Rakennus ei näytä ulkoapäin kovin kummoiselta. Massiivisen kokoinen betonisen harmaa entinen kommunistisen puolueen virastotalo pönöttää isojen katujen risteyksessä kylmän sodan tylyä tunnelmaa huokuen. Sijainti itä-Berliinin paraatipaikalla Torstrassen ja Prenzlauer Alleen kulmassa Alexanderplatzin kupeessa on mainio, mutta pytinki itsessään ei varsinaisesti vaikuta kutsuvalta. Valtavista lasiovista sisälle astuessa totinen fiilis kuitenkin haihtuu kertalaakista – olemme selkeästi saapuneet Berliinin Mittelle tunnusomaiseen rennon tyylikkyyden mekkaan.
Mikä ihmeen Soho House?
Berliinin Soho House on osa alunperin vuonna 1995 Lontoossa perustettua ja sittemmin ympäri maailmaa levinnyttä ainutlaatuista konseptia, joka yhdistää nerokkaasti yksityisklubin ja luksushotelliketjun parhaat ja houkuttelevimmat puolet. Usein saman katon alta löytyy myös vuokrattavia työtiloja luovien alojen ammattilaisille, tasokkaita ravintoloita ja spa-palveluita. Soho Housen tinkimättömällä laadulla ja ubercoolilla asenteella rakennetut kokonaisuudet ovat saavuttaneet jo jonkinmoisen kulttimaineen, ja nykyisen jäsenistön lisäksi jonossa on tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa n. 30 000 ”soholaiseksi” haluavaa. Muhkealta kuulostavasta jäsenmäärästään huolimatta konsepti on paitsi onnistunut säilyttämään lievän salaperäisyytensä ja persoonallisen ilmeensä, myös välttämään laajentumisen ikävät lieveilmiöt.
Klubeille, joille yleensä on varattu rakennusten ylimmät kerrokset, on ollut alunperin asiaa vain tarkasti valikoidulla jäsenkunnalla, mutta nykyään hotellipuolelle majoittuvalla tavallisella pulliaisellakin on mahdollisuus kurkistaa boheemia luksuselämää viettävien silmäätekevien ja julkimoiden elämään. Toki kaikki klubin jäsenet eivät suinkaan ole superrikkaita tai julkisuuden henkilöitä, mutta koska osa konseptin ideaa on tarkoin varjeltu yksityisyys, tämän ihmisryhmän edustajia näihin paikkoihin luonnollisesti helposti hakeutuu. Kuvaaminen ja ylipäätään kännyköiden käyttäminen on Soho Housen klubien ravintoloissa, kattoterassien uima-altailla ja muissakin julkisissa tiloissa kokonaan kielletty, ja henkilökunta puuttuu säännöstä poikkeamiseen ystävällisen tiukasti.
Ehkä tämä on myös yksi syy siihen, miksi tunnelma Berliinin Soho Housen yleisissä tiloissa ja privaattikerroksissa on niin rento; kaikki eivät koko ajan räplää kännyköitään tai napsi pakonomaisesti kuvia itsestään ja toisistaan, joka ikisestä tilanteesta tai ruoka-annoksesta. Kännykättömyys luo rauhaa, joka alkaa tänä päivänä olla harvinaista herkkua.
Tosin itsekin kuvauskieltoa muutaman kerran klubitiloissa uhmasin (ja sain kyllä heti henkilökunnalta satikutia), mutta kun tällaisessa paikassa ollaan, tilaisuutta on tietysti hirvittävän vaikea vastustaa. Pyrin kuitenkin kunnioittamaan kanssaihmisteni yksityisyyttä, ja valikoin kohteeksi mahdollisimman elottomia ja anonyymeja partikkeleita.
Manners are manners, kuten edesmennyt viisas isäni usein muistutti, ja yhteisten sääntöjen, sopimusten ja hyvien käytöstapojen noudattaminen käsitykseni mukaan yleensä edesauttaa kollektiivista mukavuutta.
