Matkustaminen on aina ollut isossa roolissa elämässäni, ja tästä syytän ja syvästi kiitän ennen kaikkea vanhempiani, jotka ovat ottaneet minut vauvaikäisestä lähtien mukaansa jotakuinkin kaikille matkoilleen ympäri maailmaa; rakkauden matkustamiseen olen imenyt itseeni jo äidinmaidossa. Ainoana lapsena olen päässyt paitsi kulkemaan mukana myös joutunut oppimaan tulemaan toimeen vieraissakin paikoissa itsekseni, ja tätä perintöä haluan jakaa omille lapsilleni. Kulkemisen riemua, vapautta ja vastuuta.
Matkustushistoriani pitää sisällään kaikenlaisia vaiheita. Olen ollut au pairina, kielikursseilla, harrastusmatkoilla ja opiskelijavaihdossa sekä asunut välillä Ranskassa ja Saksassa. Rippikoulun kävin Israelissa. Olen reppureissannut Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa, tehnyt roadtrippejä omituisiin kohteisiin ja yöpynyt jos jonkinmoisissa majoitusratkaisuissa: teltassa, veneessä, viidakkomajoissa ja autossa keskellä suurkaupunkeja (apua).
Nykyisin – ja etenkin kahden poikani kanssa matkustaessa – olen kuitenkin varsin mukavuudenhaluinen ja panostan mielelläni hiukan ekstraa lentoihin ja majoitukseen sen sijaan, että etsisin extreme-elämyksiä. Pyrin olemaan valinnoissani ekologinen ja vastuullinen, mutta hiilijalanjälkeni ei ole jatkuvan lentämisen takia pienin mahdollinen. Tästä(kin) poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa.
Olen kuitenkin aina ollut ja tunnustan olevani edelleen sitä tyyppiä, jolla on aina oltava matkalta palattaessa vähintään kaksi seuraavaa reissua odottamassa, muuten iskee järjetön ahdistus. Olen kai levoton sielu, tai sitten vaan eniten kotona maailmalla.
Suunnittelen mielelläni matkoja myös kohteisiin, joihin en välttämättä olisi lähitulevaisuudessa menossakaan. Jaksan tutkia loputtomiin majoitusvaihtoehtoja, ravintoloita ja erilaisia reittejä, ja kirjahyllyssämme taitaa olla kymmeniä opuksia matkakirjallisuutta.
Kylmästä en välitä lainkaan, tropiikissa olen suorastaan elementissäni ja etsin ikuisesti sitä maailman kauneinta paratiisirantaa. Tunturivaellukset Lapissa keskellä talvea eivät enää houkuttele, vaikka upeita elämyksiä ovatkin. Pidän kovasti myös maailman metropoleista ja taidemuseoissa jaksan vaellella tuntikausia.
Miksi matkustan?
Matkustan yksinkertaisesti siksi, että se tekee minut onnelliseksi. Rakastan matkustamista. Tarvitaanko muuta syytä?
Pidän oikeastaan ihan kaikesta matkustamiseen liittyvästä: suunnittelusta, pakkaamisesta, lentokentillä notkumisesta, lentämisestäkin, ja tietenkin itse matkalla olemisesta mutta myös kotiinpaluista ja laukkujen purkamisesta. Olen kova hankkimaan reissuilta tuliaisia ystäville ja sukulaisille, ja kodistamme löytyykin jos jonkinmoista matkamuistoa ukulelestä marokkolaisiin mattoihin. Tykkään siitä, että jokainen matka jättää jäljen elämääni.
En varsinaisesti keräile maapisteitä (noin kahdeksankymmentä taitaa olla tällä hetkellä plakkarissa) tai suorittamalla suorita matkustamista, minulle ja perheelleni se on tapa olla ja elää. Koen, että maailma tosiaan on kotini, ja haluan nähdä ja kokea sen koko kauneuden ja joskus kauheudenkin. Uudet alueet ja kulttuurit ovat loputtoman inspiroivia, mutta maailmalla on myös paljon jo ennestään tuttuja rakkaita paikkoja, joihin haluan palata yhä uudelleen.
Viimeiset viisi vuotta olen viettänyt lähes puolet vuodesta jossakin päin maailmaa reissaten, ja nyt kun aika paljon paikkoja on jo tullut nähtyä, hidas matkustaminen saattaa olla uusi mustani. Kun jollekin mantereelle siirryn, tykkään viipyä siellä mahdollisimman pitkään.
Olisi mahtavaa jakaa matkakokemuksia kanssasi, lähde siis mukaan blogimatkalle! Kommentoi, vinkkaa, kysele ja kerro omista kokemuksistasi.
Sincerely yours, Jenni
