Oman, Arabian niemimaan hämmentävä helmi

Oman, Arabian niemimaan hämmentävä helmi

Laskeudun Omanin pääkaupungin Muscatin lentokentälle pilkkopimeässä puolenyön aikaan, ja lentokoneen ikkunasta uteliaana kurkkiessani panen ensimmäisenä merkille säntillisen tasaisesti alhaalla rannikon tuntumassa kirkkaina kiemurtelevat katuvalojen helminauhat sekä Dubaista tuttujen pilvenpiirtäjien totaalisen puuttumisen.

Olen lähtenyt reissuun yksikseni ja aivan ex tempore, enkä pikaisesta taustatutkimuksesta huolimatta oikein tiedä mitä odottaa. Omanin sulttaanikunta on kuitenkin ajatuksena kiehtonut minua jo pitkään, ja kun tilaisuus lähteä tutustumaan tähän Arabian niemimaan hohtavaan helmeen tarjoutui, ajattelin, että mikäpä jottei. Etukäteen olen myös lukenut, että Oman on maailman turvallisimpia ja rauhallisimpia arabimaita matkustaa tällä hetkellä, joten naispuolisena henkilönä yksin läpikotaisin islamilaiseen kulttuuriin lähteminenkään ei tässä kohtaa sen kummemmin jännitä.

Oman sijaitsee Arabian niemimaan eteläkärjessä Arabiemiraattien, Saudi-Arabian ja Jemenin naapurissa, ja lisäksi valtion alueeseen kuuluu erillinen Arabiemiraattien ympäröimä Musandamin niemimaa pohjoisempana. Suoria lentoja Omaniin ei toistaiseksi ole tarjolla, helpointa on matkustaa maahan välilaskullisella lennolla joko Istanbulin (Turkish Airlines) tai Dohan (Qatar Airways) kautta, tai lentää suoraan Dubaihin ja jatkaa sieltä autolla Omanin puolelle. Itse löysin edulliset lennot Muscatiin Turkish Airlinesilta, ja koska aikaa oli käytössä rajallisesti ja nähtävää kovin paljon, päätin suunnata suoraan Omanin ytimeen.

 

 

 

Oman on varsin omintakeinen, yhtä aikaa hyvin perinteinen ja toisaalta yllättävän liberaali arabimaa, joka poikkeaa naapureistaan monessakin mielessä. Pitkään suljettuna valtiona pysyneen sulttaanikunnan luonto tarjoaa huikean monipuolisen kattauksen kaunista ja pääosin koskematonta rantaviivaa, jylhää vuoristoa ja aavikon hiekkadyynejä. Kirsikkana kakun päällä ovat wadit; palmujen, turkoosien vesien ja luolien koristamat vehreät keitaat aavikolla ja vuoriston kanjoneissa.

 

 

 

 

 

 

Upean luonnon lisäksi Omanista löytyy myös autenttista arabialaista kaupunkikulttuuria, joka on ihan toista maata kuin vaikkapa Dubain keinotekoinen pilvenpiirtäjähelvetti ja jättimäiset ostoskeskukset. 

Minut yllätti erittäin positiivisesti myös yleinen ilmapiiri Omanissa; ihmiset suhtautuivat yksin matkustavaan länsimaalaiseen naiseen lämpimän kohteliaasti ja huomaavaisen hillitysti enkä missään vaiheessa kokenut oloani millään lailla epämukavaksi, en miesten enkä naisten seurassa. Tämä myös hieman hämmensi maassa, jossa suurin osa naisista pukeutuu julkisilla paikoilla liikkuessaan edelleen ikiaikaiseen nilkkapituiseen mustaan abayaan, ja tietyissä paikoissa naisille ja miehille on eri sisäänkäynnit rakennuksiin.

 

 

Puhdas ja valkoinen, mukavan kompakti Muscat

Jo Muscatin lentokentälle laskeutuessa ihmettelen kiiltävän valkoisina hohtavia marmorilattioita. Saapumishallin lattialta voisi vaikka syödä. Tulomuodollisuudet sujuvat muutenkin sutjakkaasti, ja saan Omaniin tarvittavan turistiviisumin (jonka tietysti olen unohtanut etukäteen hankkia) ostettua tulohallin tiskiltä silmänräpäyksessä ja muitta mutkitta. Perinteistäkin perinteisempään vitivalkoiseen dišdaša-kaapuun pukeutunut passintarkastajasetä silmäilee pari sekuntia passiani, paukauttaa siihen leppoisasti leimansa ja heittääpä hyväksi lopuksi ilmoille pienen vitsinkin. Mitä ihmettä, ollaanko nyt tosiaan vanhoillisessa islamilaisessa maassa, jota on vuosikymmenet huolellisesti varjeltu länsimaisilta vaikutteilta?

 

 

Sama hohtava valkoisuus ja leppoisa tunnelma jatkuu saapuessani ihanan tyylikkääseen majapaikkaani The Chedi -hotelliin, ja vaivun pian uneen tyytyväisen odottavaisin mielin. 

 

 

Seuraava aamu valkenee Muscatissa paahtavan kuumana, mikä sopii kaltaiselleni vilukissalle paremmin kuin hyvin. Suomessa on satanut lähtiessäni perinteiseen toukokuiseen (apua!) tyyliin räntää, mutta täällä lämpötila on jo ennen yhdeksää lähellä neljääkymmentä astetta – aivan ihanaa.

Niille, joille neljänkymmenen tienoilla kieppuvat hellelukemat ovat liikaa, suositellaan monilla foorumeilla matkustusajankohdaksi marras-maaliskuuta, Omanissa lämpötila harvemmin laskee silloinkaan alle 20-25 asteen. Ylhäällä vuoristossa on kuitenkin myös näin loppukeväästä huomattavasti viileämpää ja raikkaampaa kuin alhaalla rannikon tuntumassa ja aavikolla. Kannattaa siis ehkä suunnata sinne jos ei niin helteistä välitä ja sattuu matkustamaan maassa kuumimpaan aikaan.

 

 

 

 

Hotellin aamiainen on runsas ja monipuolinen, mutta isosta, viihtyisästä ja varjoisasta terassista huolimatta syöminen on mahdollista vain sisätiloissa – samana päivänä on nimittäin alkanut ramadan, muslimien kuukauden mittainen paasto. Syöminen ja juominen julkisesti päiväsaikaan on tällöin kielletty, ja uskonnollisia perinteitä vaalivassa Omanissa rajoitukset koskevat jossakin mittakaavassa myös länsimaalaisia. Alkoholia ei ole tarjolla isommissakaan hotelleissa senkään vertaa kuin normaalisti (huvittuneena totean hotellihuoneeni minibaarin tyhjennetyn alkoholijuomista) ja esimerkiksi huoltoasemien välipalatiskit kumisevat tyhjyyttään, kuten myöhemmin vuoristoon ajellessani tulen huomaamaan. Omatoimisille retkille pienempiin kyliin ja wadeille kannattaakin ainakin ramadanin aikaan varata jonkin sortin evästä ja vettä mukaan, mistään ei nimittäin nälän tai janon yllättäessa välttämättä saa yhtään mitään. 

Tulen myös nopeasti monella muullakin tavalla huomaamaan miten kulttuuri ja uskonto kulkevat Omanissa käsi kädessä kaikkialla, ja miten vahvasti perinteitä maassa kunnioitetaan. Siellä täällä näkyy kylttejä turisteille muistuttamassa asiallisesta pukeutumisesta,  ja vaikka resorttien yksityisillä rannoilla saa kyllä halutessaan näyttäytyä bikineissäkin, yleisillä uima-paikoilla tämä ei missään nimessä ole sopivaa.

Toisaalta Omanissa islamilaiset painotukset ovat kovin erilaisia kuin vaikkapa naapurimaissa Saudi-Arabiassa ja Jemenissä, ja yhteiskunnassa tärkeitä arvoja ovat suvaitsevaisuus ja vieraanvaraisuus. Länsimaalaiselle tämä kaikki näyttäytyy kiehtovana ja vähän hämmentävänäkin kombinaationa.

 

 

 

Muscat osoittautuu jo ensimmäisen päivän aikana mukavan kompaktiksi ja helposti haltuun otettavaksi kaupungiksi, varsinkin kun saan hotellini kautta järjestettyä itselleni oppaan ja kuljettajan koko päiväksi. Päivän aikana kierrän onnistuneesti kaikki tärkeimmät nähtävyydet kuuluisimmista moskeijoista Muttrah Soukin basaareihin niitä vielä kaupan päälle auliisti esittelevän arabioppaani Hamidin kanssa, josta lopulta tulee ystäväni. 

 

 

Ihan ensimmäisenä suuntaamme Sulttaani Qaboosin suurmoskeijalle, joka on yksi maailman suurimmista. Täältä löytyy mm. Swarowskin kristallikruunuja ja maailman toiseksi suurin käsin kudottu persialainen matto. Suureksi harmikseni ja ilmeisesti ramadanin takia en kuitenkaan pääse moskeijaan sisälle (normaalisti turistit päästetään tänne juurikin kahdeksan ja kymmenen välillä aamulla) vaan tällä kertaa on tyytyminen valtavan rakennuksen ulkoalueen ihmettelyyn. No, löytyyhän sitä ihmeteltävää sielläkin, mm. upeat mosaiikit ja rukousmatot, joille totisesti mahtuu rukoilija jos toinenkin. 

 

 

 

 

 

Käymme myös katsastamassa Muscatin kuninkaallisen oopperan, joka niinikään on kirkkaassa auringonpaisteessa häikäisevän valkoisena hohtava marmoripytinki, ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Vaeltelen hetken oopperataloa ympäröivässä kauniissa puutarhassa (jossa valokuvaaminen on jostain mystiseksi jäävästä syystä kuitenkin kielletty), kunnes keskipäivän kuumuus pakottaa suuntaamaan läheiselle Qurum Beachin neljän kilometrin mittaiselle ranta-alueelle. Rannan tuntumasta löytyy mukava kävelykatu ja sen varrelta kahviloita ja ravintoloita, mutta täälläkin on todella hiljaista; mietin lieneekö syynä ramadan ja/tai off season.

 

 

 

Ylipäätään turisteihin törmäsin Muscatissa hotellien ulkopuolella yllättävän vähän, jopa pikakäynnilläni soukissa (olen nähnyt niitä jo ihan liikaa, ei pysty enää) ja jälleen korostuu ero pohjoiseen naapurimaahan Arabiemiraatteihin. Toinen merkittävä ero kaupunkikuvassa on korkeiden rakennusten puuttuminen kokonaan, Omanissa on nimittäin sulttaanin määräyksestä kiellettyä rakentaa yli yhdeksänkerroksisia taloja. Pilvenpiirtäjien siluettien sijaan maisemaa hallitsevatkin vitivalkoisten rakennusten takana kauniisti kohoavat vuoret ja toinen toistaan upeammat moskeijat.

 

 

 

 

Hintatasosta mainittakoon sen verran, että majoittuminen on Omanissa varsin kallista ja yleinen hintataso korkea, mutta esim. syöminen kaupungilla yllättävän edullista. Itse söin erinomaisen ja todella runsaan illallisen paikallisessa omanilaista (kasvis)ruokaa tarjoavassa ravintolassa hintaan 15€, hotellien buffetit sen sijaan olivat sikakalliita.

 

 

 

Edellä mainitsemani Qurum Beach on oikein puhdas ja miellyttävä ranta sekin, mutta Muscatin luultavasti kaunein ranta löytyy kymmenisen kilometriä kaupungin keskustasta etelään loisteliaan Al Bustan Palace -hotellin kupeesta. Onnekseni olin päättänyt jo etukäteen viettää yhden yön tässä hotellissa ihan vaan koska se sijaitsi ihan eri puolella laajalle alueelle levittäytynyttä kaupunkia kuin ensimmäinen majapaikkani, ja näin tuli koettua pieni annos myös omanilaista rantaelämää parhaimmillaan. Al Bustanin rannan tuntumassa on myös erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja täältä pääsee helposti veneretkille delfiinejä ja merikilpikonnia bongaamaan.

 

 

 

 

Oma matkani jatkui kuitenkin jo seuraavana päivänä Muscatista pienen road tripin merkeissä sisämaan wadeille ja pikkukyliin, Nizwaan ja henkeäsalpaaviin vuoristomaisemiin, näistä lisää tulevissa postauksissa.

Oletko käynyt Omanissa? Millaisia ajatuksia ja fiiliksiä maa sinussa herätti?

19 Comments

  1. Upeita kuvia ja matkasi oli varmasti supermielenkiintoinen! Olen tosi kiinnostunut matkustamaan arabimaissa, mutta varsinkin turvallisuus ja naisten asema huolestuttaa. Käytitkö matkallasi huivia hiusten peitteenä vai riittikö peittävämpi pukeutuminen muuten?

    Reply
    • Kiitos Laura. Oli kyllä hieno reissu!
      Huivia tulee Omanissa käyttää moskeijoissa vieraillessa, muuten kuljin kyllä huivitta. Itse pukeuduin pitkiin hameisiin ja housuihin ja olkapäät peittäviin paitoihin ja pidempihihaisiin mekkoihin, se riittää kyllä. Narutopit ja mikrosortsit kannattaa arabimaissa matkustaessa jättää kotiin.
      Itse koin Omanin tosi turvalliseksi myös yksin matkustavalle naiselle, toisin kuin esim. Marokon tai Egyptin.

      Reply
  2. Kiitos kattavasta postauksesta! Matkakuume Omania kohtaan vain kasvoi tämän luettuani😍 Ehkä ensi syksynä tänne🤔

    Reply
  3. Kiitos ihanista kuvista ja tarinasta. Oman kuulostaa ja näyttää upealta kohteelta! Lisäjuttuja odotellen 🙂

    Reply
  4. Oman kiinnostaa kyllä kovasti. Hienoa kuulla kokemuksesi kun matkustin sinne yksinään. Ja tuo sun vertaus Dubain pilvenpiirtäjähelvettin ja ostoskeskushirviöihin laukaisi viimeistään uskomukseni Omanin.
    Instagram storiet oli niin vakuuttavia paikan kauneudesta, että nyt tuli kyllä yksi uusi maa taas listalle.

    Reply
  5. Oi, kuulostaapa upealta paikalta! Sooloreissaavalle naiselle sopivat arabikohteet kiinnostaa tosi paljon, joten kyllä tämä listalleni taisi suoraan mennä. Jatkopostauksiasi Omanista odotellessa! <3

    Reply
  6. Nuo pitkät housut, 40 asteen helle ja nälkä eivät tuntuneet niin hyvältä kombinaatiolta, sen sijaan kauniit maisemat, ystävälliset ihmiset ja pilvenpiirtäjien puuttuminen olivat syyt jotka saivat ikävöimään Omaniin.

    Reply
    • Ei Omanissa Terhi suinkaan nälästä tarvinnut kärsiä ramadaninkaan aikana, harmi jos sellaisen kuvan sait. 😅 Ravintoloista, hotelleista ja kaupoista saa toki kaupungeissa ruokaa vaikka julkisesti ulkosalla syöminen onkin päiväsaikaan kiellettyä. Ja wadeille ja vuoristokyliin voi ottaa evästä mukaan kuten totesinkin.
      Pitkistä housuista ja hellemekoista on olemassa oikein vilpoisia ja mukavia versioita enkä tätä kokenut millään lailla ongelmaksi.
      Helteestä voi toki olla montaa mieltä, toiset tykkää, toiset ei. Onneksi Omaniin voi matkustaa myös keskitalvella, jolloin on huomattavasti viileämpää.

      Reply
  7. Kiitos hyvästä jutusta. Ehkäpä tuollakin pitäisi joskus käydä ja ajattelin jos vuokra-autolla liikkuisi paikasta toiseen. Paikat näyttävät todellakin hyvin hoidetuilta. Odotan kiinnostuneesta niistä postauksia ja vaikkapa reittikuvausta missä kaikkealla kävitkään.

    Reply
  8. Huh, en kestä kuinka kaunista siellä on. Yritin juuri yksi päivä kertoa topiaksella että tuonne haluaisin ja nyt kyllä linkkaan tän postauksen hänelle saman tien lukuun. 😅
    Nuo moskeijat ovat huikeita!

    Reply
  9. Oman on nimenomaan omintakeinen niinkuin kirjoitit. Tykkäsin kyllä, kun vaan olisi ollut aikaa Muscatin lisäksi mennä enempi tuolla kaupungin ulkopuolella ja luontokohteissa etenkin. Qurum-rannalla oli kiva viettää päivä, ja se moskeija on todella upea! Ihania kuvia – jatkokertomuksia odotellessa. ☺️😍

    Reply
  10. Omania on moni muukin kehunut, mutta toistaiseksi yhä näkemättä. Bahrain naapurissa sen sijaan on tuttu, kaveri oli siellä töissä vuosia sitten ja silloin tuli kyläiltyä hänen luonaan. Kiinnostava kokemus soolona kaverien töissä ollessa seikkailevalle naiselle tämäkin, mutta enää ei houkuttaisi- maa on muuttunut aika lailla ajan saatossa. Mutta ehkä jonain päivänä Omankin… Hienoja kuvia!

    Reply
  11. Oman ei ole minulle tuttu, joten oli kiva kuulla siitä näin kattavasti. Ajankohdan valitsisin siten, ettei olisi ramadan-aika. Taitaa jonkin verran rajoittaa syömisiä ym. Kaunista näyttää olevan ja monipuolisesti nähtävää.

    Reply
  12. Mielenkiinto Omania kohtaan heräsi kyllä nyt! Olen kuullut, että Omanissa olisi myös hyvät sukellusmahdollisuudet. Täytyykin pistää tämä maa bucket listille!

    Reply
  13. Wow miten upeita sun kuvat Omanista ovat! 🙂 Mulle on kasvanut jotenkin valtava mielenkiinto Omania kohtaan ja toivonkin että lähivuosina tulisi siellä käytyä, tämä postaus innoitti tekemään jotain tälle innostukselleni!

    Reply
    • Kiitos Veera! Kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa Oman reissulistalle. 😊

      Reply
  14. Kävin Omanissa vain päiväreissulla Arabiemiraateista, ja olisipa ollut ihana tutkia maata enemmän. Nämä sinun reissukuvat ja tarinat sanovat kyllä samaa, mielenkiintoinen kohde!

    Reply
  15. Tämän perusteella voisin hyvin mielelläni käydä Omanissa! Dubai ei ollut kyllä mun juttu, tuntui todella feikiltä ja jäin kaipaamaan jotain, joka olisi kiehtonut ja koskettanut muutenkin kuin pinnalta. Nuo wadit näyttävät upeilta, eikä rannoissakaan näyttänyt olevan vikaa! 🙂 Olen kuullutkin Omanista enemmän hyvää, juurikin sen, että siellä ollaan naapurimaita avoimempia, joten kiva kuulla, että se pitää paikkansa. Ihan noihin 40-asteen helteisiin en olisi kyllä valmis. 😀

    Reply
  16. Omanista saa lukea aika harvoin blogijuttuja. Nuo maisemat ovat kyllä kauniit. Itse olen joskus kaavaillut ranta- ja snorklauslomaa Omaniin. Siellä on kuulema hienot vedenalaiset maisemat.

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *