Kreikassahan toinen toistaan kauniimpia saaria ja saariryhmiä tunnetusti riittää. Näistä monille järjestetään suomalaistenkin suosimia pakettimatkoja, ja omatoimiset saarihyppelytkin tuntuvat olevan kovassa nosteessa. Enkä kyllä yhtään ihmettele miksi.

Saarelta toiselle on helppo siirtyä lautoilla, ja monelle vähän kauempana sijaitsevalle saariryhmälle pääsee Ateenasta singahtamaan suhteellisen edullisesti myös lentämällä.

Veneilykin on muuten mahtava tapa tutustua Kreikan saaristoon; veneen vuokraaminen Kreikassa on helppoa (joskaan ei kovin edullista), ja tarjoaa ihan omanlaisensa mahdollisuuden päästä nautiskelemaan esimerkiksi Joonianmeren kuvankauniista ja muuten vähän vaikeammin saavutettavista pikkusaarista.

 

 

 

Kreikasta on saanut lukea viime aikoina blogipostauksen jos toisenkin, mutta heitänpä vielä omankin lusikkani soppaan. Matkasimme nimittäin ystäviemme kanssa kesäkuun lopulla Espanjasta Ateenaan ja sieltä Aeginalle, joka on kenties monelle tuntematon ja edelleen ihanan kreikkalainen saari. Kaiken kukkuraksi tämä rauhallinen saari-idylli sijaitsee vain vajaan tunnin lauttamatkan päässä Pireuksen satamasta.

 

 

 

 

 

Miksi Aegina?

No, ensinnäkin siksi, että Santorinin ja Mykonoksen turistimassat loistavat täällä poissaolollaan.

Meilläkin oli itseasiassa alunperin suunnitelmissa lomailla trendikkäästi Kykladeilla, ja olin alustavasti varannut meille Santorinilta jo majoituksenkin, mutta sitten saaren surullisen kuuluisa kesäsesongin ryysis alkoi pelottaa. Kaikkia tungos ei varmaankaan häiritse, ja toki maisemat Santorinilla ovat silmiähivelevät turistilaumoista huolimatta, mutta meille tämä oli lopulta syy alkaa miettiä muita vaihtoehtoja.

Toiseksi halusimme ehdottomasti viettää pitkästä aikaa muutaman päivän myös Ateenassa, ja koska aikaa Kreikassa oli kaiken kaikkiaan tällä kertaa käytettävissä vain viikon verran, päätimme valita kohteen jonne pääsisi siirtymään nopeasti ilman tuntikausien lauttamatkaa tai lentämistä.

Näin päädyimme kääntämään katseemme aivan Ateenan kupeessa sijaitsevaan Saronisten saarten ryhmään.

 

 

 

 

Saronisiin eli Saronin saariin kuuluu useita saaria kuten (suurin ja lähimpänä Ateenaa sijaitseva) Salamis, Poros, Hydra, Agistri ja Aegina. Hydra lienee näistä tunnetuin ja myös turistisin. Muillakin saarilla toki turismia on, mutta huomattavasti vähemmän.

Saronin saaret tuntuvatkin olevan enemmän kreikkalaisten suosimia lomasaaria. Ateenalaiset käyvät täällä mielellään päiväretkellä, tai viettävät aikaa ”kesämökillään”.

Saronin saarista meidän kohteeksemme valikoitui lopulta Aegina (tai Egina tai Aigina – kreikkalaiseen tapaan saaren nimellä on monta kirjoitusmuotoa) yksinkertaisesti siitä syystä, että löysimme täältä huikean hienon vuokrahuvilan loistosijainnilla.

 

 

 

 

 

Aeginan parhaat palat

Matkaa suunnitellessamme olin vähän yllättynyt siitä, miten vaikea Aeginasta ja oikeastaan Hydraa lukuunottamatta kaikista muistakin Saronisista saarista oli löydettävissä etukäteistietoa tai matkavinkkejä. Jokusen artikkelin sain lopulta kaivettua esiin internetin uumenista, mutta siihen se sitten melkein jäikin.

Tässä nyt siis muutamia meidän kokemuksia ja vinkkejä – Aegina on nimittäin oikein viehättävä ja sympaattinen saari, joka on onnistunut säilyttämään aidon kreikkalaisuutensa.

Tämäkin kannattaa siis ehdottomasti pitää mielessä kun Kreikkaan seuraavan kerran suuntaa.

 

Aegina Town

Pireuksen satamasta Aeginalle saapuvat lautat tiputtavat matkustajansa Aegina Towniin, joka on saaren pääkaupunki. Lauttamatka kestää nopeimmillaan katamaraanilla vain noin 40 minuuttia, edullisemmat lautat ovat vähän hitaampia.

Aegina Town on saaren suurin asutuskeskus, muttei itseasiassa suuri lainkaan, vaan pieni ja sievä rantakaupunki. Vilkkaalta satama-alueelta löytyy ravintoloita, kahviloita ja baareja, ja kaupungin kapoisat kujat on muutamassa tunnissa kierretty.

Viiden minuutin kävelymatkan päässä satamasta sijaitsee arkeologinen nähtävyys Kolona ja niin ikään vierailemisen arvoinen kaunis Apollonin temppeli. Täältä lähtevät myös säännöllisen epäsäännöllisesti (koska Kreikka) liikennöivät bussit, joilla pääsee kätevästi kertämään koko saaren ympäri.

 

 

 

 

Rannat ja maisemat

Aeginan rannat eivät ehkä yllä ihan Kreikan kärkikastiin eikä maisemia voi kenties verrata Santorinin vastaaviin, mutta oikein mukiinmeneviä ne olivat silti ainakin meidän mielestämme.

Itse majailimme ylhäällä rinteessä Aeginitissan rantapoukaman yläpuolella sijaitsevassa huvilassa. Alas kauniille rannalle pääsi kävelemään vajaassa kymmenessä minuutissa, eikä läheiseen viehättävään kalastajakylään Perdikaan ollut matkaa juurikaan sen enempää.

Maisemat huvilalta eivät olisi voineet juuri huikeammat olla, ja ne auringonlaskut  – wow.

 

 

 

 

 

Sekä Perdikassa että Aeginitissassa on mainioita perin kreikkalaisia pikkuravintoloita, ja ihanan rauhallinen tunnelma.

Asuinpaikkamme miinuspuoleksi on kuitenkin todettava, että ylöspäin kiipeäminen keskikesän tappohelteessä ei ollutkaan sitten ihan piece of cake, vaan järkyttävän hikistä hommaa. Tätä paikkaa en siis suosittelisi liikuntarajoitteiselle tai ikäihmiselle. Onneksi majoitusta löytyy tältä puolelta saarta jonkin verran myös sinänsä hyvinkin uneliaasta Perdikasta sekä noin 5 km:n päästä Marathonasista, jossa muuten on myös kiva ranta.

 

 

 

 

 

Aeginan pohjoirannikolla sijaitseva Souvala ja Agia Marina ovat myös jonkin sortin rantalomakohteita, ja kävimme niissäkin autolla pyörähtämässä. Mielestäni nämä eivät kuitenkaan yltäneet viehättävyydessä pikkuisen Aeginitissan tasolle.

 

Parhaat nähtävyydet: Afaian temppeli ja Agios Nektarioksen luostari

Afaian temppelin rauniot saaren korkeimpiin kuuluvan kukkulan huipulla ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Täältä avautuvat myös upeat maisemat kauas merelle. Temppeli on rakennettu lähes 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja sen alkuperäiset pylväät seisovat edelleen paikoillaan.

Afaian temppelialueen on sanottu olevan arkkitehtonisesti täysin Parthenonin veroinen vaikka kooltaan paljon pienempi tietysti onkin, ja mikä parasta, täällä saa nautiskella historian havinasta omassa rauhassa. Ainakaan meidän visiittimme aikana paikalla ei näkynyt ristin sielua.

 

 

 

 

 

Afaian temppelille pääsee bussilla Agia Marinasta tai Aegina Townista, mutta melkein suosittelen auton vuokraamista pariksi päiväksi kuten itse teimme – näin pääsee suorittamaan useamman nähtävyyden (no okei, eihän niitä Aeginalla hirveästi ole) kerralla tai vaikka kiertämään koko saaren kertaheitolla.

Aeginan tosiaan varsin vähäisistä nähtävyyksistä mainittakoon vielä Agios Nektarioksen eli Pyhän Nektarioksen luostari, joka sijaitsee keskellä saarta kauniiden oliivilehtojen ympäröimänä. Luostarissa ei sinänsä ole mitään kovin ihmeellistä, mutta ihan näyttävä rakennus se on kuitenkin, ja tänne autoillessa voi ihailla saaren sisäosien kukkuloiden rinteiltä avautuvia ajoittain hyvinkin vaikuttavia maisemia.

 

 

 

 

Veneretki lähisaarille ja snorklailu kristallinkirkkaissa vesissä

Oman Kreikan reissumme parhaimmistoa oli veneily Aeginan pienille lähisaarille Monille ja Agistrille, ja snorklailu pienten lahdenpoukamien kristallinkirkkaissa vesissä.

Seikkailimme merellä viikonloppuna, joka on myös ateenalaisten suosima aika suunnistaa paateillaan lähivesille viilentymään, joten aivan yksin saimme harvassa paikassa veneinemme lillua. Rauhallisiakin spotteja onneksi saarten tuntumasta löytyi, ja päivä oli kertakaikkisen ihana.

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutenkin Aegina ja Saronin saaret olivat kaikinpuolin positiivinen yllätys, emmehän oikein etukäteen tienneet mitä odottaa. Enkä ihmettelisi, jos tänne vielä joskus palaisimme.

Mikä on oma suosikkisaaresi Kreikassa? Kerro kommenteissa!