Uudesta-Kaledoniasta löytyi sadunomainen paratiisi

Uudesta-Kaledoniasta löytyi sadunomainen paratiisi

Eteläisen Tyynenmeren saarista ja Ranskan Polynesiasta tulee varmasti useimmille ensimmäisenä Fidži, Tahiti tai Bora Bora, mutta kuinka moni on kuullut Uudesta-Kaledoniasta? Tämä virallisesti Ranskalle kuuluva, mutta itsehallinnollinen saariryhmä sijaitsee keskellä Tyyntämerta Australiasta koilliseen Uuden-Seelannin yläpuolella, ja valikoitui parin sattuman kautta seuraavaksi kohteeksemme aurinkoisen ja kaikin puolin leppoisan Australian Noosassa viettämämme jouluviikon jälkeen.

 

 

 

 

Saapuminen Uuteen-Kaledoniaan ei kyllä totta puhuen ollut ihan sadunhohtoinen. Nouméassa satoi kaatamalla, takseja ei ollut saatavilla, ja bussi Tontoutan kansainväliseltä lentokentältä saaren pääkaupunkiin oli ilmastoitu lähes pakastimeksi. Lämpimään ilmastoon jo tottuneina emme olleet tietenkään sen kummemmin villapaidoilla varustautuneet, ja tunnin köröttelyn jälkeen olimmekin kaikki umpijäässä. Bussikuski ei ystävällisesti (ja huolellisella ranskalla) esittämästäni pyynnöstä huolimatta suostunut jostain käsittämättömästä syystä säätämään ilmastointia hiukankaan pienemmälle: tämä olikin hyvää esimakua uusi-kaledonialaisesta ”huomaavaisuudesta”.

Nouméan pääkaupunki (myös nimeltään Nouméa) ei ole kovin ihmeellinen, arkkitehtonisesti kaupungin keskusta on suorastaan ruma, anteeksi nyt vain. Näteimmät paikat löytyvätkin etelästä Anse Vatasta, tämä alue muistuttikin sitten jo hyvin paljon Etelä-Ranskan pieniä rannikkokaupunkeja. Yövyimme sekä Uuteen-Kaledoniaan saapuessa että lähtiessä Le Meridienissä, joka sijaitsee lähellä Magentan lentokenttää mistä lähtevät kaikki maan sisäiset lennot: kätevä siis jos jatkat muille saarille. Ja näin kyllä todellakin kannattaa tehdä, Uuden-Kaledonian herkut nimittäin löytyvät ihan muualta kuin Nouméasta. 

 

 

Ouvéa – onko tällaista vettä edes olemassa?!

 

Turkoosiakin turkoosimpi meri. Kuvittele se mielessäsi. Lisää siihen vielä pieni väriä korostava erikoisefekti, ja ollaan aika lähellä meriveden väriä Ouvéan saarella. Poikani kyselivätkin heti onko veteen laitettu jotakin väriainetta. No ei ole. Mutta hiekka tällä saarella on niin hienojakoista ja valkoista, ja merivesi niin kirkasta, että se heijastaa taivaan sävyt ja valonsäteet moninkertaisina takaisin. Vaikka saarelle laskeutuessamme oli aika pilvistä ja vähän myrskyistäkin, näkymät pienestä propellikoneesta olivat silti hätkähdyttävät.

 

 

 

 

Ouvéaa upeampia rantoja en ole nähnyt missään. En Malediiveilla, Kaakkois-Aasiassa, Sansibarilla, Karibialla tai edes täällä Fidzillä, missä paraikaa oleilemme. Ouvéaa ympäröi 25 kilometriä pitkä vitivalkoinen hiekkaranta, ja pitkulaisen, vihreän paratiisisaaren keskellä on vielä erikoinen, todella iso luonnon muovaama allas. Saarella ei kyllä oikeastaan juuri muuta sitten olekaan, mutta muutama päivä näissä maisemissa menee helposti pelkästään kaunista luontoa ihaillessa. Kävimme pyöräilemässä poikien kanssa ympäri saarta, tietysti snorklailemassa, ja itse onnistuin jollain kuvausreissullani eksymään keskelle paikallisten kanakki-heimolaisten kekkereitä. Bileet osoittautuivat jonkinlaiseksi sadonkorjuujuhlaksi, ja vaikka en varsinaisesti ymmärtänyt seremoniasta sen kummempaa, oli tietysti suuri kunnia päästä osalliseksi juhlintaa. Tätä en varmasti unohda ikinä.   

 

 

 

 

 

Ouvéalla majoituimme hotellissa nimeltä Paradis D’Ouvéa, tätäkään tuskin unohdamme koskaan; oli nimittäin sen verran erikoinen majoittumiskokemus. Ranskalaisten omistama hotelli sijaitsee upealla paikalla merivesialtaan ja huikean hienon rannan välissä, ja kaikki sen tilavat huvilat on ripoteltu valkean hiekkarannan kupeeseen. Huviloita ja ravintolarakennusta ympäröi kaunis trooppinen puutarha.

 

 

 

 

 

Mutta, ja todella iso mutta: palvelu hotellissa on luokattoman huonoa, enpä ole moiseen välinpitämättömyyteen tai ylimielisyyteen törmännyt varmaan missään ennen. Varsinkin jos et puhu ranskaa (kuten rakas maailman ystävällisin aviomieheni), saat taatusti tuntea olevasi epätoivottu vieras. Tämä on todella sääli, sillä toisentyyppisellä asenteella tästäkin paikasta olisi jäänyt huomattavasti parempi maku suuhun. Noh, oli meillä kyllä ihan hauskaa silti.

 

 

Englantia puhutaan Uudessa-Kaledoniassa muutenkin varsin vaihtelevasti, esimerkiksi Ouvéalla ei juuri lainkaan, mikä on ehkä ihan hyvä tietää etukäteen, niin välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Ehkäpä juuri tästä syystä Uudessa-Kaledoniassa matkaileekin huomattavan paljon ranskalaisia tai ranskankielisiltä alueilta saapuvia (kielimuuri ei aiheuta harmia) ja Tokion suoran lentoyhteyden ansiosta myös japanilaisia. Ranskan lisäksi saarilla puhutaan paikallisia kanakki-kieliä, englantia sujuvasti lähinnä jossain pääsaaren isommissa hotelleissa.

 

Isle of Pines – mikä kauneuden kauneus

 

Ouvéalta jatkoimme (ja ikävien hotellikokemusten takia itseasiassa ihan mielellämme) matkaa Nouméan kautta Ile de Pins -saarelle, joka sijaitsee Uuden-Kaledonian saariston eteläisimmässä osassa. Olin odottanut tämän saaren näkemistä ja kokemista ehkä eniten, enkä todellakaan joutunut pettymään. Vietimme saarella kolme ihanaa päivää, jotka jo nyt tuntuvat sadunomaiselta unelta. 

 

 

 

 

Ile des Pins eli suomeksi Mäntyjen Saari, on nimensä veroinen: saari on tiheän mäntymetsän peittämä. Ja nämä männyt eivät olekaan muuten mitään ihan pieniä käppyröitä, vaan korkeita trooppisia erikoismäntyjä. Suurimmat voivat kasvaa jopa yli 50-metrisiksi. Mäntymetsä yhdistettynä palmuihin, kukkiviin puihin, turkooseihin laguuneihin ja vitivalkoisiin rantoihin on hämmentävä  yhdistelmä. Saarella on myös todella erikoinen kotoperäinen eläimistönsä; värikkäitä lintuja, perhosia, hyönteisiä ja liskoja riittää. Uusi-Kaledonia on ollut erillään mantereesta noin 80 miljoonan vuoden ajan, ja biodiversiteetti on sen mukainen. Täytyy sanoa, että tämä on varmasti erikoisimpia ja kauneimpia paikkoja joissa olemme ikinä päässeet käymään. 

 

 

 

Tältäkin saarelta löytyy hieno luonnon muovaama merivesiallas, Piscine Natural, huomattavasti matalampi ja kesympi kuin Ouvéalla. Tänne kannattaa ehdottomasti vaeltaa, vaikka matka trooppisen metsän läpi on hiukan vaivalloinen ja kahlaamistakin vaativa: uiminen kristallinkirkkaassa luonnon uima-altaassa on unohtumaton elämys. Meillä oli siinä mielessä hyvä tuuri, että olimme paikalla uutena vuotena, eikä saarella normaalisti pysähtyvien risteilyalusten isoja päiväretkiryhmiä ollut paikalla: saimme nauttia olostamme ylhäisessä yksinäisyydessä.

 

 

 

Isle of Pinesilla majoituimme niinikään Le Meridienissä. Lokaatio älyttömän kauniilla rannalla n. puolen tunnin kävelymatkan päässä luonnon uima-altaalta oli huippuhieno, maisemat bungalowistamme silmiähivelevät, ja ruoka ja palvelu huomattavasti parempaa kuin Ouvéan hotellissamme. Uudenvuodenaaton ilotulitus laguunin yllä oli ihan mieletön, ja saimme monia uusia ystäviä Japanista, Uudesta-Seelannista ja Amerikasta. 

