Ok, nyt on jo joulukuu, mutta saattaa olla, etten vielä ole aivan toipunut marraskuusta. Ja tämä on suurimmaksi osaksi Malediivien valoräjähdyksen syytä. Satumaisen vihreän Sri Lankan jälkeen suuntasimme ystäväni Idan kanssa Malediiveille, Lhaviyanin atollille, keskelle suurta sinistä. Ja siis: voi hyvät hyssykät! Paradise found. Todellakin. Tästä ei trooppinen paratiisi enää parane.

Listasin viisi huippuelämystämme Malediiveilta, näissä riittää fiilisteltävää ja muisteltavaa loppuelämäksi. Ja tännehän on muuten aivan ehdottomasti päästävä uudestaan.

 

 

1. Vesitasolento atollien yllä

 

Lento Colombosta Malediiveille kestää vain reilun tunnin, ja laskeudumme pääkaupunki Maleen varhain iltapäivällä kirkkaassa auringonpaisteessa. Lentokoneesta avautuvat maisemat Malediivien saarten ja atollien yllä ovat huikaisevan kauniita, ja pian käy ilmi, että jotain vielä parempaa on luvassa.

Malediivit koostuu lähes kahdestatuhannesta saaresta ja atollista, joista vain parisataa on asuttuja. Osa saarista on resorttien omistamia ja kokonaan varattu turismille, osa taas paikallisten hallussa. Saaret ja atollit levittäytyvät kaiken kaikkiaan n. 800 kilometrin alueelle ja näiden välillä kuljetaan veneellä, tai kuten meidän tapauksessamme, pienellä vesitasolla.

Malen lentokentällä meitä vastassa on majapaikkamme Kanuhuran herttainen host, joka kuljettaa meidät päälentokentältä pienempään vesitasoterminaaliin. Täältä lähtevät lennot kauempana sijaitseville atolleille, ja laitureiden vieressä kelluu pitkä rivi hauskannäköisiä pikkuruisia koneita, joita toinen toistaan komeammat pilotit kuuraavat kiiltävän puhtaiksi. Sulloudumme matkalaukkujen ja parin kanssamatkustajan seuraksi yhteen näistä oikeasti vähän lelunnäköisistä kulkupeleistä, ja suuntaamme kohti paratiisia.

 

 

 

Vesitasolento Lhaviyanin atollilla sijaitsevalle Kanuhuralle kestää 45 minuuttia, ja näkymät koneen ikkunoista saavat haukkomaan henkeä. Jonkinlaisia soluja tms. organismeja muistuttavat, riuttojen ja turkoosien vesien ympäröimät saariryhmät vitivalkoisina hohkaavine hiekkarantoineen ovat ehkä kauneinta mitä olen ikinä nähnyt.

Malediivien korkein kohta on vain pari metriä merenpinnan yläpuolella, ja ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan kohoaminen on todellinen uhka koko valtion olemassaololle. Tunnenkin taas maisemaa ihaillessani piston sydämessäni ja hirveää syyllisyyttä hiilijalanjäljestäni: ei, tämä ihana paikka ei saa kadota veden alle!

 

 

 

 

 

2. Ei kenkiä, kiitos

 

Kanuhuralle laskeudumme hetkeä ennen auringonlaskua, ja meitä vastassa on varsinainen delegaatio hotellin ystävällistä henkilökuntaa. Kanuhura on ns. resort island, eli tyylikkäämpääkin tyylikkäämmän, mutta suhteellisen pienen viiden tähden hotellin omistuksessa ja koostuu kolmesta saaresta, joista yksi on täysin autio. Saarten hiekka on vitivalkoista puuteria ja kasvillisuus lähinnä palmumetsää ja erilaisia kukkivia puita. Saaria ympäröivät laguunit ovat matalia ja aallokko lempeää, merivesi kimmeltää saarten ympärillä kaikissa sinisen ja turkoosin sävyissä. Resortin ravintolarakennukset ja yleiset tilat spata lukuunottamatta ovat seinättömiä paviljonkeja, ja jokainen yksityiskohta on viimeisen päälle mietitty. Mikä parasta, meille ilmoitetaan saman tien kohteliaasti, että kenkien käyttö on täällä tarpeetonta (lue: suorastaan kielletty) ja toden totta, seuraavan neljän päivän aikana onnistunkin unohtamaan moisten kiusankappaleiden olemassaolon.

Kaiken kaikkiaan Kanuhura on elämys itsessään ja upeimpia hotelleja, joista olen elämäni aikana päässyt nauttimaan.

 

 

 

 

 

3. Meren läheisyys

 

Kanuhuralla majoitumme watervillaan eli meren päälle rakennettuun tilavaan bungalowiin, jonne kuljetaan pitkää laituria pitkin. Villan eteen on parkkeerattu polkupyörät saarella liikkumista varten, ja pian huristelemmekin tottuneesti saaren poluilla ja pitkin poikin kapeita laitureita (ilman kenkiä tottakai). Sen verran kapeita laiturit ovat, että omaksikin hämmästykseksemme ja epäilyistämme huolimatta emme tipahda pyörinemme kertaakaan vahingossa mereen. Kun ympärillä on niin paljon ihailtavaa, on vaikea muistaa katsoa eteensä.