Millainen kokemus Soho House oli?
Vietimme Berliinissä toukokuun loppupuolella ihanan ja kesäisen lämpimän pitkän viikonlopun ystäviemme hääjuhlan merkeissä, ja hääparin suosituksesta myös päädyimme majoittumaan juuri Soho Houseen. Konsepti ei ihme kyllä (myönnän olevani paitsi lentokone- myös melkoinen hotellihifistelijä) ollut minulle ennestään tuttu, ja jotenkin koko homma vaikutti etukäteen hieman salamyhkäiseltä. Kokemus paikan päällä oli kuitenkin äärimmäisen positiivinen, ja suosittelenkin lämpimästi yöpymistä Soho Housessa, jos haluaa majoittua Berliinissä hiukan perushotellia spesiaalimmassa ympäristössä.
Kaikki hotellissa huokuu menneen ajan tunnelmaa huonekaluista, valaisimista, radioista ja lankapuhelimista lähtien. Hotellihuoneet, sviitit ja loft-huoneistot (pääsimme pyynnöstäni kurkkaamaan näihin kaikkiin) ovat tilavia ja äärimmäisen chic – olkoonkin, että huoneiden sisustus on vähän hämmentävä sekoitus muinaismuistoja 1930-luvulta kylmän sodan viimeisiin vuosiin. Hauskalla tavalla spookya, sanoisin.
Yleiset tilat edustavat ennen muuta boho luxia, boheemia luksusta, ja erittäin hyvin niitä kuvaavat myös adjektiivit mukava ja kotoisa. Ei ehkä se helpoin yhdistelmä – luksus ja kotoisuus – mutta onnistuessaan varsin valloittava.
En olisi myöskään ikinä ulkoapäin uskonut, että rakennuksen kattoterassilta löytyy todellinen keidas uima-altaineen ja rivieran mieleen tuovine raidallisine auringonottotuoleineen. Mutta kyllä: keskellä itä-Berliinin karuimpia kivitaloja piileskelee tällainenkin pikkuinen paratiisi, mein gott.
Aamiainen huikeine näkymineen itä-Berliinin ylle oli oikein ihana, ja sunnuntain brunssi piti sisällään kaikki mahdolliset herkut shampanjasta ja ostereista n. kahteenkymmeneen erityyppiseen leivonnaisasiaan.
Myös roof top poolin yhteyteen rakennuksen ylimpään kerrokseen West Hollywoodissa jo aiemmin toimineen ravintolan mallin mukaan keväällä avattu meksikolainen Maya yllätti erittäin positiivisesti kekseliäillä annoksillaan (en ole yleisesti ottaen suuri meksikolaisen ruuan fani). Henkilökunta niin ravintoloissa, huonepalvelussa kuin aulassakin oli juuri niin rautaisen pätevää ja moitteettoman huomaavaista kuin tämäntyyppisessä paikassa kuvitella saattaa.
Rakennuksen alakerrassa toimii lisäksi kaikelle kansalle avoin italialainen ravintola Cecconi’s, sekä vähänkään vaatteista, kengistä, laukuista ja muista asusteista, sisustustavarasta, kirjoista tai vinyylilevyistä pitävälle erittäin vaarallinen, valtavan iso ja ihana concept store trendikkäine vihermehuja ja käsinsuodatettua chemex-kahvia tarjoavine kuppiloineen.
Ihan tyhjin käsin en päässyt itsekään täältä poistumaan, mutta eipähän sen jälkeen tarvinnut enää Mitten houkutteleviin pikkuputiikkeihin poiketa.
Alla vielä linkki Berliinin Soho Housen nettisivuille, mistä löytyy tarkempaa tietoa hinnoista yms. niistä kiinnostuneille. Itse päätin jo käydä tsekkaamassa tulevalla elokuisella Amerikan reissullamme myös New Yorkin maineikkaan Soho Housen, jonka kattoterassi on kuulemma toiminut muutamaankin otteeseen mm. Sinkkuelämää-sarjan tapahtumien näyttämönä.
https://www.sohohouseberlin.com/
Berliinin läpi olen joskus matkustanut, mutta mielelläni menisin sinne vaikka pitkäksi viikonlopuksi. Kiitos tästä, sain enemmän intoa taas matkasuunnittelua silmällä pitäen. Kiva myös nähdä jokunen salassa otettu kuva tuosta Soho-paikasta, jotta tietää, mitä siellä oikeastaan on.
Kielloista huolimatta kiva nähdä kuvia, ja ei siis ilmeisesti ollut vaikeaa salakuvata? 🙂 en ole ikinä kuullutkaan tällaisesta konseptista ja nuo hotellihuoneet on kyllä melko makeita. 🙂 Berliinin kesässä varmasti ihana tuo uima-allas!
Mielenkiintoinen konsepti, mutta mitenkäs sait kuvat hotellista jos kuvaus ja/tai kännykän käyttö on kiellettyä ? Anyway — hyvä juttu tuo että kännykät pois, niin ihmiset voivat keskittyä toiseen lähellä olevaan ihmiseen eikä whatsappilla yms some-appsilla johon muuhun henkilöön.
Kännykkäkielto koskee siis vain kahta ylintä kerrosta, ja olin tosiaan hiukan tottelematon, eli salaa sieltä nyt sitten muutaman kuvan tulin napsaisseeksi. Eihän siellä nyt kuiteskaan mikään Gestapo sentään päivystä, ja jos on nopea ja diskreetti…
Aulassa ja alemmissa kerroksissa kuvaaminen ja kännykän käyttö muutenkin ihan ok. ?
Enpäs ole tästä konseptista ennen kuullutkaan, mielenkiintoista! Ja mitä upeaa visuaalista nautintoa kaikenkaikkiaan 🙂 Täytyy kyllä käydä pistäytymässä seuraavan kerran kuin mahdollisuus tarjoutuu!
Taitaa olla matkabloggaajalle vaikea asia olla kuvaamatta vaikka kiellolle hyviä syitä olisikin.
Jossain olen erikseen pyytämällä saanut kiellosta huolimatta kuvausluvan kun olen selittänyt mihin kuvaan, mutta jos kuvaaminen on kielletty, niin kyllä se minusta sitten on sitä.
Olisiko jutun kuvittaminen onnistunut käyttämällä paikan nettisivuilla olevaa materiaalia – ja kysymällä lupa sen käyttöön?
Pirkko olen kanssasi periaatteessa ihan samaa mieltä, manners are manners. Ja varmaan olisi voinutkin kysyä lupaa, ja kattoterassilla itseasiassa kysyinkin. Ravintolapäällikkö tokaisi siihen vaan vähän ympäripyöreästi, että ok kunhan kukaan ei huomaa!! 😀
Luulen, että tuolla kuvauskielto johtuu nimenomaan siitä, että Soho Houseissa majailee paljon julkisuuden henkilöitä (myös meidän visiittimme aikana paikalla oli pari maailmanluokan staraa), jotka tietysti ovat hyvin tarkkoja yksityisyydestään ja rauhastaan. Ymmärtäähän sen. Ei olisi tullut mielenkään alkaa esimerkiksi heitä salaa kuvaamaan.
Näyttää kyllä todelliselta keitaalta ja se kännykkäkieltokin on ihan paikallaan joskus (jos asiakkaat vain noudattaisivat sitä?)
Wow nice ?
Mulle Berliini on vielä tuntematon, mutta näyttää ja kuulostaa kokemisen arvoiselta paikalta!
Berliini on minulle kaupunkina jo läpeensä tuttu, mutta tällaiset hieman erikoisemmat majoitukset vetävät kyllä niihin tuttuihinkin kaupunkeihin joskus uudelleen 🙂 Ihan uusi konsepti minulle, mutta pieni salamyhkäisyys kuulostaa kyllä kiehtovalta. Ja visuaalisesti todella kaunis paikka!