtoja.

Itse majoituimme Hideaway of Nungwissa, jossa saimme yllätyksenä hotellilta käyttöömme oman aivan ihanan huvilan ja pienen uima-altaankin. Hotellialue on valtava Eedenin puutarha, ja vaikka kyseessä on iso hotelli, tungosta ei tarvitse pelätä rannalla tai missään muuallakaan. Hotelli järjestää asukkaille myös kaikenlaista ohjelmaa joogasta delfiininbongausretkiin, ja afrikkalainen buffet-illallinen tanssiesityksineen oli hauska elämys. Resortin alueella on neljä huippuhyvää ravintolaa, joten valinnanvaraa riittää.

 

 

 

Nungwista onnistuimme myös hotellihenkilökunnan avustuksella vuokraamaan käyttöömme mopon, mikä ei ole Sansibarilla ollenkaan tavallista. Olimme tästä hämmentyneitä jo Pongwessa kyseltyämme oman kulkuneuvon perään, Aasiassa kun mopon vuokraaminen on aina ollut itsestäänselvyys, ja yhtäkkiä se tuntuikin olevan hyvin vaikeaa ja kallistakin. Mutta kuten sanottu, Sansibarilla mopoja tai skoottereita ei liikenteessä juuri näy, puhumattakaan länsimaalaisesta (ja vielä naisesta!) ajelemassa niillä. Kun sitten sellaisen onnistuimme viimein Nungwissa vuokraamaan, herätimmekin suurta huomiota paikallisten keskuudessa kylissä ajellessamme; polkupyörä on huomattavasti yleisempi kulkupeli. Tosin myös Sansibarin tieverkko ja teiden kunto ovat todella alkeellisella tasolla, oikeastaan saaren läpi kulkee vain yksi kunnollinen tie, ja loput ovat enemmän tai vähemmän kuoppaisia kärrypolkuja.

 

 

Sansibarilla valtauskonto on maltillinen islam, mutta myös kristittyjä on paljon, ja masai-heimolaisia näkee siellä täällä. Ihmiset ovat todella diskreettejä ja hillittyjä, sellaisia ujon ystävällisiä. Kylissä ja rannoilla saimme aina kulkea täysin rauhassa, eikä kukaan oikeastaan missään vaiheessa tullut esimerkiksi kaupustelemaan mitään. Ja vaikka elämä on länsimaalaisella mittapuulla köyhää, ihmiset ovat hyvin ylpeitä siitä mitä heillä on, ja myös turisteilta odotetaan kunnioitusta paikallista kulttuuria kohtaan.

Kaikenkaikkiaan ihastuimme paikkaan kovasti. Voisi jopa sanoa, että Sansibar vei täysin sydämemme, ja suunnitelmissa onkin palata takaisin Tansaniaan jo helmikuussa.

 

 

 

 

VINKKEJÄ SANSIBARILLE MATKAAVILLE:

Suomesta pääsee lentämään Sansibarille muutamalla välilaskulla esim. KLM:n ja Air Francen yhteyksillä, useimmiten saarelle saavutaan pienkoneella mantereelta. Suoria lentoja löytyy Turkish Airlinesilta Istanbulista ja joiltakin italialaisilta lentoyhtiöiltä Roomasta.

Ilmasto on varsin leppeä ja tasaisen lämmin läpi koko vuoden, eniten sataa keväällä huhti-toukokuussa ja loppusyksystä.

Malarianestolääkitys on suositeltavaa, vaikka Sansibar ei pahinta riskialuetta olekaan. Myös keltakuumerokotus tulee sääntöjen mukaan maahantulijalla olla voimassa.

Sansibarin valuutta on Tansanian šhillinki, myös dollareilla pärjää useimmissa paikoissa. Hintataso on Suomeen nähden edullinen, paitsi kalleimmissa hotelleissa.

Monissa hotelleissa on tarjolla all inclusive -vaihtoehto, mikä on Sansibarilla ihan hyvä valinta, koska ravintolakulttuuri on todella minimaalinen.

Rantaelämän, snorklauksen ja sukelluksen lisäksi Sansibarin parasta antia ovat eksoottinen luonto sekä huumaavan tuoksuiset mausteviljelmät, joille monet majoituspaikat tekevät opastettuja retkiä. Omatoimisesti pääsee helpoiten kulkemaan minibussilla tai taksilla.