10 matkaunelmaa – Guatemalan viidakkotemppeleiltä Borneon sademetsiin 

10 matkaunelmaa – Guatemalan viidakkotemppeleiltä Borneon sademetsiin 

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että pelkästään viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet kohdallani yhtä matkaunelmien todeksi elämistä. Olen päässyt toteuttamaan niin monta pitkään haaveissani muhinutta reissusuunnitelmaa, että välillä oikein ihmettelen itsekin. On nähty Loiren linnat, koettu  Kalifornian roadtrip, Hawaiji, Indonesian saarihyppely, Marrakech, Kanadan jylhät metsät ja kristallinkirkkaat järvet, Malediivit, Australia, eteläisen Tyynenmeren saaret ja vihoviimeisimpänä kirsikkana kakun päällä Tansanian luksussafari ja Great Migration. Ja onpa muuten aika monta vähän pienempääkin unelmareissua tullut tehtyä näiden välissä.

Tekisi mieli jo tässä vaiheessa sanoa, että kiitos elämä – ja sanonkin. 

Olen kuitenkin sitä tyyppiä, jolla on matkasuunnitelmien suhteen koko ajan pää pilvissä ja vain avaruus (ainakin toistaiseksi, heh) rajana, joten reissuhaaveille ei ihan heti loppua näy. Kun sitten suureksi ilokseni sain Irtiottoja -blogin Lauralta ja Jetlaggies -blogin Eveltä ja Lasselta alunperin Kohteena maailma -blogin Ramin liikkeelle laittaman haasteen listata näitä reissuhaaveita teemoittain, olinkin heti ihan innoissani! 

Tässäpä siis omat korteni unelmien kekoon.

 

 

Paikka – Tikalin temppelit Guatemalassa

Huvittavaa kyllä, Jetlaggies -blogin unelmalistalta löytyi melkein ensimmäisenä Macchu Picchun yhteydessä maininta omasta pitkäaikaisesta kiinnostuksen kohteestani eli Tikalin temppelialueesta Guatemalassa. Eve ja Lasse ovat paikan päällä jo käyneet, kuten myös Belizessä, ja juuri nämä kaksi, eli Guatemala ja Belize ovatkin hyvin vahvoilla valikoitua seuraavan pidemmän talvimatkamme pääkohteiksi. 

Väli-Amerikka on itselleni vielä täysin neitseellistä reissualuetta, ja olenkin haaveksinut sinne  suuntaamisesta jo vaikka kuinka pitkään. Inka-kulttuuri kiinnostaa kovasti, ja jotenkin nuo Tikalin muinaiset temppelit viidakon keskellä kiehtovat itseäni ajatuksena jopa enemmän kuin Perun suurin turistikohde Macchu Picchu (ei sillä, ettenkö sinnekin lähtisi into piukeana heti tilaisuuden tullen, ja varmasti joskus lähdenkin).

Jotenkin tuntuu, että viidakot vetävät minua muutenkin puoleensa tällä hetkellä magneetin lailla; johtuneeko ehkä siitä, että olen viime vuosina viettänyt vähintäänkin riittävästi aikaa erinäisillä paratiisirannoilla ympäri maailmaa. 

 

 

Tapahtuma – Rion sambakarnevaali

En ole yleisesti ottaen suurten massatapahtumien ystävä – totta puhuen kierrän mieluiten sellaiset mahdollisimman kaukaa. Rio de Janeiron sambakarnevaali on kuitenkin poikkeus sääntöön, tästä superhypermegashowsta olen nimittäin kuullut sen verran huikeita kuvauksia, että se olisi kiva päästä kerran elämässä livenä kokemaan. Rakastan tanssimista ylipäätään, ja ehkäpä täällä jos missä suomalainen jähmeys sulaisi kehostani, ja antautuisin itsekin estoitta kuumien rytmien valtaan. Monet vuosittaisen sambakarnevaalin tanssijoista ovat tavallisia riolaisia, naisia,miehiä ja lapsia, ja yleisöllä on lupa elää showssa vahvasti mukana.

