5 + 1 syytä miksi rakastuin talviseen Venetsiaan

5 + 1 syytä miksi rakastuin talviseen Venetsiaan

Herään varhain tammikuisena maanantaiaamuna Piazza San Marcon kampaniilin kellojen kuminaan. Raotan huoneeni paksuja samettiverhoja ja näen Canal Granden aamuhärässä rauhallisesti liplattavien laineiden välkkeen. Suoraan ikkunan alapuolella kelluu gondoleja, ja viereisen ikivanhan pikkuruisen sillan kaiteella nuokkuu pari pulua. Mitä ihmettä, taidan olla Venetsiassa?! Miten tässä nyt näin kävi?

 

 

 

 

Tukholman sijasta Venetsiaan

Alunperin tarkoituksenamme oli suunnata poikieni kanssa talviselle viikonloppuretkelle naapurimaamme pääkaupunkiin Tukholmaan ja kovasti tätä minimatkaa jo odotimmekin. 

Koska emme oikein ole risteilyihmisiä ja toisaalta myös aikaa säästääkseni ajattelin, että kätevintä olisi lentää Tukholmaan suoraan kotikaupungistamme Turusta. Lentoajatkin olivat siinä mielessä optimaaliset, että olisimme Tukholmassa jo aikaisin lauantaiaamuna ja kotiin ehtisimme vielä sunnuntai-illaksi. Ja kun tämän vaihtoehdon hintakaan ei päätä huimannut (varsinkin kun laivallahan rahaa saa helposti kulumaan ruokaan, juomaan ja kaiken maailman turhuuksiin),  varasin siis meille lennot tammikuun viimeiselle viikonlopulle.

Aikaisin lauantaiaamuna herätyskellon soidessa puhelimeni näytölle oli kuitenkin ilmestynyt viesti: aamulentonne on peruttu miehistövajeen vuoksi, ja teidät on siirretty Helsinkiin iltapäivällä lähtevään koneeseen. Sieltä sitten jatkolennolla Tukholmaan. No voi höh. Perilläoloaikamme Ruotsin puolella lyhentyisi merkittävästi, ja tästä johtuen päätimmekin palata kotiin vasta maanantaiaamuna laivalla. Näin ehtisimme sentään koko sunnuntain kierrellä kaupungissa suunnittelemissamme kohteissa. 

Vaan kuinkas sitten kävikään: Helsinkiin laskeuduttuamme saimme kuulla myös jatkolennon peruuntuneen, ja vieläpä samasta syystä (voiko näin huono tuuri olla?!) – seuraava mahdollinen yhteys Tukholmaan olisi ollut vasta todella myöhään illalla. Itse olisin varmaan tuohon koneeseen vielä hypännytkin, mutta tässä kohtaa rakkaalla aviomiehelläni meni hermo, ja niinpä sitten jäimmekin yöksi Helsinkiin ja päätimme yrittää Tukholmaan pääsyä uudelleen joskus toiste. 

Onneksi olimme varanneet lennot ja hotelliyön Tukholmassa Amexin kautta, ja koska kuulumme American Expressin platinum-ohjelmaan (tätä voin lämpimästi suositella kaikille paljon matkustaville, ohjelman edut ovat ihan mielettömät!) saimme peruuntuneista lennoista saman tien yhdellä puhelinsoitolla lupauksen korvauksista, ja lisäksi vielä kompensaationa hotelliyön Helsingissä alennettuun hintaan. Platinum-ohjelman etuihin kuuluu vieläpä hotellihuoneen upgreidaus aina kun siihen on varaustilanteen puolesta mahdollisuus, ja näin löysimmekin itsemme yhtäkkiä viettämästä lauantai-iltaa hotelli Kämpin The Paasikivi Suitessa. Ei aivan huono vaihtoehto tämäkään loppujen lopuksi. 😀

 

 

Itseäni jäi viikonloppuretken peruuntuminen kuitenkin vähän harmittamaan, olihan meillä laukut pakattuina ja olin jo ehtinyt fiilistellä erilaisia ihania valokuvauslokaatioitakin. Tulinkin siinä sitten harmituspäissäni kysäisseeksi perheenjäseniltäni josko voisin lähteä vaikka ihan itsekseni korvaavalle parin päivän kuvaus- ja taidemuseoreissulle johonkin muuhun Euroopan kaupunkiin. Vastaus oli myöntävä, joten tuumasta toimeen eli uutta kohdetta miettimään.

