Rakkaudesta matkaan

Rakkaudesta matkaan

Matkustaminen on aina ollut isossa roolissa elämässäni, ja tästä syytän ja syvästi kiitän ennen kaikkea vanhempiani, jotka ovat ottaneet minut vauvaikäisestä lähtien mukaansa jotakuinkin kaikille matkoilleen ympäri maailmaa; rakkauden matkustamiseen olen imenyt itseeni jo äidinmaidossa. Ainoana lapsena olen päässyt paitsi kulkemaan mukana myös joutunut oppimaan tulemaan toimeen vieraissakin paikoissa itsekseni, ja tätä perintöä haluan jakaa omille lapsilleni. Kulkemisen riemua, vapautta ja vastuuta.

Matkustushistoriani pitää sisällään kaikenlaisia vaiheita. Olen ollut au pairina, kielikursseilla, harrastusmatkoilla ja opiskelijavaihdossa sekä asunut välillä Ranskassa ja Saksassa. Olen reppureissannut Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa, tehnyt roadtrippejä omituisiin kohteisiin ja yöpynyt jos jonkinmoisissa majoitusratkaisuissa: teltassa, veneessä, viidakkomajoissa ja autossa keskellä suurkaupunkeja (apua). Nykyisin ja etenkin lasten kanssa matkustaessa olen kuitenkin varsin mukavuudenhaluinen ja panostan mielelläni hiukan ekstraa lentoihin ja majoitukseen sen sijaan, että etsisin ekstreme-elämyksiä. Pyrin kuitenkin olemaan valinnoissani ekologinen ja vastuullinen. Hiilijalanjälkeni ei ole jatkuvan lentämisen takia pienin mahdollinen, ja siitä poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Koetan kompensoida lentokilometrejäni esimerkiksi maksamalla vapaaehtoisia päästömaksuja.

Olen kuitenkin aina ollut ja tunnustan olevani edelleen sitä tyyppiä, jolla on aina oltava matkalta palattaessa vähintään kaksi seuraavaa reissua odottamassa, muuten iskee järjetön ahdistus. Suunnittelen mielelläni matkoja myös kohteisiin, joihin en välttämättä olisi lähitulevaisuudessa menossakaan. Jaksan tutkia loputtomiin majoitusvaihtoehtoja (eri tavoin kiehtovat hotellit ovat totta puhuen nykyään suorastaan intohimoni), ravintoloita ja erilaisia reittejä, ja kirjahyllyssämme taitaa olla kymmeniä opuksia matkakirjallisuutta.

Kylmästä en välitä lainkaan, tropiikissa olen suorastaan elementissäni ja etsin ikuisesti sitä maailman kauneinta paratiisirantaa. Tunturivaellukset Lapissa keskellä talvea eivät enää houkuttele, vaikka upeita elämyksiä ovatkin. Pidän kovasti myös maailman metropoleista ja taidemuseoissa jaksan vaellella tuntikausia.

Miksi matkustan?

 

Matkustan yksinkertaisesti siksi, että se tekee minut onnelliseksi. Rakastan matkustamista. Tarvitaanko muuta syytä?

Pidän oikeastaan ihan kaikesta matkustamiseen liittyvästä: suunnittelusta, pakkaamisesta, lentokentillä notkumisesta, lentämisestäkin, ja tietenkin itse matkalla olemisesta mutta myös kotiinpaluista ja laukkujen purkamisesta. Olen kova hankkimaan reissuilta tuliaisia ystäville ja sukulaisille, ja kodistamme löytyykin jos jonkinmoista matkamuistoa ukulelestä marokkolaisiin mattoihin. Tykkään siitä, että jokainen matka jättää jäljen elämääni.

En varsinaisesti keräile maapisteitä (kuutisenkymmentä taitaa olla plakkarissa)  tai suorittamalla suorita matkustamista, minulle ja perheelleni se on tapa olla ja elää. Koen, että maailma on kotini, ja haluan nähdä ja kokea sen koko kauneuden ja joskus kauheudenkin. Uudet alueet ja kulttuurit ovat loputtoman inspiroivia, mutta maailmalla on myös paljon jo ennestään tuttuja rakkaita paikkoja,  joihin haluan palata yhä uudelleen.

Tämä vuosi alkoi ihanasti Kauailla Hawaijilla, ja tulee suunnitelmien mukaan päättymään etelämpänä Tyyntä valtamerta Uudessa Kaledoniassa.

Olisi mahtavaa jakaa matkakokemuksia kanssasi, lähde siis mukaan blogimatkalle! Kommentoi, vinkkaa, kysele ja kerro omista kokemuksistasi.

Sincerely yours, Jenni

 

 

 

 

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *