Eteläisen Tyynenmeren saarista ja Ranskan Polynesiasta tulee varmasti useimmille ensimmäisenä Fidži, Tahiti tai Bora Bora, mutta kuinka moni on kuullut Uudesta-Kaledoniasta? Tämä virallisesti Ranskalle kuuluva, mutta itsehallinnollinen saariryhmä sijaitsee keskellä Tyyntämerta Australiasta koilliseen Uuden-Seelannin yläpuolella, ja valikoitui parin sattuman kautta seuraavaksi kohteeksemme aurinkoisen ja kaikin puolin leppoisan Australian Noosassa viettämämme jouluviikon jälkeen.

 

 

 

 

Saapuminen Uuteen-Kaledoniaan ei kyllä totta puhuen ollut ihan sadunhohtoinen. Nouméassa satoi kaatamalla, takseja ei ollut saatavilla, ja bussi Tontoutan kansainväliseltä lentokentältä saaren pääkaupunkiin oli ilmastoitu lähes pakastimeksi. Lämpimään ilmastoon jo tottuneina emme olleet tietenkään sen kummemmin villapaidoilla varustautuneet, ja tunnin köröttelyn jälkeen olimmekin kaikki umpijäässä. Bussikuski ei ystävällisesti (ja huolellisella ranskalla) esittämästäni pyynnöstä huolimatta suostunut jostain käsittämättömästä syystä säätämään ilmastointia hiukankaan pienemmälle: tämä olikin hyvää esimakua uusi-kaledonialaisesta ”huomaavaisuudesta”.

Nouméan pääkaupunki (myös nimeltään Nouméa) ei ole kovin ihmeellinen, arkkitehtonisesti kaupungin keskusta on suorastaan ruma, anteeksi nyt vain. Näteimmät paikat löytyvätkin etelästä Anse Vatasta, tämä alue muistuttikin sitten jo hyvin paljon Etelä-Ranskan pieniä rannikkokaupunkeja. Yövyimme sekä Uuteen-Kaledoniaan saapuessa että lähtiessä Le Meridienissä, joka sijaitsee lähellä Magentan lentokenttää mistä lähtevät kaikki maan sisäiset lennot: kätevä siis jos jatkat muille saarille. Ja näin kyllä todellakin kannattaa tehdä, Uuden-Kaledonian herkut nimittäin löytyvät ihan muualta kuin Nouméasta. 

 

 

Ouvéa – onko tällaista vettä edes olemassa?!

 

Turkoosiakin turkoosimpi meri. Kuvittele se mielessäsi. Lisää siihen vielä pieni väriä korostava erikoisefekti, ja ollaan aika lähellä meriveden väriä Ouvéan saarella. Poikani kyselivätkin heti onko veteen laitettu jotakin väriainetta. No ei ole. Mutta hiekka tällä saarella on niin hienojakoista ja valkoista, ja merivesi niin kirkasta, että se heijastaa taivaan sävyt ja valonsäteet moninkertaisina takaisin. Vaikka saarelle laskeutuessamme oli aika pilvistä ja vähän myrskyistäkin, näkymät pienestä propellikoneesta olivat silti hätkähdyttävät.

 

 

 

 

Ouvéaa upeampia rantoja en ole nähnyt missään. En Malediiveilla, Kaakkois-Aasiassa, Sansibarilla, Karibialla tai edes täällä Fidzillä, missä paraikaa oleilemme. Ouvéaa ympäröi 25 kilometriä pitkä vitivalkoinen hiekkaranta, ja pitkulaisen, vihreän paratiisisaaren keskellä on vielä erikoinen, todella iso luonnon muovaama allas. Saarella ei kyllä oikeastaan juuri muuta sitten olekaan, mutta muutama päivä näissä maisemissa menee helposti pelkästään kaunista luontoa ihaillessa. Kävimme pyöräilemässä poikien kanssa ympäri saarta, tietysti snorklailemassa, ja itse onnistuin jollain kuvausreissullani eksymään keskelle paikallisten kanakki-heimolaisten kekkereitä. Bileet osoittautuivat jonkinlaiseksi sadonkorjuujuhlaksi, ja vaikka en varsinaisesti ymmärtänyt seremoniasta sen kummempaa, oli tietysti suuri kunnia päästä osalliseksi juhlintaa. Tätä en varmasti unohda ikinä.   

 

 

 

 

 

Ouvéalla majoituimme hotellissa nimeltä Paradis D’Ouvéa, tätäkään tuskin unohdamme koskaan; oli nimittäin sen verran erikoinen majoittumiskokemus. Ranskalaisten omistama hotelli sijaitsee upealla paikalla merivesialtaan ja huikean hienon rannan välissä, ja kaikki sen tilavat huvilat on ripoteltu valkean hiekkarannan kupeeseen. Huviloita ja ravintolarakennusta ympäröi kaunis trooppinen puutarha.

 

 

 

 

Mutta, ja todella iso mutta: palvelu hotellissa on luokattoman huonoa, enpä ole moiseen välinpitämättömyyteen tai ylimielisyyteen törmännyt varmaan missään ennen. Varsinkin jos et puhu ranskaa (kuten rakas maailman ystävällisin aviomieheni), saat taatusti tuntea olevasi epätoivottu vieras. Tämä on todella sääli, sillä toisentyyppisellä asenteella tästäkin paikasta olisi jäänyt huomattavasti parempi maku suuhun. Noh, oli meillä kyllä ihan hauskaa silti.