Hyvänä lisänä karnevaali järjestetään vieläpä yhdessä maailman mielenkiintoisimmista kaupungeista, eikä varsinaisesti haittaisi ottaa Brasiliaa samalla haltuun laajemmaltikin (ah ne viidakot, ne viidakot…).

 

 

Kotimaan kohde – Saariston Rengastie

Tämän kohdan miettiminen tuotti itselleni eniten vaikeuksia. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana reissannut kotimaassa häpeällisen vähän – jotenkin Suomi ei vaan kertakaikkiaan ole kiinnostanut pätkääkään. Pikemminkin päin vastoin, olen halunnut lähteä lomillamme täältä mahdollisimman kauas. 

Nuorempana on kyllä tullut kierreltyä ympäri armasta kotimaatamme aika paljonkin: lumilautailun merkeissä kolusimme vuosikaudet kaveriporukassa Lapin tuntureita ja eteläisempiä laskettelukeskuksia, olenpa muuten viettänyt Kolillakin yhden viikon eräretkeillen, ja Savonlinnan Oopperajuhlat ja Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumat olivat joskus lapsuuden perheeni kesälomien vakio-ohjelmistoa. Sedälläni oli myös aikoinaan upea kesäpaikka Saimaan rannalla, ja sieltä on jäänyt muistoihin elämään monta hienoa luontohetkeä. Kyllä Suomikin osaa olla jumalattoman kaunis, ja täältä löytyisi varmasti vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, jos kotimaanmatkailulle antaisi oikein kunnon mahdollisuuden.

Turun saaristo on meille ennestään jonkin verran tuttu (kenellepä turkulaiselle ei olisi), ja Kustavi kuuluu vakkarivapaa-ajanviettopaikkoihimme jo ihan siitäkin syystä, että siippani Mikko sattuu olemaan kyseisestä herrankukkarosta kotoisin. Saariston rengasreittiä emme ole kuitenkaan vielä koskaan tulleet ajaneeksi, vaikka asiasta on puhetta ollut jo ties kuinka monta kertaa. 

Tämä klassinen 250 km pitkä roadtrip onkin jälleen kerran ensi kesän bucket -listallamme. Haaveissani yövymme matkan varrella romanttisesti jossakin punaisessa tuvassa Suomen upeassa ulkosaaristossa Jurmossa ja Utössa, syömme kiireettömästi eväitä auringonpaisteessa karunkauniilla kallioilla ja tutustumme jännittäviin majakoihin.

 

 

Kaupunki – New Orleans

Vaikka en niin väkijoukkujen fani olekaan, suuren maailman metropoleissa on jotakin tavattoman kiehtovaa. Aasian isot miljoonakaupungit ovat oma upea lukunsa, mutta pidän myös kovasti Pohjois-Amerikan suurista kaupungeista, joista aika monessa olen jo päässyt käymäänkin: New York,  Miami, Los Angeles, Las Vegas, Seattle ja Kanadan puolella Vancouver ja Toronto ovat kaupunkilistallani ruksattuna. 

En oikein itsekään osaa sanoa miksi, mutta kaupunki, jonka haluaisin kovasti nähdä ja kokea mahdollisella seuraavalla Amerikan reissullamme on New Orleans. Kaupunkina se ei ole yhtä iso kuin nuo edellä mainitsemani, mutta edustaa mielikuvissani jonkinlaista tuulahdusta menneestä ajasta, siipirataslaivoista ja hevoskärryistä. New Orleans on myös tunnetusti jazz -musiikin mekka, ja olisikin ihanaa istuskella (harrastelija)muusikkomieheni kanssa hämyisissä kuppiloissa huippuhyviä bändejä kuunnellen. Yhdysvaltojen syvä etelä on muutenkin jotenkin mystinen ja kiinnostava paikka, ja New Orleansista olisi kätevää singahtaa tutkimaan aluetta muutenkin – vaikkapa sitten Mississippi -joelta käsin juurikin sen siipirataslaivan kyydissä. 

 

 

Maa – Namibia

Hyvä on, myönnettäköön, saatan olla tällä hetkellä hieman Afrikka -päissäni taannoisen veret seisauttavan upean Tansanian matkamme jäljiltä. Tämä ja muutama muukin listan loppupään reissuhaave sijoittuu nimittäin minnekäs muualle kuin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.  

Namibiaa on kuvailtu yhdeksi Afrikan kauneimmista ja monipuolisimmista maista, ja siltä se kuvissa näyttääkin. Tämä Afrikan mantereen lounaiskulmassa Atlantin rannalla sijaitseva muutaman miljoonan asukkaan valtio tunnetaan paitsi satumaisena safari- ja luontokohteena, myös dramaattisen upeista punahiekkaisista hiekkadyyneistään ja aavikkomaisemistaan, ja löytyypä rannikolta myös itselleni rakkaita valkohiekkaisia rantojakin. Kulttuurin kirjokin hurmaa ja historia puhuttelee; Namibiassa elää 11 etnistä västönryhmää, ja alueelta on löytynyt tuhansia vuosia vanhoja kalliopiirroksia. Kaikki herkut samassa paketissa siis! 

Itseasiassa voisin lähteä Namibiaan tältä istumalta.

 

 

Saari – Madagaskar

Myös saarihaaveideni tämänhetkinen number one sijaitsee eteläisen Afrikan kupeessa ja pitää sisällään vihreää viidakkoa ja huikaisevan kaunista koskematonta luontoa. Madagaskar on houkutellut jo pitkään, mutta tuntunut alkeellisuutensa takia jotenkin vaikeasti saavutettavalta ja hankalalta matkakohteelta varsinkin lasten kanssa reissatessa. Nyt kun jälkeläiseni alkavat olla jo isompia ja vähemmän holhottavia ja vahdittavia, tämäkin haave on alkanut tuntua ihan realistiselta toteuttaa. Kahdeksanvuotias kuopuksemme muuten jakaakin jo vahvasti tämän reissu-unelman kanssani – noin tuhat kertaa näkemänsä Madagaskar -leffan ansiosta tietenkin.

Olen jahdannut täydellistä valkohiekkaista, turkoosien vesien ympäröimää paratiisisaarta vähintään puolet elämästäni, ja nyt kun noita on jo useampia löytynyt ja plakkarissa, olen selkeästi alkanut ajatella näitä saariasioita eri tavalla. Mietin tähän kohtaan myös Lofootteja ja Azoreita, joissa  niissäkään en vielä ole päässyt käymään, eivätkä ihan perinteisiä saati trooppisia saaria ole nekään. Madagaskar sijaitsee sentään tropiikissa (mikä edelleen on itselleni ehdottomasti sopivin ilmasto), mutta rantojen sijaan pääroolissa tällä kertaa olisi saaren ainutlaatuinen luonto ja sisämaan luonnonpuistot lukuisine endeemisine eläinlajeineen.

 

 

Extreme – purjehdus Jäämerellä 

Voin suoraan myöntää olevani kaikkea muuta kuin perinteisesti extremeksi luokiteltavien elämysten tai lajien metsästäjä. En ole kiinnostunut laskuvarjohypyistä, erämaavaelluksista tai korkeimpien vuorenhuippujen saavuttamisesta. Huomattavasti vähemmän jännittävät ja haasteelliset elämykset kyllä riittävät meikäläiselle mainiosti. Itselleni extremeä on jo ihan vaikka patikointi villissä luonnossa tai snorklaaminen vaarattomien haiden ja rauskujen seassa (tämäkin muuten kuulostaa tässä ehkä jännemmältä kuin mitä se on  käytännössä ollut). Toisaalta en ole ollenkaan arka tai pelkää ötököitä tms. millin vertaa, joten ehkäpä jotkut omat reissuhaaveeni saattavat sittenkin jonkun varovaisemman matkailijan mielestä olla vähän extremeä. Perinteinen Kanariansaarten loma tutussa ja turvallisessa hotellissa ei ole minua varten ja kiinnostaa yhtä vähän kuin benji -hyppy.