 

 

 

Watervillat ovat nimensä veroisia: vesi ympäröi pyöreitä, valkoiseksi rapattuja mökkejä ihan joka puolelta. Merenpuoleiselta terassilta pääsee laskeutumaan tikkaita pitkin suoraan kristallinkirkkaaseen turkoosiin laguuniin, ja veden päälle ripustetusta riippumatosta on hauska seurata alapuolella uiskentelevia värikkäitä kaloja. Merivesi on täällä melkein naurettavan lämmintä, ja tuo mieleeni Sansibarin äärimmäisen mukavat uiskenteluolosuhteet. Olen varsinainen vilukissa, joten minulle tällainen meriveden lämpötila sopii paremmin kuin hyvin, mutta virkistystä kuumuuteen tai auringon porotukseen mereen pulahtaminen ei täällä varsinaisesti tarjoa.

Bungalowissamme on myös ehkä maailman hienoin ulkoilmakylpyhuone, jonka lattian alta pilkottaa sama turkoosi vesi. Ja miten rauhoittavaa onkaan illalla nukahtaa ja aamulla taas herätä Intian valtameren tasaiseen kohinaan. Täällä jos missä voi todella tuntea meren syleilyn.

 

 

 

4. Hui, hai!

 

En ole pro-sukeltaja, mutta snorklausta harrastan mielelläni aina kun siihen tilaisuus tarjoutuu. Ja Malediiveillahan merenalainen maailma on koettava ehdottomasti, atolleilta löytyy onneksi edelleen todella kauniita elämää kuhisevia koralliriuttoja (vaikka monissa paikoissa täälläkin korallit ovat valitettavasti vaalenneet) ja snorklaaminen on helppoa. Kanuhuralla vedenalainen elämä ui kirjaimellisesti  suoraan syliin jo oman bungalowin terassilla, mutta päätämme lähteä kuitenkin snorklausretkelle hieman kauempana sijaitsevalle suuremmalle riutalle. Resortin kautta saamme varattua veneen kippareineen ja sukellusoppaan, joka lupaa viedä meidät parhaille paikoille.

 

 

Pienen moottoriveneajelun jälkeen pääsemme hyppäämään mereen ja ihmettelemään pinnan alla levittäytyvää satumaisemaa. Seuraavan tunnin aikana näemme loputtomiin värikkäitä kalaparvia, merihevosia, isoja merikilpikonnia ja yhtäkkiä, hetkinen hetkinen, parimetrisen hain suoraan alapuolellamme.  En ole ikinä ennen nähnyt näin isoa haita näin läheltä, ja yhtäkkiä Tappajahai-elokuvan tunnusmusiikki alkaa soida korvissani ja joudun paniikkiin. Syökö tuo vonkale meidät?! Lähden kauhuissani uimaan kohti sukellusopasta, joka onneksi kertoo haiden täällä harvoin kiinnostuvan ihmisistä. Varmuuden vuoksi nousemme kuitenkin veneeseen hengittelemään. Myöhemmin näemme pieniä vauvahaikaloja myös Kanuhuran matalassa laguunissa, mutta isot hait pysyttelevät jatkossa meiltä piilossa, ja ihan hyvä niin.

 

5. Sunnuntaipiknik autiolla paratiisisaarella

 

Kuvittele täydellisen kaunis autio paratiisiranta: vitivalkoinen hiekka, turkoosi meri, häikäisevän kirkas auringonpaiste, juuri sopivasti vilvoittava merituuli, rauhallisesti huojuvat kookospalmut, kukkivat pensaat… Lisäksi korillinen mehukkaita trooppisia hedelmiä, pullo kylmää kuohuviiniä ja seurana paras ystävä. Mihinkään ei ole kiire, eikä rauhaa häiritse yksikään ylimääräinen ääni. Juurikaan parempaa asetelmaa sunnuntaipiknikille en ainakaan itse pysty mielessäni maalaamaan. Tähän vielä yllättävänä lisänä paikalle yhtäkkiä pölmähtävät, suloiset pehmolelunnäköiset puput, niin tilanne alkaa olla jo suorastaan absurdin ihana. Tekee mieli nipistellä itseään: onko tämä totta ollenkaan?

 

 

 

Nuo pörröiset puput ovat tosiaan jostain hotellin henkilökunnallekin tuntemattomasta syystä pikkuhiljaa valloittaneet Kanuhuran autiosaaren, muuta elämää täällä ei sitten oikeastaan olekaan. Tämä tuntuukin Sri Lankan runsaan eläimistön jälkeen aluksi todella oudolta, edes hyttysiä ei näy eikä kuulu. Siinä missä meri kuhisee Malediiveilla elämää, maanpäällisiä villieläimiä ei saarilla (valitettavasti) juuri kohtaa. Mutta tämä onkin maantieteellisen läheisyyden ja edullisten lentoyhteyksien lisäksi yksi syy siihen, miksi Malediivit kannattaa mielestäni ehdottomasti yhdistää Sri Lankan matkaan jos vain mahdollista: Sri Lanka on trooppisen vihreyden ja rehevän luonnon ylistys, Malediivit taas todellinen merellinen paratiisi. Kumpikin tarjoaa omanlaisiaan elämyksiä, omalla tavallaan.

Sri Lankan tunnelmia lisää täällä.