 

 

Englantia puhutaan Uudessa-Kaledoniassa muutenkin varsin vaihtelevasti, esimerkiksi Ouvéalla ei juuri lainkaan, mikä on ehkä ihan hyvä tietää etukäteen, niin välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Ehkäpä juuri tästä syystä Uudessa-Kaledoniassa matkaileekin huomattavan paljon ranskalaisia tai ranskankielisiltä alueilta saapuvia (kielimuuri ei aiheuta harmia) ja Tokion suoran lentoyhteyden ansiosta myös japanilaisia. Ranskan lisäksi saarilla puhutaan paikallisia kanakki-kieliä, englantia sujuvasti lähinnä jossain pääsaaren isommissa hotelleissa.

 

Isle of Pines – mikä kauneuden kauneus

 

Ouvéalta jatkoimme (ja ikävien hotellikokemusten takia itseasiassa ihan mielellämme) matkaa Nouméan kautta Ile de Pins -saarelle, joka sijaitsee Uuden-Kaledonian saariston eteläisimmässä osassa. Olin odottanut tämän saaren näkemistä ja kokemista ehkä eniten, enkä todellakaan joutunut pettymään. Vietimme saarella kolme ihanaa päivää, jotka jo nyt tuntuvat sadunomaiselta unelta. 

 

 

 

 

Ile des Pins eli suomeksi Mäntyjen Saari, on nimensä veroinen: saari on tiheän mäntymetsän peittämä. Ja nämä männyt eivät olekaan muuten mitään ihan pieniä käppyröitä, vaan korkeita trooppisia erikoismäntyjä. Suurimmat voivat kasvaa jopa yli 50-metrisiksi. Mäntymetsä yhdistettynä palmuihin, kukkiviin puihin, turkooseihin laguuneihin ja vitivalkoisiin rantoihin on hämmentävä  yhdistelmä. Saarella on myös todella erikoinen kotoperäinen eläimistönsä; värikkäitä lintuja, perhosia, hyönteisiä ja liskoja riittää. Uusi-Kaledonia on ollut erillään mantereesta noin 80 miljoonan vuoden ajan, ja biodiversiteetti on sen mukainen. Täytyy sanoa, että tämä on varmasti erikoisimpia ja kauneimpia paikkoja joissa olemme ikinä päässeet käymään. 

 

 

 

Tältäkin saarelta löytyy hieno luonnon muovaama merivesiallas, Piscine Natural, huomattavasti matalampi ja kesympi kuin Ouvéalla. Tänne kannattaa ehdottomasti vaeltaa, vaikka matka trooppisen metsän läpi on hiukan vaivalloinen ja kahlaamistakin vaativa: uiminen kristallinkirkkaassa luonnon uima-altaassa on unohtumaton elämys. Meillä oli siinä mielessä hyvä tuuri, että olimme paikalla uutena vuotena, eikä saarella normaalisti pysähtyvien risteilyalusten isoja päiväretkiryhmiä ollut paikalla: saimme nauttia olostamme ylhäisessä yksinäisyydessä.

 

 

 

Isle of Pinesilla majoituimme niinikään Le Meridienissä. Lokaatio älyttömän kauniilla rannalla n. puolen tunnin kävelymatkan päässä luonnon uima-altaalta oli huippuhieno, maisemat bungalowistamme silmiähivelevät, ja ruoka ja palvelu huomattavasti parempaa kuin Ouvéan hotellissamme. Uudenvuodenaaton ilotulitus laguunin yllä oli ihan mieletön, ja saimme monia uusia ystäviä Japanista, Uudesta-Seelannista ja Amerikasta. 

Uudesta-Kaledoniasta matkamme on jatkunut Vanuatun kautta Fidžin Mamanuca -saarille, ja vaikka melkoisia trooppisia paratiisisaaria ovat nämäkin, Isle of Pinesin kauneutta saattaa olla enää vaikea ylittää. Eteläisen Tyynenmeren kaunein saari oli siinä? Ehkäpä. 

 

 

VINKKEJÄ JA FAKTOJA UUTEEN-KALEDONIAAN MATKUSTAVILLE:

Ilmaston puolesta paras aika matkustaa Uuteen-Kaledoniaan sijoittuu loppusyksyyn/alkutalveen, syklonikausi alkaa tavallisesti tammikuussa ja kesälläkin voi sataa paljon. Ilmasto on kuitenkin tasaisen subtrooppinen, ja lämpötila pysyttelee yli 20 asteen läpi vuoden.

Uuteen-Kaledoniaan pääsee Suomesta ehkä helpoiten Tokion kautta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista on suoria lentoyhteyksiä myös. Jos haluaa yhdistää Australian matkaan todellisen paratiisisaarielämyksen, tämä on erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Uuden-Kaledonian sisäistä lentoliikennettä hoitaa lentoyhtiö nimeltä Air Calédonie, kansainvälistä liikennettä Air Calédonie International. Kansainväliset lennot hoituvat Tontoutan lentokentän kautta, sisäiset lennot Magentasta.

Aikaero Suomeen on +9 tuntia.

Paikallinen valuutta on Uuden-Kaledonian frangi ja hintataso Euroopan luokkaa.

Väestöstä suurin osa on ranskalaistaustaisia tai kanakkeja eli alkuperäisiä melanesialaisia. Uuden-Kaledonian virallinen kieli on ranska.