Yksi suuri unelmani on jo pitkään ollut oppia purjehtimaan, ja päästä purjeveneen kyydissä pohjoiselle jäämerelle. Tämä on itselleni poikkeuksellisen extreme haave kahdessakin mielessä: en tiedä purjehtimisesta hölkäsen pöläystä, ja kammoan kaikkea jäistä ja kylmää (paitsi joidenkin tiettyjen juomien ollessa kyseessä). Meri on kuitenkin mielestäni loputtoman kiehtova ja syvää kunnioitusta herättävä elementti – jotakin, jota on vähän vaikea edes käsittää. Olisi upeaa oppia hallitsemaan purjevenettä (tai edes jollakin tasolla toimimaan veneessä täysin meren armoilla) ja päästä sitä kautta kokemaan meri ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Jäätiköt taas näyttävät kuvissa niin kauniilta, että olisi kieltämättä älyttömän siistiä päästä niitäkin joskus livenä näkemään, jääkarhuista ja jäällä kellivistä kuuteista puhumattakaan. 

Tämän unelman toteutumista epäilen kyllä totta puhuen erittäin suuresti, mutta aina voi haaveilla.

 

 

Majoitusmuoto – luksusmakuuvaunu Rovos Rail -junassa

Olen siitä onnellisessa asemassa, että todella moni ja monien haaveilema majoitusmuoto on jo omalla kohdallani tullut koettua: olen päässyt yöpymään luksusteltassa safarilla, over water -villassa Malediiveilla, huvijahdilla Karibialla, barokkilinnassa Ranskassa, pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa Manhattanilla ja asuntovaunussa järven rannalla keskellä Kanadan jylhiä metsiä ja vuoristoa. 

Junassa yöpymiset ovat kuitenkin jääneet kohdallani vähiin muutamaa nuoruusvuosien erittäin epämukavaa yöjunakokemusta lukuunottamatta, ja tähän liittyykin yksi iso reissu-unelmani. Olen nimittäin tyyliin koko elämäni haaveillut Rovos Rail -junamatkasta Afrikassa. 

Rovos Rail ei ole ihan tavallinen raiteiden ritari, vaan luksusluokan entisöity erikoisjuna, jonka kyydissä voi tehdä eripituisia matkoja Etelä-Afrikasta aina Dar Es Salaamiin asti. Junan sviitit on sisustettu tyylikkäästi menneen maailman henkeen, mutta pitävät sisällään myös kaikki modernit mukavuudet jääkaappeineen ja suihkuineen. Royal Suite on puolen junavaunun kokoinen ja sieltä löytyy myös kylpyamme! Palvelu junassa on kuulemma kuninkaallista ja ruoka gourmet-tasoa.

Miten mieletöntä olisikaan herätä tällaisessa junassa keskellä kauneinta Afrikkaa ja viettää päivä ihastellen ohi lipuvia vaihtuvia maisemia. Tämän retken kyllä vielä joskus toteutan – ainakin jos voitan lotossa.

 

 

Luontokohde – Borneon sademetsät

Kuten sanottu, viidakko kutsuu tällä hetkellä tätä reissuliisaa vahvasti, ja haaveissa siintelee myös Borneon sademetsät. Sillä suunnalla on jokunen ystävänikin jo ehtinyt pyörähtää ja ylistänyt paikan lukeutuvan luontoelämysten kärkikastiin. Paraikaa seuraankin kuola valuen Vaihda Vapaalle -blogin Elinan ja Tomin seikkailua Borneolla ig-stoorien välityksellä, ja samalla on vahvistunut tunne: tuonne on joskus päästävä! 

Borneo on Malesiaan kuuluva maailman kolmanneksi suurin saari, jonka pinta-alasta suurimman osan kattaa tiheä elämää kuhiseva sademetsä. Täälläkin olisi mahdollista bongata sarvikuonoja, norsuja, orankeja, krokotiileja ja ties mitä muuta. Viidakon yölliset äänet aiheuttaisivat varmasti myös kylmiä väreitä – hyvällä tavalla.

 

 

Ruoka ja juoma: Japani

Monella maalla ja paikalla on oma rikas ruoka- ja juomakulttuurinsa, ja omia ikisuosikkejani ovat ainakin thaimaalaiset, intialaiset sekä useammankin Välimeren maan herkut. Yksi on kuitenkin ollut ruokataivaana omalla kokemuslistallani kirkkaasti ylitse kaikkien muiden: Japani. Olenkin jo pitkään unelmoinut pääseväni uudelleen shabu-shabu -patojen, misokeittojen ja bento -boksien ääreen, taivaallisen tuoreesta ja maukkaasta sushista nyt puhumattakaan. Ja woohoo, ensi viikolla haaveeni toteutuu kun lähden toistamiseen sakura -matkalle Japaniin! 

Japanilainen ruoka on käsittämättömän tuoretta, monimuotoista, mielenkiintoista ja erilaista kuin missään muualla. Syömiseen kuuluu monenlaisia rituaaleja, ja pelkästään kaikki kipot ja kupit ja tikut, joita japanilaisella perusaterialla on pöydässä lukuisia, ovat mielestäni suunnattoman viehättäviä. Jo supermarketin valmissushit ovat miljoona kertaa parempia kuin Suomessa monessa sushi -ravintolassa, ja tuskin maltan odottaa matkoja shinkansen -junalla; junamatkalle asemilla myytävät eväsboksit ovat mielettömän hyviä.

Oma lukunsa ovat kaupunkien puistopiknikit hanamin eli kirsikankukkajuhlan aikaan, silloin hillityt japanilaiset muuttuvat suorastaan hulvattoman hilpeiksi ja kokoontuvat laumoittain puistoihin syömään ja juomaan. Paitsi kirsikankukkien intensiivinen tuijottelu, myös yhdessä syöminen ja saken juominen on oleellinen osa hanamia, ja parhaita piknikpaikkoja varataan jo kauan etukäteen.

 

 

Aktiivimatkaajien haavelistoja on tähän mennessä kertynyt jo vaikka kuinka, ja niitä on ollut ihana lukea. Saattaapa olla, että aika monta uuden unelman siementä on jo omaankin reissusieluun näiden perusteella kylvetty. Haaveilla ei kuitenkaan koskaan voi liikaa, ja haastankin mukaan teidät

Terveiset päiväntasaajalta | Sandra

Onioni | Marttiina

Appa matkustaa | Asko

Suvin matkassa | Suvi

Lomalla viimeinkin | Jaakko 

Antakaa palaa!!!

 

20 Comments

  1. Ihania haaveita, kiva kun lähdit tähän mukaan! Paljon on samoja tai samankaltaisia haaveita meillä, muunmuassa tuo saariston rengastie on itselläkin haaveissa. Kerran sen olen ajanut moottoripyörällä pikavauhtia läpi, mutta haaveilen sellaisesta rauhallisesta polkupyöräkierroksesta aurinkoisina kesäpäivinä. Tähän asti nuo kesäviikonloput saaristossa on turhan usein rajoittunut vain mökkielämään juurikin tuolla samaisessa Kustavissa, mutta ehkä tänä kesänä laajennetaan vähän reviiriä! Ja Namibia on ihan mieletön, mun Afrikka-rakkaus alkoi sieltä ja roihuaa villinä edelleen, voisin lähteä takaisin Namibiaan vaikka heti! <3

    Reply
    • Kiitos haasteesta!<3
      Oi täytyykin käydä lukemassa sun Namibia-kokemuksista, blogista varmaan löytyy? Ja hei jee, ehkäpä törmätään ensi kesänä Kustavissa tai Saariston rengastiellä! 😉

      Reply
  2. Kiitos haasteesta. 💕😘 näitä muutamia kyllä joutuu miettimään vähän ajan kanssa.😅 Vitsi teidän menneet viimeisimmät reissut on huikeita! Ootte ehtineet nähdä vaikka mitä. Rio on yksi mun ehdottomia suosikkikaupunkeja, vaikka en mikään metropoli-ihminen olekaan. Voisin mennä helposti takaisin, ja just tuon sambakarnevaalin kokemaan. Myös Guatemala kiinnostaa suuresti! Belizen ohella. Voin allekirjoittaa myös tuon extreme-osion, en todellakaan kaipaa mitään adrenaliiniryöppyjä, oon aika nössö, ja enemmän seesteisyyden perään.😄 Vaikka erämaavaellus voisi olla ok, mutta yhtä lailla semmoseen rauhalliseen tapaan. Mäkin haluaisin oppia purjehtimaan; poikaystävä on tehnyt sitä ikänsä, oon haaveillut että ehkä meillä joskus vois olla Turussa joku mini-paatti…

    Reply
    • Marttiina kitos <3, ja vastaile jos ja kun ehdit ja jaksat. Olisi kyllä mahtavaa kuulla lisää sun reissuhaaveista!

      Reply
  3. Aivan ihania kohteita ja osa löytyy omistakin haaveista. Me olimme viime kesänä lasten kanssa Madagaskarilla ja se on kyllä kertakaikkisen upea kohde. Voin antaa yhteystiedot meidän upealle (paikalliselle) matkanjärjestäjälle, jos päädytte sinne päin reissaamaan. Blogissani on useita juttuja meidän matkasta.

    Reply
    • Hih, juuri kommentoin sun unelmapostausta! 😄😘
      Täytyypä ehdottomasti käydä lukemassa Madagaskarin kokemuksistanne, paikka kiinnostaa tosiaan kovasti.

      Reply
  4. Ihanan omalaatuisia matkaunelmia! Näistä mun sydäntä sykähdytti erityisesti tuo Rovos Rail. Mua on myös aina kiehtoneet pitkät junamatkat ja junassa yöpyminen esimerkiksi Idän Pikajuna -tyyliin. Trans-Siperian mainitsinkin omana extreme-unelmanani (https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2019/02/27/10-reissu-unelmaani/), mutta myös sellainen luksusjunaelämys olisi upea!

    Reply
    • Oo, Hercule Poirot -henkinen Idän Pikajuna olisi mahtava kokea! 😀
      Trans-Siperia on tosiaan monen listalla keikkunut, jostain syystä en ole itse siitä ajatuksena koskaan erityisemmin innostunut. Mulla on kyllä joku trauma jäänyt noista entisen Neuvostoliiton maista, johtunee ehkä siitä. Se alue ei vaan ole mun juttu. Mongolian arot olisi kyllä hieno nähdä.

      Reply
  5. Kivoja kohteita olet valinnut ja ehkä vähän erilaisia kuin monella muulla, mikä onkin aina mukavaa!

    Me ollaan käyty Rion sambakarneevaaleilla. Upea kokemus. Riossa aina joskus mietityttää turvallisuus varsinkin kun puhutaan tapahtumasta joka kestää illasta aamuun ja sen jälkeen pitäisi päästä turvallisesti hotellille. Tähän liittyen meille oli suuri yllätys, että poliiseja oli valtava määrä. Tuntui kuin joka nurkalla olisi ollut poliisi päivystämässä, samoin metroasemilla ja jopa useissa vaunuissa. Lippujen ostaminen oli hieman ongelmallista, kun niitä ei saanut sähköisesti eikä niitä lähetetty postilla, vaan ne saa vasta paikan päältä.

    Namibia onkin kiinnostava kohde. Tutustutaan siihen ensi syksynä vähän pidemmän Afrikkamatkan aikana. Pääpaino tulee olemaan Etoshan kansallispuistossa, mutta tutustumme myös Sossusvlein aavikkoon sekä Namibian rannikkoon.

    Reply
    • Kiitos Mikko!
      Mielenkiintoista kuulla Rion karnevaalista, turvallisuusasiat tuollaisissa massatapahtumissa kyllä todella mietityttävät.
      Ja hei wow, upealta kuulostaa teidän Afrikka-suunnitelmat! Mielenkiinnolla jään odottamaan kuvia ja juttuja Namibiasta. 😊

      Reply
  6. Matkaunelmista on aina kiva lukea, siinä inspiroituu itsekin! Rion sambakarnevaalit on myös omalla listallani, samoin Namibia kummittelee jossain takaraivossa. Mieheni taas puolestaan haaveilee New Orleansista, joten ainakin näihin matkat tulee vielä joskus varattua! 🙂 Tuo Rovos Rail ei ollutkaan itselle tuttu, mutta kuulostaa todella upealta kokemukselta!

    Reply
  7. Namibiaan lähtisin minäkin välittömästi. Myös Machu Picchu on unelmieni kohde, Tikalilla olen jo käynytkin, sinne kyllä kannattaa lähteä. Sitä vastoin tuo purjehdus Jäämerellä kuulostaa hyiseltä, ehkä minulla on huonoja kokemuksia, silloin kun olin laivalla Jäämerellä siellä sattui myrskyämään. Saariston rengastie on 190 kilometriä, teillä on kyllä jokin laajennettu reitti jos aiotte käydä Utössä ja Jurmossa, kumpikaan ei sovi autoiluun. Autolla ei pääse myöskään lähimpään majakkaan, Isoonkariin, mutta sinne tehdän tilausmatkoja. Vaikkakin unelmissa kaikki on toki mahdollista. Tässä kirjoitukseni saariston rengastiestä, vaikkakin kierrän saaria lähinnä veneellä. https://fammomatkalla.blog/2018/08/13/rengastien-varrelta/

    Reply
    • Terhi täytyykin käydä lukemassa sun saaristokokemuksista! Jostain esitteestä luin rengasreitin pituudeksi tuon 240-250 km, eli tieosuudet juurikin mainitsemasi 190 km ja päälle vesistöjen ylitykset n.50 km. En ole kyllä noihin täsmäkohteisiin tutustunut sen enempää vielä, ja jotenkin sitä vaan ajattelee, että siellä jossain ne kaikki ihanat saaret ja luodot on. 😉

      Reply
  8. Ihania haaveita! Sinulla oli haaveena Madagaskar. Niin haaveilen itsekin tuosta saaresta. Olisi niin hienoa nähdä saaren moninainen luonto. Hirveän monella on haaveena saariston rengastie. Itse asun pikku rengastien varrella, miksi en haaveile reitistä? Vaikka olemme kyllä fillarireykeä suunnitelemassa kesäksi johonkin saaristoon.

    Reply
  9. Ah, ihania matkaunelmia, etenkin tuo junareissu! Japani on myös omalla listallani, sekä todella pitkäaikaisena (liian pitkäaikaisena…) unelmana myös Väli-Amerikka ja erityisesti New Orleans. Olin Brasiliassa toissa talvena karnevaaliaikaan, mutta Riosta kotoisin oleva mieheni kieltäytyy kategorisesti osallistumasta karnevaaleihin niiden korruption ja rahanpesun vuoksi, joten pysyttelimme maaseudulla: näin täällä pienimuotoiset karnevaalit, ja ne vaikutti hauskoilta! P.S. Blogistani muuten löytyy vinkkejä Turun saariston rengastielle.

    Reply
    • Ai Rion karnevaaleihin liittyy sellaisia ikäviä lieveilmiöitä?! No niinpä tietysti. 🙄
      Ja hei kiitos vinkistä, käyn ilman muuta lukemassa saaristopostauksesi!

      Reply
  10. New Orleans!! Miten jäikin omalta listalta pois tämä. Oon jo vuosia haaveillut New Orleansista ja nimenomaan siitä paikan autenttisuudesta mikä ainakin tv:n välityksellä tuntuu olevan vielä siellä läsnä. Ai että, joku päivä!

    Reply
  11. Borneon sademetsät olivat kyllä upeat, kun kävin siellä joskus 2012 tietämillä. Ansaitsee todellakin paikan vaikka jokaisen matkahaaveissa! Tuo Saariston rengastie kuuluu omiin matkahaaveisiini myös ja joka kesä elättelen toivoa tuosta.

    Näytti upeilta nuo Rovos Rail -junavaunut, pakko oli käydä googlettamassa miltä näyttää luksusjuna ja kelpaisi kyllä todellakin.

    Reply
  12. Olipa mukava lukea vähän erilaisista haaveista! Uskon, että saat nämä kaikki varmasti toteutettua.

    Reply
  13. Ihania paikkoja sulla matkahaaveissa! Namibia ja Madacascar kuuluvat myös omaan toivelistaani. Itä-Borneolla kannattaa tsekata Borneo Rainforest Lodge. Me ei sitä valittu liian korkean hinnan vuoksi, mutta jonain päivänä sinnekin pitää kyllä mennä.

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *