Saapuminen Sydneyn lentokentälle hieman jännittää: paitsi, että tämä on pitkään odotettu ensikosketuksemme Australiaan, olemme vuokranneet auton, ja vasemmanpuoleinen liikenne liki viiden miljoonan asukkaan kaupungissa tuntuu etukäteen aika kuumottavalta ajatukselta. Lisäksi kansainväliset ajokorttimme ovat yhtäkkiä kadonneet kuin taivaan tuuliin ja koska näiden välttämättömyyttä on korostettu jokaisella matkustusfoorumilla, mietimme saammeko autoa käyttöömme lainkaan. Maahantulo sujuu kuitenkin ongelmitta – autovuokraamossa suomalainen ajokortti kelpaa vallan mainiosti, ja kentältä kaupunkiin ajaessamme Sydneyn liikenne osoittautuu ihan hallittavaksi. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ja unohdamme pitkän lennon jälkeisen väsymyksen nopeasti. 

 

 

Rennon letkeä Bondi Beach

 

Vietimme Sydneyssä vain kolme päivää, ja auton vuokraaminen olikin ihan hyvä idea näin lyhyeksi ajaksi, varsinkin kun halusimme nähdä laajalle levittäytynyttä kaupunkia ja sen kauniita lähialueita useammalta kantilta. Majailimme itse Bondi Beachillä n. 10 km:n päässä keskustasta airbnb:n kautta varaamassani oikein mukavassa, vähän hippityylisessä asunnossa 50 metrin kävelyetäisyydellä rannasta. Sijaintimme Bondilla ei olisi voinut juurikaan parempi olla, ja ihastuimme muutenkin alueeseen kovasti. Pitkän rannan ympärillä levittäytyy hauska kylämäinen kaupunginosa, jossa cooleja kahviloita, smoothiebaareja, pieniä putiikkeja ja trendikkäitä joogastudioita riittää. Mieleeni tuli tästä jollain tavalla Balin Canggu. Koko rannan mittainen värikäs graffiti-aita korostaa paikan rennon letkeää, suvaitsevaa ilmapiiriä.

 

 

 

 

Australialaiset saattavat tällaisen suomalaisen mörököllin mielestä tuntua aluksi vähän epäilyttävänkin iloiselta ja avoimelta kansalta. Aurinkoisuus on kuitenkin aitoa, ja onhan se nyt aivan ihanaa kuulla jokaikisessä kaupassa ja ravintolassa olevensa darling tai sweetheart. Supermarketeissakin myyjät kyselevät heti vointiasi  (”How’s your day today darling?” ), ja kaupan päälle saa paikassa kuin paikassa valloittavan hymyn, joissakin jopa halauksen. Ja mikä parasta: hyväntuulisuus, huomaavaisuus ja sosiaalisuus todella tarttuu! Kiinnitimme huomiota myös siihen, että monesta miljoonakaupungista poiketen Sydneyssä emme nähneet valehtelematta yhtään poliisia. Bondin kaupoissa ei ollut vartijoita lainkaan ja asuintalomme porttikäytävän ulko-ovi oli sepposen selällään yötä päivää. Liekö tällainen illuusio ollut vain sattumaa, mutta mielestäni tämä oli oikein positiivinen asia. Ihmiset tuntuvat täällä aidosti luottavan toisiinsa. 

 

 

Bondi Beachilla pääsimme myös kertaheitolla sisälle australialaiseen surffikulttuuriin. Surffareita näkyy kaduilla joka kulmassa ja kuppilassa, puhumattakaan tietysti itse rannasta. En ole varmaan missään, edes Hawaijilla, nähnyt niin paljon kerralla ihmisiä aalloilla ratsastamassa kuin aurinkoisena sunnuntaina Bondilla. Väkeä riittää kyllä myös rannan valkealla hiekalla; lähdin melko aikaisin aamulla rantaan lenkille, ja valtavan iso biitsi, legendaarinen Icebergin merivesiallas ja ympäristön hienot lenkkeilymaastot olivat jo täynnä auringonpalvojia ja kuntoilijoita. Terveellisyys ja sporttisuus tuntuu täällä muutenkin olevan vallitseva trendi: kuntosaleja ja joogastudioita riittää, samoin luomuruokaa tarjoavia viehättäviä pieniä ravintoloita. Omaksi suosikiksemme muodostui Hall Streetin Bill’s, jossa kävimme pariin otteeseen sekä lounaalla että illallisella. 

 

 

Pääsimme Bondi Beachillä viettämään iltaa myös Tomi Björckin Blanca Bar & Dining -ravintolassa, erittäin positiivinen kokemus tämäkin. Tapasimme yllättäen ihan majapaikkamme naapurissa suomalaisia tuttuja, ja päätimme testata yhdessä kuulun maanmiehemme tasting menun, noh, ei sen kauempana yhteisestä kotimaastamme kuin Australiassa. Ilta oli todella hauska, palvelu Blancassa loistavaa, eikä menussakaan valittamista (paitsi että aika laajahan se oli). Annokset olivat kekseliäitä ja esteettisiä, ja jos olet pitänyt Tomin ravintoloista Helsingissä tai Tukholmassa, tykkäät varmasti tästäkin. Ravintola on yllättävän pieni ja todella suosittu, joten pöytävaraus kannattaa tehdä, jos tämän paikan haluaa kokea.

 

 

 

 

Oopperatalon kaakelihämmästys

 

Kolmeen  Sydney -päiväämme kuului luonnollisesti myös visiitti kaupungin keskustassa, sekä tutustuminen ikoniseen, Unescon maailmanperintöluettoloonkin valittuun Sydneyn oopperataloon. Tämä auringossa upeasti kimallellut arkkitehtuurin taidonnäyte oli livenä juuri niin kaunis ja vaikuttava kuin olin kuvitellutkin, pienenä yllätyksenä kuitenkin rakennuksen väritys. Oopperatalo ei nimittäin ole vitivalkoinen, vaikka usein kuvissa siltä vaikuttaakin, vaan pikemminkin sellainen vähän kullankukertava. Rakennuksen ulkoseinät on päällystetty yli miljoonalla keraamisella laatalla, joista osa on valkeita, mutta kuitenkin suurin osa jännästi kellertäviä. Laatat on valmistettu kuulemma Ruotsissa, kas kummaa. Oopperatalon valtavuudesta kertoo jotain sekin, että pytinki kätkee sisäänsä yhteensä tuhatkunta huonetilaa ja esityssalia, joista yhdessä myös maailman suurimmat urut.

 

 

 

 

 

Oopperatalon ympäristössä on paljon muitakin mielenkiintoisia paikkoja, kuten Harbour Bridge, eloisa satama-alue Darling Harbour (maisemia kannattaa täällä ihailla isosta maailmanpyörästä) sekä hurmaava Royal Botanic Garden. Oopperan viereiseltä satama-alueelta lähtevät myös lautat herttaiselle Manly Beachille, joka on yksi Sydneyn monista vilkkaista ranta-alueista. Lauttamatka Manlylle oli paitsi maisemien puolesta upea, ikimuistoinen myös yhtäkkiä nousseen sakeaakin  sakeamman merisumun ansiosta. Merisumu näytti kaukaa katsoen kuin seinältä, ja lautta joutui odottelemaan paikoillaan kymmenisen minuuttia kun ajoimme sumupatjan sisään; näkyvyys sumun sisällä oli nimittäin todellakin nolla. Mutta kun sumu sitten vähitellen hälveni, vastassa oli taas yksi kaunis aurinkoinen rantaidylli.

 

 

 

Australiassa vietetään paraikaa kesälomaa, joka koululaisilla on täällä kuuden viikon mittainen. Tämän huomaa varsinkin rannoilla: aussit tuntuvat olevan suorastaan fanaattisia biitseilijöitä. Missä vain on pienikin kappale rantaviivaa, sieltä löytyy ihmisiä nauttimassa lämmöstä, auringosta ja aalloista. Rannoilla urheillaan, syödään, luetaan, maalataan tauluja, ulkoilutetaan ja uitetaan koiria, tietenkin surffataan ja ihan vaan yleisesti nautitaan elämästä ja toisten ihmisten seurasta. Aussit ovat paitsi ulkoilmaihmisiä ja äärettömän sosiaalisia, myös todella aamuvirkkuja: täällä herätään uuteen päivään ja noustaan samaan aikaan auringon kanssa. Vastakohta rannikoiden elämää pursuaville kaupungeille löytyneekin sitten tämän valtaisan maan sisäosien loputtomista punaisista erämaista, joista saimme hieman käsitystä lentäessämme tuntikausia täysin autioiden maisemien yläpuolella ennen Sydneyhin saapumista. 

Sydneystä olemme jo ehtineet siirtyä itärannikkoa ylöspäin Brisbanen kautta Sunshine Coastille ja Noosaan, aivan valloittava paikka tämäkin. Kaiken kaikkiaan, Australia on jo onnistunut hurmaamaan meidät mennen tullen. Can’t wait for more. 😉