Italia oli kutitellut mielessäni jo pitkään, ja lentovaihtoehtoja tutkailtuani, sekä pienen sosiaalisessa mediassa tekemäni gallupin innoittamana (kiitos vaan kaikille osallistujille) päädyin lopulta buukkaamaan itselleni seuraavaksi päiväksi lennot Venetsiaan. Tämä vaihtoehto kiinnosti siinäkin mielessä, että edellisestä vierailustani kanavien, siltojen ja palatsien kaupunkiin oli jo ikuisuus, vaikka monessa muussa Italian kohteessa olemmekin viime vuosina perheen ja ystävien kanssa lomailleet. 

Alla viisi (+1) syytä, miksi lopulta rakastuin talviseen Venetsiaan korviani myöten.

 

 

 

1. Ihanan rauhallinen off-season

Venetsiahan nyt ei ole mikään perinteinen talvimatkakohde, mutta kiehtova, omalaatuinen ja järjettömän kaunis kaupunki ikuisesti yhtä kaikki. Omasta mielestäni talven kalpea valo ja vuoden ehdottomasti hiljaisin vierailuajankohta vielä oikein korosti kaupungin mystistä lumoa. 

Venetsia on Italian ja koko Euroopan suosituimpia turistikohteita, jossa vierailee vuosittain pitkälti toistakymmentä miljoonaa matkailijaa eli moninkertainen määrä kaupungin asukaslukuun verrattuna. Varsinkin keväästä syksyyn tungos kaupungin kapeilla kujilla, silloilla ja aukioilla onkin melkoinen: itsellenikin oli jäänyt mieleen vahvat mielikuvat ruuhkista kanavilla ja jonoista museoiden ja palatsien ulkopuolella. 

Hämmästykseni olikin melkoinen, kun sunnuntai-iltana puoli yhdeksän aikaan sain kävellä ikonisella Piazza San Marcolla lähestulkoon ypöyksin. Liekö sitten pieni sade vai mikä ollut syynä, mutta paikalla ei näkynyt edes niitä kuuluisia puluja. Minua näky melkein nauratti. 

Saman huomasi muuallakin kaupungissa, tungosta tai jonoja ei ollut missään, ja nautinkin suunnattomasti vaeltelusta ikivanhoilla hiirenhiljaisilla kujilla ja peilityynten kanavien varsilla. Venetsiassahan ei siis autoja tai muitakaan moottoriajoneuvoja ole lainkaan, ja näin off season -aikana veneliikennekin on huomattavan rauhallista: monet veneet nököttävät talviaikaan kanavien varrella parkissa pressuilla peitettynä. Venetsiasta saakin tähän aikaan vuodesta varmasti ihan eri käsityksen kuin kuumimpana turistisesonkina. Välillä tuntui siltä kuin koko kaupunki olisi ollut talviunilla. Miten hurmaavaa!

 

 

 

 

 

2. Loputon taidetarjonta

Ensimmäisen kokonaisen Venetsia-päiväni vietin pitkälti haahuilemalla (ja pari kertaa eksymällä) sokkeloisen kaupungin kujilla ja etsiskelemällä parhaita taidemuseoita. Taidetarjonta Venetsiassa on valtava, täältä löytyy varmasti jokaiselle jotakin: antiikkia, modernia ja kaikkea siltä väliltä, eikä Muranon lasitaidettakaan oikein voi välttää. Omalle listalleni valikoitui pieni mutta sitäkin hienompi Guggenheim-museo,  Museo Fortuny, Fondazione Prada ja klassinen iso taidemuseo Gallerie Dell’Accademia. Myös museoissa vuoden hiljaisin ajankohta näkyi selvästi: jonoja ei ollut lainkaan ja sainkin ihailla Tintorettoja ja Mondrianeja ruhtinaallisessa rauhassa. Guggenheim-museossa on muuten aivan ihana museoravintola, jossa söin lounaaksi tämän reissun parasta risottoa. 

Venetsiassa ei kyllä taiteesta nauttiakseen tarvitse välttämättä mennä mihinkään varsinaiseen taidemuseoon; kauneutta voi aistia  ja kulttuuria imeä itseensä kaikkialla. 

 

 

 

 

3. Överit barokkipalatsit

Venetsia ei ole viimeisten vuosisatojen aikana muuttunut paljoakaan, ja sen kanavien varsilta löytyy toinen toistaan upeampia, romanttisesti ränsistyneitä ja hiukan synkkiäkin palazzoja. Monet näistä aikoinaan Venetsiaa hallinneiden aatelissukujen rakennuttamista palatseista on muutettu asunnoiksi tai hotelleiksi, näin myös Hotel Baglioni, missä itse majailin. Vanhojen palatsihotellien tyyli on armottoman pompöösi, ja välillä oli pakko vähän pyöritellä silmiään kaiken sen antiikkisen överiyden keskellä. Hieno ja hauska kokemus joka tapauksessa, vaikka kaikille sohville ei hotellissa ollutkaan lupa istua, ja aluksi rakennuksen valtavilla autioilla käytävillä harhaillessa tuntui kuin olisi ollut Hohto-elokuvassa. Palvelu oli kuitenkin palatsiin sopivasti kuninkaallisen huomioivaa ja aamiainenkin italialaiseksi oikein monipuolinen.

 

 

 

 

4. Hurmaava Buranon saari

Toisena Venetsia-päivänäni paistoi ihanasti aurinko, ja aamiaisen jälkeen päätin lähteä tutkimaan Venetsian laguunissa sijaitsevaa, värikkäistä taloistaan ja pitsistään kuuluisaa Buranon saarta. Muita Venetsiaan kuuluvia lähisaaria ovat kesäaikaan suosittu rantailukohde Lido ja lasisaari Murano, mutta ystävältäni kuulin Buranon olevan näistä kaunein: sinne siis. 

Buranolle pääsee San Marcolta vaporettolla eli vesibussilla nro 12, joka lähtee San Zaccarian pysäkiltä läheltä Piazza San Marcoa 20 minuutin – puolen tunnin välein. Vaporetto kulkee Buranolle Muranon kautta, joten aikaa lauttamatkaan kuluu tunnin verran. Mutta mikäs siinä, aurinkoisella kelillä matka on oikein mukava. Saarten väliä, sekä muuten myös keskustasta suoraan lentokentälle pääsee kulkemaan myös vesitakseilla, mutta hinta on vaporettoihin verrattuna moninkertainen: vesibussi maksaa 7,50€/suunta, taksikyyti 130€.

Burano on livenä juuri niin karkinvärinen kuin kuvissa, ja fiilis on jotenkin ihan eri kuin Venetsian pääsaarilla, vaikka kanaaleja ja siltoja löytyy täältäkin. Buranolla asuu paljon ”oikeita” kalastajia, ja täällä voikin herkutella ihanilla tuoreilla merenelävillä huomattavasti edullisemmin kuin vaikkapa San Marcolla. Saarella on myös paljon perinteistä pitsiä myyviä söpöjä putiikkeja, joista yhdessäkään en totta puhuen kyllä käynyt sisällä asti. Pitsin merkitystä saaren vuosisatoja vanhana elinkeinona ei voi kuitenkaan olla huomaamatta.

 

 

5. Cicchettit ja Veneton viinit

Mitä olisikaan Venetsian visiitti ilman cicchetteja? Nämä pienet suolaiset suupalat ovat vähän kuin tapaksia ja kuitenkin eri asia kuin antipastit. Cicchetteja on tarjolla erityisesti viinibaareissa eli bacaroissa, joissa voi nähdä paikallisia hörppimässä viiniä jo aamupäivällä – tämä on kuulemma Venetsiassa ihan normaalia. Onneksi samasta setistä voi nauttia myös illemmalla. 

Cicchetteja löytyy monessa eri muodossa: viinibaarien vitriineistä voi valikoida itselleen sopivan satsin mm. pieniä leipäsiä erilaisilla täytteillä, meheviä kalapullia ja paahdettua munakoisoa ricottajuustolla. Seuraksi lasillinen jotakin Veneton alueen laatuviiniä ja mamma mia: olet hurmioitunut! Cicchettit ovat paitsi herkullisia,  myös erittäin edullisia ainakin viinibaareissa nautittuna, tosin varmaan näitäkin löytyy Venetsiassa myös kalliimman hintaluokan osterioissa niin kuin kaikkea muutakin. Pizzaa en kyllä suosittele Venetsiassa ensimmäisenä vaihtoehtona harkitsemaan, yhden vaisuhkoksi jääneen lätyn vetäisin (puoliksi), eikä se todellakaan yltänyt Italiassa nautittujen kärkikastiin. 

Hyviä vinkkejä cicchettien metsästykseen löytyy muuten Tasty Travellisimo -blogin muutaman kuukauden takaisesta postauksesta, kannattaa ehdottomasti lukea tämä jos on Venetsiaan menossa ja cicchettit kiinnostelee. Itselleni ainakin oli tästä kirjoituksesta paljon iloa.

Ja kun kerran tammikuussa tällaiseenkin on mahdollisuus: tottakai yhdet terassi-proseccot on ihan rauhassa Piazza San Marcon terassilla nautittava, Italiassahan tässä ollaan! 😉

 

 

+ 1

Tästä reissusta tuli siis yllättäen vuoden ensimmäinen soolomatkani, ja siihen talven herkkä valo ja poikkeuksellinen rauha Venetsiassa sopi täydellisesti. Oli ihanaa olla hetki yksin jossakin ihan muualla kuin kotona – omissa ajatuksissa, katsella ikään kuin vähän ulkopuolelta muita ihmisiä ja olla aivan hiljaa.

Viimeisen illan yksinäisellä ravintolaillallisellani aloinkin sitten jo yhtäkkiä kovasti kaivata kotiin ja juttuseuraa; eiköhän se ollut merkki siitä, että kolme päivää talvisessa Venetsiassa oli tähän kohtaan juurikin abbastanza.

 

22 Comments

  1. Ihana lukea kerrankin Venetsiasta off-seasonilla ja vieläpä positiivista! Oon vuosien saatossa saanut melkoisen huonon kuvan kaupungista, mutta silti se houkuttelee. Tämän myötä totesin, että varmasti mullekin sopivin aika Venetsialle olis juurikin talvella, kuten myös Roomalle hyvä aika oli marraskuussa. 🙂

    Reply
    • Tunnelma on kyllä ihan eri kun ei ole ruuhkia. Jotenkin toi talven valo vielä sopi hienosti Venetsian tietynlaiseen salaperäisyyteen. Suosittelen!

      Reply
  2. Aah, ihana, ihana, ihana Venetsia ja ihana postaus myös! Tuntui ihan kuin olisin ollut itsekin talvisessa Venetsiassa ja tuli ihan järjetön kaipuu tuohon kauniiseen kaupunkiin. Vaikka juurihan siellä olin. Ensi kerralla haluan Venetsiaan ehdottomasti talvella. Vielä kun osuisi acqua alta kohdalle ja joku tosi sakea sumukin olisi täydellinen mystisessä Venetsiassa, jonka tunnelmaa kuvailit tosi hyvin. Kaupunki on todellakin täynnä mystistä lumoa. Burano täytyy myös tsekata ensi kerralla ja postauksestasi rohkaistuneena aloin miettiä, josko Venetsia olisikin sopiva ensimmäiselle kunnon soolomatkalleni. Olin miettinyt aiemmin Roomaa, mutta Venetsia voisi olla aika kiva myös yksin reissatessa. Turvallinen, tuttu ja sopiva päämäärättömään haahuiluun sekä elämästä nauttimiseen.

    Reply
  3. Sesongin ulkopuolella matkustamisessa on todellakin puolensa! Venetsiaan en enää lähtisi heinä-elokuussa, kun olen sen virheen kerran tehnyt. Tungos oli aivan hirveä. Kaupunki on kuitenkin upea, joten talvella voisin siellä vierailla!

    Olin muuten itse juuri Lyonissa matkalla yksinäni, ja minulle yksin tehtyjen reissujen ankein puoli on juuri tuo ravintoissa käyminen. Minusta on järkyttävän tylsää, kun illallisella ei ole hyvää seuraa, kenen kanssa keskustella ja jakaa kokemus, vaan sitä istuu pöydässä yksikseen. Se vie koko ravintolakokemuksesta (ja sen myötä reissusta muutenkin, ovathan ravintolat olennainen osa matkailua) tosi paljon pois.

    Reply
  4. Ihana postaus! 😊En ole itse asiassa koskaan käynyt Venetsiassa, mutta muutaman tuttuni off-season kokemuksista kuultuani olen ajatellut, että ehdottomasti haluaisin itsekin lähteä sinne talvella. Tämä postaus vain vahvisti tuota tunnetta, kiitos siis tästä tunnelmapalasta! 💕

    Reply
  5. Itse olen viettänyt Venetsissa yhden vapun, ja näin jälkikäteen ajateltuna tämä sinun ajankohtasi kuulostaa kyllä houkuttelevammalta. Tuolloin ihmisiä vilisi kapeilla kaduilla enemmän kuin riittävästi. Käytiin silloin myös päiväreissulla Lidon saarella ja tyykkäsin siitä kyllä kovasti, erityisesti sen rantsusta ☀️

    Reply
  6. Näyttääpä upealta talvinen ja turisteista tyhjä Venetsia! Yhden pikavisiitin olen tuohon kaupunkiin tehnyt keskellä pahinta sesonkia eikä Venetsia silloin (melko varmasti juurikin ajankohdasta johtuen) iskenyt. En ole tullut ajatelleeksikaan että sinne voisi matkata näin talvella. Noin tyhjänä Venetsia on kuin eri kaupunki! Nyt alkoi tehdä hirmuisesti mieli haahuilemaan noille tyhjille kaduille ihastelemaan ja cicchettejä napostelemaan 🙂

    Reply
  7. Voi hitto mikä tuuri teilläkin kävi. 🙁 mulla ihan samanlaiset ajatukset meidän huonon tuurin kanssa. 😀
    Ihanasti kirjoitettu ja todella upeita kuvia. Venetsia näyttää niin kauniilta.

    Reply
  8. Olipas uskomattoman huono tuuri teillä lentojen kanssa. Mutta ei paha vaihtoehto tämä talvinen Venetsiakaan!
    Parhaaltahan tuossa kuulostaisi juuri rauhallisuus. Venetsia on itsellä vielä kokonaan näkemättä, joten talvi voisi kyllä olla aika potentiaalinen ajankohta!

    Reply
  9. Onneksi Tukholman matkan tilalle tuli jotain vielä parempaa. me käytiin Venetsiassa. Kuvissa jälkeen päin katsottuna paikka näytti upealta mutta ei siellä ollessa. Ehkäpä juurikin pitäisi antaa sille uusi mahdollisuus ei sesonki aikaan.

    Reply
  10. Venetsia lienee tätä nykyä edes jollain tavalla ”reilu” valinta vain low season -aikaan. Jokin aika sitten katsoin televisiosta Donna Leonin haastattelua, jossa hän kertoi muuttaneensa pois Venetsiasta turistien käytännössä tuhottua kaupungin sen asukkailta ja samalla hän kertoi siellä edelleen asuvista vanhuksista, jotka siis ovat asuneet tuolla koko ikänsä, mutta jotka eivät välttämättä uskalla enää oikein mennä uloskaan, sillä turistimassojen vyöryessä kaduille he jäävät jalkoihin hitaasti liikkuessaan. Itse kävimme vuosia sitten Venetsiassa lokakuussa, joka oli sekin hyvää aikaa vierailla kaupungissa, koimme jopa akva altan San Marcon aukiolla, mutta nykyisin tuo turistit vs. kaupungin asukkaat keskustelu vie kyllä fiilistä ajatuksesta palata vielä joskus Venetsiaan.

    Reply
    • Itse kyllä koin paikallisuudenkin katukuvassa (paitsi ehkä juuri San Marcon ympärillä) vahvasti, mutta saattoi johtua juuri vuoden ylivoimaisesti hiljaisimmasta turistisesongista. Juttelin tästä paikalliset vs. turistit-asetelmasta yhdessä pikkukuppilassa parin venetsialaisen kanssa ja he olivat sitä mieltä, että tilanne on kyllä parantunut viime vuosina kun turistien tuloa on ilmeisesti jotenkin alettu rajoittaa. Taitaa olla vähän sama kuvio kuin Barcelonassa nykyään.

      Reply
  11. Nämä värit on jotain niin mieletöntä!! Venetsia on yksi lapsuuteni haavekohteista, sittemmin kiinnostus vähän lopahti turismin räjähdettyä, mutta talviretkihän saattaisi olla hyvä idea 🙂

    Reply
  12. Ihana inspiroiva postaus!😊 Viimeisimmän matkani innoittama oonkin miettiny enemmän tätä off-seasonina matkustamista. Venetsia näyttää ja kuulostaa ihanalta! Vaikka ette päässeetkään viä Tukholmaan, niin tuo sun oma reissu kuulostaa ihanalta. Täytyypä itsekin tehdä soolomatka joku kerta😊

    Reply
  13. Olipa teillä huono tuuri Tukholman reissun suhteen. Venetsiassa en ole vielä käynyt eikä se ole kovin paljoa houkutellut kovien ruuhkien takia. Tämä laittoi ajatukset uuteen uskoon. Voisikin olla hyvä idea mennä sinne low-season aikana. Ihania kuvia! 🙂

    Reply
  14. Onni onnettomuudessa tavallaan, että päädyittekin Venetsiaan ja vielä Kämpin sviitin kautta! Kiva oli lukea fiiliksiä Venetsiasta off-seasonilla, niiiin paljon haluaisin joskus tuonne. Venetsia vaikuttaa super mielenkiintoiselta matkakohteelta!

    Reply
    • Mä olin kyllä ihan innoissani menossa Tukholmaan! 😁 Kun ei olla kymmeneen vuoteen käyty vaikka tavallaan ihan vieressä asutaan.
      Mutta ei jäänyt kyllä lopulta harmittamaan, Venetsia oli aivan ihana.

      Reply
  15. Ehdottomasti Venetsiaan talviaikaan! Itse olen käynyt kerran toukokuussa ja vuosi sitten huhtikuussa, ja jo silloin väkimäärä alkoi olla turhan suuri. Toki Venetsiassa pääsee aina myös rauhallisemmille kulmille, kun poikkeaa vähän sivukujille ja syrjäisempiin kaupunginosiin, mutta silti minusta matkustaminen sinne juuri talvella on hyvä idea. Ja minusta Venetsiassa kannattaa olla muutama päivä – pelkkä päivävierailu on turhaa infran käyttöä. Muutamassa päivässä ehtii nähdä kaupungista muutakin kuin ne ”pakolliset” nähtävyydet. Ja ruuhkista huolimatta minusta Venetsia on ihana!

    Reply
  16. Ihania kuvia Venetsiasta, viimeksi olimme lokakuussa ja siellä oli paljon rauhallisempaa kuin edellisellä kerralla kesäkuussa, upea paikka ja menisin sinne uudemman kerran milloin vain! Burano ja Murano ovat todella upeita saaria ja todella kuin karkkia…

    Reply
  17. Oih, näyttääpä talvinen Venetsia ihanalta!! Ja varmasti oli kiva kokea se off sesonkina ilma järkyttävää turistimäärää. Ja ihanaa heittäytymistä lähteä tuolla lailla extempore omalle minilomalle 🙂

    Reply
  18. Vitsi miten kiva, että pääsit kuitenkin lähtemään reissuun vaikka Tukholma peruuntuikin! Mulla on just se perinteinen turistirysäkokemus Venetsiasta keskellä kuuminta kesää. Turisteja oli joka paikassa jonoksi asti ja noista sun kuvista löytyvää rauhaa ei kyllä löytynyt mistään… 😀 Ehkä joskus jos sinne palaan niin pitää mennä offarina.

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *