Laskeudun Omanin pääkaupungin Muscatin lentokentälle pilkkopimeässä puolenyön aikaan, ja lentokoneen ikkunasta uteliaana kurkkiessani panen ensimmäisenä merkille säntillisen tasaisesti alhaalla rannikon tuntumassa kirkkaina kiemurtelevat katuvalojen helminauhat sekä Dubaista tuttujen pilvenpiirtäjien totaalisen puuttumisen.

Olen lähtenyt reissuun yksikseni ja aivan ex tempore, enkä pikaisesta taustatutkimuksesta huolimatta oikein tiedä mitä odottaa. Omanin sulttaanikunta on kuitenkin ajatuksena kiehtonut minua jo pitkään, ja kun tilaisuus lähteä tutustumaan tähän Arabian niemimaan hohtavaan helmeen tarjoutui, ajattelin, että mikäpä jottei. Etukäteen olen myös lukenut, että Oman on maailman turvallisimpia ja rauhallisimpia arabimaita matkustaa tällä hetkellä, joten naispuolisena henkilönä yksin läpikotaisin islamilaiseen kulttuuriin lähteminenkään ei tässä kohtaa sen kummemmin jännitä.

Oman sijaitsee Arabian niemimaan eteläkärjessä Arabiemiraattien, Saudi-Arabian ja Jemenin naapurissa, ja lisäksi valtion alueeseen kuuluu erillinen Arabiemiraattien ympäröimä Musandamin niemimaa pohjoisempana. Suoria lentoja Omaniin ei toistaiseksi ole tarjolla, helpointa on matkustaa maahan välilaskullisella lennolla joko Istanbulin (Turkish Airlines) tai Dohan (Qatar Airways) kautta, tai lentää suoraan Dubaihin ja jatkaa sieltä autolla Omanin puolelle. Itse löysin edulliset lennot Muscatiin Turkish Airlinesilta, ja koska aikaa oli käytössä rajallisesti ja nähtävää kovin paljon, päätin suunnata suoraan Omanin ytimeen.

 

 

 

Oman on varsin omintakeinen, yhtä aikaa hyvin perinteinen ja toisaalta yllättävän liberaali arabimaa, joka poikkeaa naapureistaan monessakin mielessä. Pitkään suljettuna valtiona pysyneen sulttaanikunnan luonto tarjoaa huikean monipuolisen kattauksen kaunista ja pääosin koskematonta rantaviivaa, jylhää vuoristoa ja aavikon hiekkadyynejä. Kirsikkana kakun päällä ovat wadit; palmujen, turkoosien vesien ja luolien koristamat vehreät keitaat aavikolla ja vuoriston kanjoneissa.

 

 

 

 

 

 

Upean luonnon lisäksi Omanista löytyy myös autenttista arabialaista kaupunkikulttuuria, joka on ihan toista maata kuin vaikkapa Dubain keinotekoinen pilvenpiirtäjähelvetti ja jättimäiset ostoskeskukset. 

Minut yllätti erittäin positiivisesti myös yleinen ilmapiiri Omanissa; ihmiset suhtautuivat yksin matkustavaan länsimaalaiseen naiseen lämpimän kohteliaasti ja huomaavaisen hillitysti enkä missään vaiheessa kokenut oloani millään lailla epämukavaksi, en miesten enkä naisten seurassa. Tämä myös hieman hämmensi maassa, jossa suurin osa naisista pukeutuu julkisilla paikoilla liikkuessaan edelleen ikiaikaiseen nilkkapituiseen mustaan abayaan, ja tietyissä paikoissa naisille ja miehille on eri sisäänkäynnit rakennuksiin.

 

 

Puhdas ja valkoinen, mukavan kompakti Muscat

Jo Muscatin lentokentälle laskeutuessa ihmettelen kiiltävän valkoisina hohtavia marmorilattioita. Saapumishallin lattialta voisi vaikka syödä. Tulomuodollisuudet sujuvat muutenkin sutjakkaasti, ja saan Omaniin tarvittavan turistiviisumin (jonka tietysti olen unohtanut etukäteen hankkia) ostettua tulohallin tiskiltä silmänräpäyksessä ja muitta mutkitta. Perinteistäkin perinteisempään vitivalkoiseen dišdaša-kaapuun pukeutunut passintarkastajasetä silmäilee pari sekuntia passiani, paukauttaa siihen leppoisasti leimansa ja heittääpä hyväksi lopuksi ilmoille pienen vitsinkin. Mitä ihmettä, ollaanko nyt tosiaan vanhoillisessa islamilaisessa maassa, jota on vuosikymmenet huolellisesti varjeltu länsimaisilta vaikutteilta?

 

 

Sama hohtava valkoisuus ja leppoisa tunnelma jatkuu saapuessani ihanan tyylikkääseen majapaikkaani The Chedi -hotelliin, ja vaivun pian uneen tyytyväisen odottavaisin mielin. 

 

 

Seuraava aamu valkenee Muscatissa paahtavan kuumana, mikä sopii kaltaiselleni vilukissalle paremmin kuin hyvin. Suomessa on satanut lähtiessäni perinteiseen toukokuiseen (apua!) tyyliin räntää, mutta täällä lämpötila on jo ennen yhdeksää lähellä neljääkymmentä astetta – aivan ihanaa.

Niille, joille neljänkymmenen tienoilla kieppuvat hellelukemat ovat liikaa, suositellaan monilla foorumeilla matkustusajankohdaksi marras-maaliskuuta, Omanissa lämpötila harvemmin laskee silloinkaan alle 20-25 asteen. Ylhäällä vuoristossa on kuitenkin myös näin loppukeväästä huomattavasti viileämpää ja raikkaampaa kuin alhaalla rannikon tuntumassa ja aavikolla. Kannattaa siis ehkä suunnata sinne jos ei niin helteistä välitä ja sattuu matkustamaan maassa kuumimpaan aikaan.

 

 

 

 

Hotellin aamiainen on runsas ja monipuolinen, mutta isosta, viihtyisästä ja varjoisasta terassista huolimatta syöminen on mahdollista vain sisätiloissa – samana päivänä on nimittäin alkanut ramadan, muslimien kuukauden mittainen paasto. Syöminen ja juominen julkisesti päiväsaikaan on tällöin kielletty, ja uskonnollisia perinteitä vaalivassa Omanissa rajoitukset koskevat jossakin mittakaavassa myös länsimaalaisia. Alkoholia ei ole tarjolla isommissakaan hotelleissa senkään vertaa kuin normaalisti (huvittuneena totean hotellihuoneeni minibaarin tyhjennetyn alkoholijuomista) ja esimerkiksi huoltoasemien välipalatiskit kumisevat tyhjyyttään, kuten myöhemmin vuoristoon ajellessani tulen huomaamaan. Omatoimisille retkille pienempiin kyliin ja wadeille kannattaakin ainakin ramadanin aikaan varata jonkin sortin evästä ja vettä mukaan, mistään ei nimittäin nälän tai janon yllättäessa välttämättä saa yhtään mitään. 

Tulen myös nopeasti monella muullakin tavalla huomaamaan miten kulttuuri ja uskonto kulkevat Omanissa käsi kädessä kaikkialla, ja miten vahvasti perinteitä maassa kunnioitetaan. Siellä täällä näkyy kylttejä turisteille muistuttamassa asiallisesta pukeutumisesta,  ja vaikka resorttien yksityisillä rannoilla saa kyllä halutessaan näyttäytyä bikineissäkin, yleisillä uima-paikoilla tämä ei missään nimessä ole sopivaa.

Toisaalta Omanissa islamilaiset painotukset ovat kovin erilaisia kuin vaikkapa naapurimaissa Saudi-Arabiassa ja Jemenissä, ja yhteiskunnassa tärkeitä arvoja ovat suvaitsevaisuus ja vieraanvaraisuus. Länsimaalaiselle tämä kaikki näyttäytyy kiehtovana ja vähän hämmentävänäkin kombinaationa.

 

 

 

Muscat osoittautuu jo ensimmäisen päivän aikana mukavan kompaktiksi ja helposti haltuun otettavaksi kaupungiksi, varsinkin kun saan hotellini kautta järjestettyä itselleni oppaan ja kuljettajan koko päiväksi. Päivän aikana kierrän onnistuneesti kaikki tärkeimmät nähtävyydet kuuluisimmista moskeijoista Muttrah Soukin basaareihin niitä vielä kaupan päälle auliisti esittelevän arabioppaani Hamidin kanssa, josta lopulta tulee ystäväni. 

 

 

Ihan ensimmäisenä suuntaamme Sulttaani Qaboosin suurmoskeijalle, joka on yksi maailman suurimmista. Täältä löytyy mm. Swarowskin kristallikruunuja ja maailman toiseksi suurin käsin kudottu persialainen matto. Suureksi harmikseni ja ilmeisesti ramadanin takia en kuitenkaan pääse moskeijaan sisälle (normaalisti turistit päästetään tänne juurikin kahdeksan ja kymmenen välillä aamulla) vaan tällä kertaa on tyytyminen valtavan rakennuksen ulkoalueen ihmettelyyn. No, löytyyhän sitä ihmeteltävää sielläkin, mm. upeat mosaiikit ja rukousmatot, joille totisesti mahtuu rukoilija jos toinenkin. 

 

 

 

 

 

Käymme myös katsastamassa Muscatin kuninkaallisen oopperan, joka niinikään on kirkkaassa auringonpaisteessa häikäisevän valkoisena hohtava marmoripytinki, ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Vaeltelen hetken oopperataloa ympäröivässä kauniissa puutarhassa (jossa valokuvaaminen on jostain mystiseksi jäävästä syystä kuitenkin kielletty), kunnes keskipäivän kuumuus pakottaa suuntaamaan läheiselle Qurum Beachin neljän kilometrin mittaiselle ranta-alueelle. Rannan tuntumasta löytyy mukava kävelykatu ja sen varrelta kahviloita ja ravintoloita, mutta täälläkin on todella hiljaista; mietin lieneekö syynä ramadan ja/tai off season.

 

 

 

Ylipäätään turisteihin törmäsin Muscatissa hotellien ulkopuolella yllättävän vähän, jopa pikakäynnilläni soukissa (olen nähnyt niitä jo ihan liikaa, ei pysty enää) ja jälleen korostuu ero pohjoiseen naapurimaahan Arabiemiraatteihin. Toinen merkittävä ero kaupunkikuvassa on korkeiden rakennusten puuttuminen kokonaan, Omanissa on nimittäin sulttaanin määräyksestä kiellettyä rakentaa yli yhdeksänkerroksisia taloja. Pilvenpiirtäjien siluettien sijaan maisemaa hallitsevatkin vitivalkoisten rakennusten takana kauniisti kohoavat vuoret ja toinen toistaan upeammat moskeijat.

 

 

 

 

Hintatasosta mainittakoon sen verran, että majoittuminen on Omanissa varsin kallista ja yleinen hintataso korkea, mutta esim. syöminen kaupungilla yllättävän edullista. Itse söin erinomaisen ja todella runsaan illallisen paikallisessa omanilaista (kasvis)ruokaa tarjoavassa ravintolassa hintaan 15€, hotellien buffetit sen sijaan olivat sikakalliita.

 

 

 

Edellä mainitsemani Qurum Beach on oikein puhdas ja miellyttävä ranta sekin, mutta Muscatin luultavasti kaunein ranta löytyy kymmenisen kilometriä kaupungin keskustasta etelään loisteliaan Al Bustan Palace -hotellin kupeesta. Onnekseni olin päättänyt jo etukäteen viettää yhden yön tässä hotellissa ihan vaan koska se sijaitsi ihan eri puolella laajalle alueelle levittäytynyttä kaupunkia kuin ensimmäinen majapaikkani, ja näin tuli koettua pieni annos myös omanilaista rantaelämää parhaimmillaan. Al Bustanin rannan tuntumassa on myös erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja täältä pääsee helposti veneretkille delfiinejä ja merikilpikonnia bongaamaan.

 

 

 

 

Oma matkani jatkui kuitenkin jo seuraavana päivänä Muscatista pienen road tripin merkeissä sisämaan wadeille ja pikkukyliin, Nizwaan ja henkeäsalpaaviin vuoristomaisemiin, näistä lisää tulevissa postauksissa.

Oletko käynyt Omanissa? Millaisia ajatuksia ja fiiliksiä maa sinussa herätti?