Uudesta-Kaledoniasta matkamme on jatkunut Vanuatun kautta Fidžin Mamanuca -saarille, ja vaikka melkoisia trooppisia paratiisisaaria ovat nämäkin, Isle of Pinesin kauneutta saattaa olla enää vaikea ylittää. Eteläisen Tyynenmeren kaunein saari oli siinä? Ehkäpä. 

 

 

VINKKEJÄ JA FAKTOJA UUTEEN-KALEDONIAAN MATKUSTAVILLE:

Ilmaston puolesta paras aika matkustaa Uuteen-Kaledoniaan sijoittuu loppusyksyyn/alkutalveen, syklonikausi alkaa tavallisesti tammikuussa ja kesälläkin voi sataa paljon. Ilmasto on kuitenkin tasaisen subtrooppinen, ja lämpötila pysyttelee yli 20 asteen läpi vuoden.

Uuteen-Kaledoniaan pääsee Suomesta ehkä helpoiten Tokion kautta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista on suoria lentoyhteyksiä myös. Jos haluaa yhdistää Australian matkaan todellisen paratiisisaarielämyksen, tämä on erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Uuden-Kaledonian sisäistä lentoliikennettä hoitaa lentoyhtiö nimeltä Air Calédonie, kansainvälistä liikennettä Air Calédonie International. Kansainväliset lennot hoituvat Tontoutan lentokentän kautta, sisäiset lennot Magentasta.

Aikaero Suomeen on +9 tuntia.

Paikallinen valuutta on Uuden-Kaledonian frangi ja hintataso Euroopan luokkaa.

Väestöstä suurin osa on ranskalaistaustaisia tai kanakkeja eli alkuperäisiä melanesialaisia. Uuden-Kaledonian virallinen kieli on ranska.

 

 

24 Comments

  1. Ah, miten upea paikka ja miten ihanat kuvat<3 Mahtava seurata tätä reissuanne:) Nousi juuri Uusi-Kaledonia omallakin bucket-listalla kärkikahinoihin. Tonne on pakko päästä! Ehkä kestän luokattoman huonon asiakaspalvelunkin (mä niiiiiin tiedän, mitä se voi noissa francopaikoissa olla), jos vaan noihin vesiin pääsisi varpaansa dippaamaan;D

    Reply
  2. Hih Eve, juurikin näin! Kyllä kandee tuonne mennä palveluista sun muista huolimatta, SUPERBEAUTY. 👌🏼😉

    Reply
  3. Ihanaa, että viihdyitte! Me kun mentiin tänne en ollut paikasta mitään ennen kuullutkaan, eikä suomalaisilta sivustoiltakaan oikein löytynyt mitään tietoa. Edes aussiystävät ei tienneet suunnilleen koko paikan olemassaolosta, mikä on tosi outoa kun se on lähempänä kuin Fiji! Selvästi salainen helmi, ainakin vielä toistaiseksi! Hyvin samanlaiselta kokemukselta kuulostaa kuin meidänkin matkalla, samat hotellit. Tuosta Ouvean hotellista jäi sama fiilis. Muuten aivan ihana, täydellisellä paikalla, mutta aika järkky palvelu. Mutta me koettiin tätä pitkin matkaa joka saarella, liittyiskö sitten ehkä siihen, että se ranska ei luista. Onneksi paljon poikkeuksiakin löytyi, ettei jäänyt ihan hirveä kuva paikallisista. Me kokeiltiin myös paikallistyyppistä heimomajoitusta, mutta se meni kaameimmat majoituskokemukset top kolmoseen 🙂
    Uusi-Kaledonia teki kyllä ison vaikutuksen, tänne on päästävä joskus uudestaan. Onneksi ei ole kaukana Ausseista.

    Reply
    • Kyllä todellakin viihdyttiin. Ja kiitos vinkeistä, niistä oli paljon iloa. <3
      Mekin ihmeteltiin miksi ausseja ei näkynyt kun niin lyhyt lentomatka ja kaikkea. Itseasiassa lautalla täällä Fidzillä just eilen juttelin yhden australialaisen pariskunnan kanssa ja hekään eivät olleet koskaan tulleet edes ajatelleeksi Uutta-Kaledoniaa. Aika erikoista. Ehkä se sitten tuntuu kielimuurin ja kulttuurierojen takia jotenkin vaikealta.
      Heimomajoitus kuulostaa todella eksoottiselta! 😀

      Reply
  4. Apua 😊
    Kuvien perusteella tuo näyttää maanpäällisestä paratiisilta. Valkoista hiekkaa ja turkoosin eri sävyt vedessä, aaah ! Eikös siellä paratiisissa pidä aina olla se käärme, ehkä tuo kohtuuttoman huono palvelu saa palasella sen virkaa. Huonolle palvelulle voi jopa naurahtaa jossain vaiheessa ja jos jaksaa niin vähän jopa irvailla sen kustannuksellakin. Nämä kuvat ja tunnelmat auttaa kyllä tähän vuoden kylmimpään aikaan ja myrskyyn.

    Reply
    • Kyllä se palvelu ja toiminta Ouvéan hotellissa lopulta naurattikin aika paljon, meillä on jäänyt pari kestovitsiäkin käyttöön. Aluksi kyllä aiheutti pahaa mieltä, ja varsinkin ylitsevuotavan ystävällisten ja avuliaiden australialaisten jälkeen tuo kokemus varmaan oikein korostui. Mutta paikka oli niin upea muuten, että eipä pieni tylytyskään lopun viimein liikaa haitannut. 😉

      Reply
  5. Voi tätä maapallon kauneutta! Uusi-Kaledonia on ollut nyt haaveissa parin vuoden ajan, eikä tämä postaus yhtään vähennä reissuintoa! Toki tuo ranskankielisyys tuli yllärinä. Kiitos kuitenkin ”varoituksesta”.

    Reply
  6. Uusi-Kaledonia on houkutellut muutaman vuoden, ja tämä kuvaus ja kuvat vain vahvistavat tunnetta! Tuo Ile de Pins vaikuttaa erityisen omintakeiselta ja houkuttelevalta…. ei kun unelmoimaan… ^_^

    Reply
  7. Aivan täydellinen paratiisi! Aina välillä miettii, että mitä jos olisi syntynyt tuonne, kaipaisiko sitä yhtälailla Suomen kaltaisiin paikkoihin, kun ne paratiisiin? Tuskin. 🙂

    Reply
    • Moni tuolla tapaamamme paikallinen ei ollut ikinä kuullutkaan Suomesta! 😀
      On varmaan vaikea kuvitella lunta ja kaamosta kun ei ole ikinä nähnyt tai kokenut moista. Varmasti Suomi olisi polynesialaisen mielestä todella eksoottinen paikka.

      Reply
  8. No voihan terve mikä paikka!! 😀 En yhtään ihmettele tuota väriaine-kysymystä, olisin varmaan kysynyt ihan saman itsekin. Sain juuri tämän postauksen myötä uuden rantahaaveen. Oioi.

    Reply
  9. Siis en varmaan ikinä ole kenelläkään matkabloggaajalla nähnyt noin upeita rantakuvia kuin tässä postauksessa. Mikä hitonmoinen paratiisi!!! Jos voisin nyt siirtyä sinne, niin oih kyllä.

    Sitten noihin kokemuksiin. Aivan uskomatonta, että asiakaspalvelupaikoissa on tuollainen meno. Itse en osaa ranskaa, joten taitaa itselle jäädä tuo paratiisimatka toteuttamatta.

    Reply
  10. Kyllä oli tosi vaarallista tämäkin sivu avata. Eihän tuollaista valkoista hiekkaa ja noin turkoosia merta ole olemassakaan. Äsken tiesin neitseellisen vähän Uudesta Kaledoniasta ja nyt olen menettänyt jo pikkusormen ja käden kyynärpäätä myöten.

    Reply
  11. Wau, aivan uskomattoman näköinen paikka! Muuttolintu-blogista olen aiemminkin samoja maisemia ihastellut, mutta eihän niihin varsinaisesti kyllästy.
    Jään myös kiinnostuneena odottelemaan teidän kokemuksia Fijiltä, olen pohtinut sitä kohteeksi aika lailla tasan vuoden päästä ja kiinnostaa kuulla millaiset säät ja olosuhteet siellä vallitsee tähän aikaan vuodesta.

    Reply
    • Suvi maisemien puolesta oli kyllä!

      Reply
  12. Ah mitkä maisemat kyllä! Uusi Kaledonia on ollut toivelistalla pitkään. Kiva kuulla suorista Japanin yhteyksistä, nuo kaksi maatahan voisi vaikka yhdistää samaksi reissuksi. Oman kokemuksen mukaan tyynen meren pääkaupungit eivät ikinä ole niitä mukavimpia paikkoja, tämä jatkaa siis listaa 😄

    Reply
    • Joo itsekin mietin kun tuo Japanin suora lentoyhteys selvisi, että nuo kaksi voisi joskus vielä yhdistää. Tutustuttiin itseasiassa Ile des Pinsillä sveitsiläiseen perheeseen, joka oli lentänyt Uuteen-Kaledoniaan Japanin kautta ja viettivät mennen tullen muutaman päivän Tokiossa.
      Ja niin pitää paikkansa tuo kommenttisi Tyynenmeren saarten pääkaupungeista, myöskään Vanuatun Port Vila tai Fidzin Nadi eivät olleet niitä kaikkein viehättävimpiä. 😀

      Reply
  13. Uudesta Kaledoniasta tiedän, että siellä on käyty jotain epätoivoista viidakkosotaa ruosteisin asein. Sen sijaan nuo kuvat panevat epäilemään, että siellä on kvartsihiekkaa. Amazoniassa olen ollut kvartsihiekkamailla ja sen jälkeen minua on asia kiinnostanut. Se ehkä selittää sen, että siellä kasvaa vähän kasvit eri lailla kuin suunnilleen missään muualla, niin kuin nuo erikoiset männyt.
    Ranskalaisten paikoista , no, Tahitista olen kuullut paljon negatiivista, joten nämä tällaiset tarinat eivät tule lainkaan yllätyksenä.

    Reply
  14. Ihan käsittämättömät maisemat… mitä kuvia.😍 Harmi, että palvelu on tylyä, mutta ehkä sen kestää jos ympäristö on tollanen.🌴💕 Heti aloin miettimään, että miten tuonne pääsee Kiinasta… no on se pitkä matka täältäkin. 😬 Tyynenmeren saaret on kyllä kaiken kaikkiaan kiehtovia ja ennen kaikkea eksoottisia kohteita!

    Reply
  15. Ihan mielettömiä maisemia ja kuvia! Ranskalaiset ystäväni ovat hehkuttaneet Ranskan Polynesian eri saaria, en muista oliko juuri tämä niiden joukossa, mutta sain jo silloin sellaisen kuvan, että jonnekin tännepäin on päästävä. Täydelliset maisemat totaalirentoutumiseen ja kauneudesta nauttimiseen! Kiitos postauksesta!

    Reply
  16. Olipa mielenkiintoista lukea tämä postaus, kun paikat ovat itsellekin tuttuja yhdeksän vuoden takaa. Uusi-Kaledonia on kyllä juuri sellainen sadunomainen paratiisi, jollaiseksi sen kuvailit. Vietin siellä itse kuukauden verran pääsaarella, Ouvealla, Lifoulla ja Ile des Pinsillä. Kaksi kertaa tuli tsunamivaroitus. Ouvealla koko saaren väki evakuoitiin atollin korkeimmalle kohdalle. Ouvealla asuimme saarella asuvan pariskunnan bambumajassa ja pääsimme mukaan laguuniin purjehtimaan sekä paikallisten kavaseremoniaan keskelle metsää, jossa oli tunnelmallinen ”kavabaari”. Pääsaarella asuimme erään meribiologin purjeveneessä Noumean edustalla. Ile des Pinsillä tuli vietettyä vähiten aikaa budjettisyistä. Lifou oli myös rakastettava paikka, jossa tuli asuttua erilaisissa bambumajoissa. Uudesta-Kaledoniasta on niin valtavasti hyviä muistoja, kuvia, videoita ja seikkailuja, että pitänee jakaa niitä jossain vaiheessa myös nykyiseen blogiin. 🙂

    Reply
  17. No onpa todellakin aikamoinen paratiisi… ja tuo turkoosi vesi, siis vau! Ihan kivea lukea sellaisista paikoista joista harvemmin pääsee lukemaan. Mutta todella erikoista tuo tuollainen röyhkeä palvelu. Se kyllä on aika iso osa lomaa jos tuntuu, ettei tohdi henkilökunnalle puhua. Onneksi teillä jäi kuitenkin kokemukset plussan puolelle.

    Reply
  18. Piti oikein googlettää, että missä Uusi-Kaledonia on, en muista koskaan edes kuulleeni paikasta. Ihan huikealta näyttää, kyllä tuonne mieluummin lähtisin kuin vaikka Malediiveille.

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *