Olen viimeisen parin vuoden aikana tullut lentäneeksi hävyttömän monta mannertenvälistä suoraa kaukolentoa, ja suurimman osan näistä businessluokassa. En edes kehtaa kertoa, kuinka monen eri lentoyhtiön bisnes on tullut testattua. Näinä ilmastonmuutosaikoina on tietysti myös erittäin noloa ja hävettävää myöntää olevansa lentokonehifistelijä, mutta sellainen valitettavasti taidan olla; tykkään panostaa lentomukavuuteen, ja otan aina etukäteen selvää millä konetyypillä tulevat lentomme lennetään. Saatan katsella ennen matkaa netistä useammankin esittelyvideon matkustamosta, tarkastan kentällä ensimmäisenä lounget ja lennolla otan matkanteosta kaiken irti. Fiilistelen ruokia, nautin mielelläni lasin shampanjaa, ja totta puhuen olen nähnyt viime aikoina uutuusleffat huomattavasti useammin lentokoneessa kuin elokuvateatterissa. En ole koskaan pelännyt lentämistä tai pitänyt lentomatkustamista mitenkään epämieluisana puuhana, pikemminkin päinvastoin. Myös economyssa matkustaessani.

Mainittakoon tässä saman tien myös se, että poden kyllä jatkuvasti huonoa omaatuntoa lentelystäni ja maksan ahkerasti omalta osaltani myös päästömaksuja. Kannatan ehdottomasti lentämisen rajoittamista tulevaisuudessa ainakin jollakin tasolla ja ainakin siihen asti kunnes lentomatkailusta saadaan kehitettyä ekologisempaa (uskon ja toivon, että näin tulee tapahtumaan), meikäläisen kaltaisia lentämisestä nauttivia himomatkaajia on nimittäin ehkä muuten vaikea saada kuriin. Koitan myös kompensoida lentokilometrejäni muilla alueilla elämässä, vaikka eihän se tietenkään tosiasioita muuksi muuta, ja lentämistä joudun ja tulen varmasti jatkossa vähentämään minäkin. 

 

 

 

 

Miksi businessluokka? 

Useimmiten olemme valinneet businessluokan ihan vaan mukavuudenhalusta. Pitkillä yön yli isoissa koneissa lennettävillä kaukolennoilla nukkumismahdollisuus bisneksessä on tietysti ihan erityyppinen asia kuin economyluokassa. Varsinkin lapsemme ovat kovia nukkumaan lentokoneessa jos vaan pääsevät makuuasentoon. Itsellenikin nukkuminen ahtaassa penkissä on huomattavasti vaikeampaa (en ole kummoisilla unenlahjoilla siunattu), isokokoisesta miehestäni nyt puhumattakaan, mutta bisneksessä saamme yleensä kumpikin nukuttua. Aasiaan ja Amerikkaan matkustaessa aikaero on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän suuri ja ensimmäisen päivän jet lag  sen mukainen  – huomattavasti mukavampaa saapua perille levänneenä siis.

Lyhyempiä lentoja vaikkapa vain Euroopan sisällä en viitsi busineksessa lentää; penkit ovat pienemmissä koneissa useimmiten samat kuin economyssakin, ja mielestäni on ihan turhaa maksaa ekstraa käytännössä vain aterioista.

Mutta, kaukolennoilla kun kerran antaa businessluokalle pikkusormen, se kieltämättä aika helposti vie koko käden, ja sen jälkeen pitkät lennot economyssa saattavat tuntua TODELLA pitkiltä.

 

 

 

 

Toiseksi matkustusluokkaa on ollut yllättävän helppo korottaa eri lentoyhtiöiden kanta-asiakasohjelmien pisteillä, joita olen kerryttänyt vuosikausia. Kuulun useampaankin kantisohjelmaan, ja tästä on ollut todella paljon hyötyä – suosittelenkin jokaiselle paljon matkustavalle hyödyntämään pisteohjelmien mahdollisuudet. 

Bisneksessä matkustavalle aukeavat lentokentillä myös lounge-tilojen ovet, ja varsinkin jatkolentoja odotellessa näissä on huomattavasti rattoisampaa viettää aikaa kuin yleisissä tiloissa. Loungessa on myös tarjolla ruokaa ja juomaa veloituksetta, ja jokainen Helsinki-Vantaalla sämpylän ja kahvin nauttinut tietää, että lentokentällä syöminen ja juominen maksaa moninkertaisesti normihinnan.

Loungeissa on myös tarjolla lukemista ja virikkeitä lapsille, sekä useimmiten myös peseytymis- ja nukkumismahdollisuus jos vaihtoaika vaikka sattuu olemaan pitkä ja sellaisellekin tarvetta. Suosikkiloungeni on muuten Qatar Airwaysin Al Mourjan lounge Dohassa, ah mikä valtava keidas ja mitä ruokaa!

 

 

 

Businessluokat vertailussa

Kuten sanottu, tässä on nyt suhteellisen lyhyen ajan sisällä tullut matkustettua hyvinkin monen eri lentoyhtiön bisneksessä ja tullut huomattua, että istuinpaikkojen ominaisuudet ja ylellisyydet kuten vähän yllättäen myös palvelu vaihtelevat suurestikin lentoyhtiön ja konetyypin mukaan (ja lennon pituuden kuten jo mainitsinkin).

Ylivoimaisesti huonoimmat kokemuksemme businessluokasta ovat olleet American Airlinesin, KLM:n ja Kenya Airwaysin lennoilta, joilla harmituksen aiheet ovat liittyneet ensisijaisesti palveluun, mutta viimeksi helmikuussa KLM:n kyydissä Amsterdamista Nairobiin lentäessämme myös käsittämättömän huonoon sisäilmaan (mikä nyt ei tietenkään ollut pelkästään bisneksessä matkustavien ongelma). Töykeämpää ja välinpitämättömämpää palveluasennetta kuin American Airlinesilla on vaikea kuvitella (välillä suorastaan pelotti lähestyä lentoemäntiä jollakin toiveella tai kysymyksellä), ja Kenya Airwaysilla taas ruoka oli oikeasti täysin syömäkelvotonta, mikä saattaa olla yhdeksän tunnin lennolla lapsen kanssa matkustaessa jo suoranainen ongelma. Eväitä kun varmaan aika harva tulee varanneeksi businessluokan lennolle mukaan.

En nyt kuitenkaan halua takertua sen kummemmin negatiivisiin kokemuksiin, vaan vertailen hiukan kahden eniten käyttämämme lentoyhtiön eli Finnairin ja Qatar Airwaysin businessluokkia.

 

Qatar Airways – maailman paras businessluokka?

Kuten varmasti aika moni jo tässä vaiheessa tietääkin Qatar Airwaysin businessluokka on virallisesti valittu maailman parhaaksi. Enkä suoraan sanoen yhtään ihmettele miksi.

Olemme nyt lentäneet Qatarilla bisneksessä neljällä eri konetyypillä: Airbus 333-300, 350-900,  Boeing 777-300 sekä 787-800 Dreamliner on tullut testattua. Näistä upeimpia ovat olleet B777-300, jossa pääsimme kokemaan huikean hienot uudet Q-suitet, ja Dreamliner baaritiskeineen. Vanhempien konetyyppien olosuhteissakaan ei ole varsinaisesti yhtään mitään valittamista ollut, mutta jos nyt jostain haluaa kitistä, niin 330ssa istuinpaikat sijaitsevat pareittain ja ikkunapaikoilta joutuu harppaamaan käytävälle viereisen paikan yli, kun muissa konetyypeissä kaikilta istuimilta on suora pääsy käytävälle.

 

 

 

 

 

Ruoka (jota saa tilata juuri silloin ja niin paljon kuin itselle parhaiten sopii) on ollut kaikilla lennoilla tasaisen loistavaa, ja palvelu vielä loistavampaa; juuri tämä onkin nostanut Qatarin bisneksen omalla listallani ylitse muiden. Qatarin asiakaspalvelussa ei ole ollut kertaakaan yhtään mitään huomautettavaa, ja jotenkin matkustamohenkilökunta on osannut olla lennolla kuin lennolla samaan aikaan henkilökohtaisen huolehtiva, muttei kuitenkaan liian tungetteleva tai päällekäyvä. Istuinpaikan mukavuuksiin kuuluvat Qatarilla tietenkin myös kosmetiikkaa sisältävä pussukka korvatulppineen ja silmämaskeineen sekä muut businessluokan tilpehöörit. Q-suitet ovat tilavuudessaan ja hulppeudessaan täysin oma lukunsa, mutta myös muiden konetyyppien istuinpaikat olen kokenut todella mukaviksi ja toimiviksi.

Omalle top 3 -listalleni lentoyhtiöistä nousevat heti Qatar Airwaysin jälkeen Singapore Airlines ja Japan Airlines. Näistä ensin mainittu on myös saanut muutamana vuonna nauttia maailman parhaan lentoyhtiön statuksesta, mutta täytyy sanoa, että omien kokemusteni perusteella sekään ei aivan Qatarin levelille yllä. Jotakin vaan olen jäänyt kaipaamaan. Japan Airlinesilla taas kaikki on kyllä ollut niin toimivaa ja täydellistä kuin japanilaiselta lentoyhtiöltä voi odottaakin, mutta palvelu samalla vähän hengetöntä ja jopa robottimaista.

Summa summarum, Qatar on totisesti onnistunut luomaan persoonallisen kokonaisuuden jollakin erikoisluksuskeijupölyllä viimeisteltynä.

 

 

 

Miten pärjää Finnair vertailussa?

Finnairilla olemme lentäneet vanhemman Airbus A330:n ja uuden A350-900 konetyypin businessluokassa.  Jälkimmäisen kyydissä matkasin viimeksi Tokiosta Helsinkiin vajaat kaksi viikkoa sitten, ja sama konetyyppi tuli testattua (taas kerran) myös tammikuussa Singapore-Helsinki välillä. Lentokokemukset olivat hyvin erilaisia, mikä jäi mietityttämään; businessluokassa pyritään tasalaatuisuuteen palvelukokonaisuuden osalta, ja tämä ei valitettavasti ole Finnairin kohdalla aivan toteutunut.

Singaporen lennolla sekä palvelu että ruoka jätti toivomisen varaa, Japanin lennolla kaikki toimi huomattavasti paremmin. Omalla istuinpaikallani myös kosketusnäyttö oli Singaporesta lähtiessä rikki, eikä ongelmalle tehty mitään kyselyistäni huolimatta – ehkäpä matkustamohenkilökunta oletti kaikkien vaipuvan uneen saman tien, koska kyseessä oli puoliltaöin lähtevä lento.

A350:n businessluokan istuimia on kovasti hehkutettu, ja meikäläisenkin mielestä ne ovat ihan ok, mutta mieheni on ollut vahvasti eri mieltä ja kokenut varsinkin ikkunanvieruspaikan suorastaan ahtaaksi. Mene ja tiedä onko näin; paikalta löytyy joka tapauksessa kosmetiikkatuotteet, peitot, tyynyt ja säilytyslokerot tavaroille, ja itse olen kyllä aina istuimellani viihtynyt.

Tokio-Helsinki lennolla ihastusta herätti myös japanilaisen huippukokin Rika Maezawan Sakura-menu ja matkustamon vaaleanpunaiset yksityiskohdat. Myös henkilökunta lennolla oli äärettömän ystävällistä ja huomioivaa, ja Finnairin kuva saikin tämän myötä kaipaamaansa kiillotusta roppakaupalla.

 

 

 

 

Loppuun haluan vielä muutaman kuvan muodossa nostaa esiin yhden erittäin positiivisena mieleen jääneen lentokokemuksen businessluokassa vähän pienemmältä lentoyhtiöltä eli Fiji Airwaysilta.

Lensimme tammikuun alussa Fijiltä Australian Brisbaneen kyseisen lentoyhtiön siivillä, ja meidät upgreidattiin bisnekseen ihan tuosta noin vain tiedusteltuani olisiko siellä mahdollisesti tilaa. Matkustamo oli hohtavan puhdas, valoisa ja uudenoloinen, penkit erittäin tilavat ja mukavat, ja palvelu fijimäisen aurinkoista.

Ja ne maisemat: oo la laa.