Oranssina leiskuvat auringonnousut savannilla, akaasiapuun oksien välistä taivasta kohti kurkottavat täplikkäät kaulat, seeprojen toisiinsa sekoittuvat raidat ja afrikannorsujen hiljaiseksi vetävä majesteettisuus – kuinka olenkaan näitä kaikkia kaivannut. Vuoden takainen seikkailumme Tansanian Mwibassa oli sen verran maailmoja mullistava elämys, että päätimme toteuttaa safarin myös tänä vuonna, hiukan erityyppisesti ja eri maisemissa tosin.
Kirjoittelen tätä jälleen kerran lentokoneessa ja jännitystä on taas ilmassa – ihan siis kirjaimellisestikin. Olen jo aika monta hienoa reissua ehtinyt tänä talvena tekemään ja upeita uusia paikkoja näkemään, mutta tämä juuri alkanut matka saattaa sittenkin olla näistä kaikista se odotetuin. Saharan eteläpuolisella Afrikalla on ollut erityinen paikkansa sydämessäni aina siitä lähtien kun varhaisteini-ikäisenä ensimmäisen kerran kävin vanhempieni kanssa Keniassa ja pääsin safarilla näkemään savannien ja villieläinten kauneuden. Samantyyppiselle reissulle olemme nytkin lähteneet, tällä kertaa kuitenkin ihan uusiin maisemiin.
Mihin tässä nyt siis oikein ollaan suuntaamassa? Mikä meitä tuolla jossakin yli 10 000 kilometrin ja 11 tunnin lentomatkan päässä odottaa? Ihan tarkalleen en osaa tähän tietenkään vastata, mutta tässäpä kuitenkin hiukan osviittaa siitä mitä seuraavien viikkojen aikana tuleman pitää ja millaisissa paikoissa tulemme vierailemaan.
Etelä-Afrikasta aloitetaan
Lähdemme liikkeelle Etelä-Afrikan Johannesburgista, jonne laskeudumme huomisaamuna ja jossa vietämme ensimmäisen päivän ja yön. Tarkoitus on kokoontua safariryhmämme kanssa aamupäivällä hotellilla, missä nautimme yhdessä tutustumislounaan ja sen jälkeen teemme retken apartheid-museoon. Siitä jatkamme samalla kokoonpanolla vielä suoraan kaupunkikierrokselle.
Jo pelkästään tämä on minusta tosi jännittävää. Matkustamme valmiiksi järjestetyillä ryhmämatkoilla äärimmäisen harvoin, ja mielenkiinnolla odotan millaisten ihmisten kanssa tulemme seuraavat päivät ilmeisen tiiviisti viettämään. Parhaassa tapauksessa noin kymmenen hengen porukastamme voi varmaan löytyä vaikka kuinka mukavia uusia tuttavuuksia, tai sitten ihan päinvastoin.
Matkanjärjestäjänä toimii ranskalainen CroisiEurope ja ehkä olettaa sopii, että ainakin ranskaa pääsen tällä reissulla puhumaan.
Safarilla neljän valtion alueella
Johannesburgista lennämme sunnuntaina pienkoneella Botswanaan Choben kansallispuistoon, mistä matkamme jatkuu Namibian puolelle Chobe-joen varrella sijaitsevalle safarilodgelle. Kyseessä on mielenkiintoinen neljän eri valtion, eli juurikin Namibian ja Botswanan sekä Zimbabwen ja Sambian risteyskohta, jonka ympärillä levittäytyvät Choben ja Matusadonan luonnonpuistot. Pelkästään Choben pinta-ala on lähes 11 000 neliökilometriä, ja alueella elää yli 250 villieläinlajia.
Cascades Lodgella vietämme kolme yötä, ja päivät tulevat pitämään sisällään sekä game driveja että vesisafareita Chobe-joella. Erityisesti odotan virtahepojen ja sarvikuonojen näkemistä; näistä ensiksi mainittuja onnistuimme viimeksi Tansaniassa bongaamaan vain muutamia, jälkimmäisiä emme nähneet lainkaan.
Joessa elää paljon myös krokotiileja, jotka kuitenkin toivottavasti pysyttelevät vähän kauempana lodgestamme kuin virtahevot, joita voi kuulemma ihmetellä ihan lähietäisyydeltä omalta terassiltakin. Majapaikastamme joen varrelta teemme retken myös Impalila-nimiselle saarelle ja pääsemme tutustumaan paikallisen kylän elämään.
Chobe-joelta jatkamme matkaa jälleen pienkoneella Zimbabween Lake Kariballe, missä meitä odottaa kolmen päivän safariristeily pienellä African Dream-aluksella. Laivassa on vain kahdeksan viimeisen päälle tyylikästä parinkymmenen neliön hyttiä, joiden ranskalaiselta parvekkeelta voi ihailla ohi lipuvia järvimaisemia ja rantoja – sekä tietysti bongata eläimiä. Järvellä elää monia uhanalaisia lintulajeja, virtahepoja, vesipuhveleita, buffaloita, seeproja sekä satojen norsujen yhdyskunta. Joinakin päivinä teemme myös game driveja mantereella.
Lake Kariban jälkeen vuorossa on muutaman päivän tutustuminen Victorian putouksiin ja viimeiset safaripäivät majailemme Sambesi-joen varrella Sambian puolella aivan putousten yläpuolella. Tätä pitkän kuivemman kauden jälkeen toivottavasti taas vuolaana kohisevaa luonnonihmettä on tarkoitus ihailla myös ilmasta käsin – olemme nimittäin varanneet putouksille myös helikopterilennon. Toivottavasti sää suosii ja pääsemme näkemään Victoria Fallsin kuuluisat sateenkaaret!
Lopuksi Kapkaupunkiin
Safarin jälkeen palaamme Etelä-Afrikkaan, mistä muu perhe singahtaa takaisin Suomeen. Itse jatkan Johannesburgista matkaa vielä vajaaksi viikoksi Kapkaupunkiin, jossa suunnitelmissani on käydä ainakin Pöytävuorella, Boulders Beachilla pingviinejä moikkaamassa sekä viinimaassa tasting-retkellä. Pääsen myös vapaaehtoistyötä Kapissa tekevän tutun mukaan vierailulle townshipeihin, mikä ei yksin matkustavalle naiselle olisi normaalisti ikipäivänä mahdollista. Tätäkin kaikkea odotan suurella mielenkiinnolla ja jännityksellä, mutta nyt tosiaan – it’s safari time!
Ps. Reissuani voi tuttuun tyyliin seurata instagramissa tilillä @boardingtime_jenni
Miten huisin hienolta kuullostaakaan suunnitelmanne. Nämäkin kuvat ovat jo niin upeita ja inspiroivia, että mitä tuleman onkaan ?
Vaikka kuinka on upeita kokemuksia takana niin aina on se jokin joka sykähdyttää ja odotuttaa vielä vähän enemmän. Ihana olla mukana.
Kiitos Pia! ❤️ Ja joo, odotukset on kyllä tämän retken suhteen todella korkealla. Vaikka toisaalta jånnittää sekin, että mennään jonkun muun järjestämälle matkalle. Kun olen niin tottunut kulkemaan just niin kuin itse haluan!
No nyt kuulostaa kyllä täydelliseltä reissulta! Haluan ehdottomasti joskus päästä samanlaiselle itsekin. Sopiiko udella, minkä hintainen safarireissu on?
Innolla jään seuraamaan!
Tätä reissua seuraan erityisellä mielenkiinnolla ja suurella kateuden ja ilon ristiriidalla.??Kuulostaa todella mahtavalta jo näin etukäteen ?
Kiitos kaima ?, kuulostaa kieltämättä aika mahtavalta itsestänikin.
Vautsi, mitkä suunnitelmat! Safari kuuluu yksiin suurimmista unelmistani. Itse asiassa juuri eilen puhuimme ystäväni kanssa safareista ja totesimme, että hieman pitää vielä matkakassaa kerryttää ennen kuin pääsee tuollaisiin maisemiin ?
Kuulostaapa kivalta matkalta!
Ainakin me näimme Chobe-joella valtavasti virtahepoja myös niin, että ne olivat pois vedestä, jolloin ne pystyy näkemään kokonaan. Tavallisestihan ne ovat lähes kokonaan veden alla! Kuitenkin itse suosittelen olemaan virtahepojen kanssa todella varovainen, sillä ne taitavat tappaa kaikista maaeläimistä eniten ihmisiä Afrikassa. Ja olemme itsekin kokeneet todellisia kauhunhetkiä virtahevon kanssa Okavango Deltalla. Eli eivät useinkaan ole kovinkaan leppoisia otuksia, vaikka saattavat näyttääkin siltä.
Me tykätään Kapkaupungista kovasti! Pöytävuorelle kannattaa kiivetä kävellen, jos sellainen reippailu on yhtään oma juttu. Lisäksi Hyväntoivonniemellä kannattaa pyrkiä käymään. Missä Townshipeissä mahdat päästä vierailemaan? Me kävimme omalla matkalla Langassa ja se oli erittäin kiinnostava ja ajattelemaan laittava kokemus. Me olisimme tehneet Kapkaupungin läheisyydessä myös valkohaisukelluksen, mutta se valitettavasti peruttiin voimakkaan merenkäynnin vuoksi. Meidän juttuja Kapkaupungista täällä: https://www.matkallamissamilloinkin.com/tag/kapkaupunki/
https://www.matkallamissamilloinkin.com/tag/kapkaupunki/page/2/
Kiitos tosi paljon vinkeistä Mikko! Aivan mahtavia.
Joo kyllä toi virtahepojen vaarallisuus oli ihan tiedossa, ei liian läheistä tuttavuutta lähdetä tekemään.
Kapkaupungin townshipeistä en vielä tarkemmin tiedä, mutta tämänpäiväinen visiitti Sowetossa veti tosi hiljaiseksi.
Apua, miten ihana reissu sinulle tulossa. Safarien ohi ei mene mikään! Tansanian safari on itselläni paras reissu ikinä ja nyt on ihana päästä taas safarille. Popcornit on valmiina, seuraan takuulla:) Ihanaa matkaa!!
Voi että, tämä kuulostaa kyllä aivan ihanalta matkalta! Houkutteleva setti monenlaisia kokemuksia eli juuri sellainen reissu, jollaisesta itsekin tykkäisin. Minunkin haaveissani on safari Afrikassa. En ole toistaiseksi käynyt koko maanosassa, mutta kaipa sitä sinnekin vielä joskus ehtii. 🙂
On mahtava reissu tulossa. Kuinkas malarian suhteen tuolla pitää suhtautua?
Enpä ole käynyt kuin Cape Townissa ja ajamassa Garden Routen läpi viidessä päivässä.. Viinitilat olivat aivan mahtavat kuten myös liharuokia tarjoavat ravintolat — jos niistä tykkää.
Tää on niin mieletön tämä teidän loma! Olisin jo kateudesta vihreä, ellen itsekin pääsisi ihan pian omalle safarilomalle. Ihana päästä katsoo sun kuvien kautta sekä niitä paikkoja, missä itse vähän aikaa sitten oltiin, mutta myös noita, mihin ei itse menty. Erityisesti toi teidän safariristeily kiinnostaa! On varmasti ihan mieletön kokemus! Mutta myös Kapkaupungin ja ympäristön kokemukset kiinnostaa, sillä mietin nyt itsekin, josko sinne seuraavalla Afrikan-reissulla.
Kuulostaa todella mahtavalta suunnitelmalta ja safarimatkalta! Innolla odotan tulevia reissupostauksia ja kokemuksia tien päältä. 🙂 Villieläimistä ja luonnosta ei voi koskaan saada liikaa, ne kun eivät ole itsestäänselvyys.. <3 Odotan myös mielenkiinnolla ajatuksia ja päivityksiä Kapkaupungista ja sooloviikostasi, sellainen kun olisi itselläkin tulevaisuudessa suunnitelmissa. Hyvää reissua ja safaria!
Kiitos Tiina! Itsekin jo odotan koska ehdin reissupostausten kimppuun, reissu on ollut tosi tiivistahtinen enkä ole päässyt välillä nettiinkään moneen päivään… 😀
Safarilomat on ihania <3 Edellisestä on kulunut aivan liian pitkä aika, pitäisi alkaa suunnittelemaan seuraavaa. Botswana ja sen naapurimaat kiinnostelisi kovasti. Kiva kuulla kokemuksiasi niistä.
Vähän samoja kuvioita koimme jo yli 10 vuotta sitten noille kulmille tekemällämme reissulla. Chobessa pidin erityisesti veneellä tehdyistä safareista, sillä niillä pääsi yllättävän lähelle rannalla olevia eläimiä linnuista norsuihin asti.
Tuota laivaosuutta vastasi ehkä jollain tapaa ZambesiQueen -aluksella viettämämme päivät, mutta se oli hienoinen pettymys – ei laiva, se oli vimpan päälle upea – mutta se, ettei se oikeastaan sittenkään liikkunut, eli ei siinä ihan parisängyllä löhöillen voinut katsoa ohi lipuvia eläimiä vaan laivaltakin tehtiin sitten erikseen pitkiä safariajeluita veneellä. Olin vaan, tuossa tapauksessa, väärin siis, olettanut, että safarit tehtäisiin laivalla, mutta niin ei sitten ollutkaan.
Kiitos Pirkko! Chobessa oli kyllä todella upeat safarit meilläkin, sekä luonnonpuiston alueella että joella ja suistoissa. Nähtiin valtavasti eläimiä!
Meidän cruise Zimbabwessa oli ehkä siinä mielessä erilainen kuin teidän, että liikuttiin kyllä laivalla paikasta toiseen paljonkin, varsinaiset safariajelut Kariba-järvellä kyllä tehtiin pienemmällä tender-veneellä. Mutta kyllä sai risteillessäkin eläimiä ihastella! Nyt siirrytään seuraavaksi Victorian putouksille ja Sambesi-joella, saapa nähdä mitä siellä sitten tapahtuu.
Uh, onpa sulla mahtava reissu odotettavissa. Jään mielenkiinnolla odottamaan matkakertomuksiasi. Omat kokemukseni safareista ovat parinkymmenen vuoden takaa Keniasta ja nyt tuo osa Afrikkaa kiinnostaisi kovasti. Huippuhienoa reissua!
Kiitos Annemaria! Reissu on ollut ihan huikea, mutta niin tiivis tahti, ettei ole paljon ehtinyt raporttia vielä antamaan. No, perästä kuuluu…
Niin ihania kuvia jälleen ja inspiroiva matka tiedossa! Kuulostaa mielenkiintoiselta ryhmämatkalta, joten kerro ihmeessä jälkeenpäin miten meni ja oliko hyvä tapa käydä noissa maissa, paikoissa ja erityyppisillä safareilla. Ihanaa reissua!
On kyllä todella ollut mielenkiintoinen ryhmämatka ja varmasti tulen siitäkin puolesta jotakin raportoimaan. 😉
Reissu on nyt jo edennyt Victorian putouksille ja upeaa on ollut!
Kiva lukea näitä sinun safarijuttuja!
Itse en Sowetolle tai ylipäätänsä Townshipeille mitenkään lämmennyt. Ensinnäkin tulee olo, että menee sinne töllistelemään ihmisiä kuin eläintarhaan ja toiseksi, koko ajan hoetaan, että ei täällä ole kovinkaan vaarallista, mutta samalla sanotaan, ettei saa lähteä 10 metriä kauemmaksi autosta. Ja kolmanneksi, onhan siellä osin kurjaa osin, mutta olen nähnyt paljon pahempiakin slummeja ja moni Township ei tosiaankaan ole slummi. Monesti länkkärit sekoittaa asioita, eikä oikein edes tajua mistä noissa Kapkaupungin tai Johannesburgin Townshipeissa on kyse. Se niiden perimmäinen karmeushan liittyy historiaan ja siihen miksi ihmiset ylipäätänsä on tungettu niihin asumaan, ei niinkään nykypäivään.
Kiitos kommentista Anna!
Joo en kyllä Sowetolle lämmennyt minäkään ja ihmettelen jos paikan historian tuntien joku lämpenee. Totiseksi veti yleinen ilmapiiri Johannesburgissa muutenkin, en tykännyt yhtään. Eriarvoisuus ja väkivallan uhka tuntui leijuvan läsnä kaikkialla. Piikkilanka-aidat rikkaiden asuinalueella ja murhatilastot. Huh huh. Silti mun mielestä on välillä ihan terveellistä nähdä myös näitä ei niin kivoja puolia paikoista joissa matkustaa, maailma kun ei todellakaan ole mikään kiiltokuvamainen postikortti.