Turkoosin eri sävyissä läikähtelevä Intian valtameri kimmeltää kutsuvana muodostaen kauniin kontrastin valkoiselle rantahiekalla. Kilometrien pituista rantaa reunustavat pitkänhuiskeat kookospalmut. Ravut kipittävät vikkelästi koloihinsa rannalla kävellessä. Kylänraitilla tuktukit pörisevät, lehmät löntystävät kiirettä pitämättä tien yli ja apinat hyppelevät punaisina leiskuvissa liekkipuissa. Naiset kanniskelevat päänsä päällä vesimeloniviipaleilla täytettyjä valtavia vateja. Kaikkea tätä, ja paljon muutakin, löytyy Kenian rannikkokaupungista Ukundasta.

Mombasa lienee useimmille ainakin nimeltä tuttu eksoottinen matkakohde Afrikassa. Milleniaaleja edeltäville ikäluokille epäilemättä myös Taiskan klassikkoiskelmän myötä. Mutta kuinka moni on kuullut Kenian etelärannikon Ukundasta ja sen pitkistä valkohiekkaisista rannoista Dianista ja Galusta?

Alue on onnistunut säilymään Mombasaa tuntemattomampana ja vähemmän turistisena paratiisina. Joskin isompia hotelleja ja kaikenlaisia turisteille suunnattuja palveluita löytyy täältäkin jo paljon enemmän kuin vielä viitisen vuotta sitten. Ukundassa asuu nykyään myös pysyvästi aika paljon brittejä, italialaisia ja belgialaisia.

Itse olen kovinkin mieltynyt Kenian etelärannikkoon, ja mielestäni se on Itä-Afrikan rantakohteena mitä mainioin vaihtoehto esimerkiksi Sansibarille. 

 

 

 

 

Matkaa Tansanian rajalle onkin Ukundasta itseasiassa vain vajaat 80 km. Etäisyys linnunteitse Sansibarin pääsaarelle on parinsadan kilometrin luokkaa, ja samaiseen Tansanian puolella sijaitsevaan saariryhmään kuuluvalle Pemballe vielä paljon vähemmän.

Vehreä trooppinen kasvillisuus, turkoosinkirkkaat merivedet ja häikäisevän valkoiset biitsit muistuttavatkin näissä kaikissa paikoissa kovasti toisiaan. 

Erojakin toki löytyy, paljonkin – Kenia on Kenia ja Tansania on Tansania. Omasta mielestäni ihmiset ja infrastruktuuri näissä maissa poikkeavat toisistaan aikalailla, vaikka kovasti molemmista pidänkin. Saattavatpa nämä kaksi maata olla itseasiassa lempivaltioitani koko Afrikan mantereella, enkä nyt tarkoita pelkästään rantakohteina.

 

 

 

 

Valkohiekkaisia rantoja, colobus-apinoita ja tuktukin pörinää

Ukunda on vajaan 80 000 asukkaan rannikkokaupunki Kenian eteläisimmässä maakunnassa Kwalessa. 

Helpoiten tänne pääsee lentämällä Nairobista suoraan Ukundan airstripille (varsinaisesta lentokentästä ei voida puhua) tai Mombasaan, josta ajomatka kestää ruuhkasta sekä Mombasan saaren ja mantereen välisen lautan yleisesti ottaen ihan järkyttävistä jonoista ja väentungoksesta riippuen puolestatoista kahteen tuntia. 

Suosittelenkin lentämään suoraan Ukundaan, ellei sitten halua ihmetellä esimerkiksi päivän verran Mombasan vanhaa kaupunkia, joka on ihan mielenkiintoinen paikka ja muistuttaa kovasti Sansibarin Stone Townia. Sinne tosin on helppo tehdä vaikka vaan päiväretkikin etelästä. 

Mombasan rannat eivät kuitenkaan ole läheskään samaa tasoa kuin Ukundan Diani ja Galu Beach, joten niiden takia en Mombasaan pidemmäksi aikaa jäisi. Muutenkin meno Mombasassa ja sen rannoilla on huomattavasti levottomampaa kuin Diani Beachilla, missä tunnelma on verkkaisen leppoisa. 

 

 

 

 

17 kilometrin pituisen rannan suuntaisesti kulkevalla Diani Beach Roadilla tuktukit pörisevät ja mopotaksit eli bodabodat suhaavat sulassa sovussa lehmänkantturoiden, vuohien ja paviaanien sekä tien yli puusta toiseen hyppivien colobus-apinoiden kanssa. 

Tuktukit ja bodabodat ovat tosiaan helpoin ja edullisin tapa liikkua Ukundassa paikasta toiseen, taksa vaihtelee rannan tuntumassa kahdesta kolmeen euroa tyyliin minne tahansa haluatkin päästä. 

Tinkiminen hinnasta on ihan perusjuttu. Jos kuski pyytää 300 shillinkiä, itse yleensä totean maksavani 200, ja tarjous hyväksytään poikkeuksetta hymyn kera. 

Kuskit Ukundassa ovat oman kokemukseni mukaan luotettavia ja turvallisia, yhtäkään huijaria tai ikävää tyyppiä ei ole koskaan omalle kohdalle sattunut. Ja olen tosiaan tuktukilla ja bodabodalla kulkenut maaseudun kyliin kuten Makongeniinkin asti lukuisia kertoja.

 

 

 

Dianilla uskaltaa muuten jopa yksin matkustavana naisena liikkua huoleti myös pimeän aikaan. Vaikka Afrikan turvallisuudesta kuulee ja netin syövereistä löytyy ties mitä kauhujuttuja, minun mielestäni täällä pärjää ihan samalla maalaisjärjellä kuin kaikkialla muuallakin maailmassa. 

Helmikuussa vietimme Ukundassa teini-ikäisten lasteni kanssa kolmisen viikkoa, emmekä yhtään mitään ikävää tilannetta onnistuneet näkemään tai kokemaan kenenkään taholta, päinvastoin. Sama juttu kun reissasin näissä maisemissa yksikseni kaksi vuotta sitten. 

Toki en pidä avointa rahapussia tai kallista kelloa kädessäni tai lähde jonnekin epämääräisemmille alueille yksin yöllä hortoilemaan. Mutta näin en toimisi missään muuallakaan, missä elää hyvin paljon myös hyvin köyhiä ihmisiä.

Maassa maan tavalla, ja kunnioitus ihmisiä ja ymmärrys heidän elinolosuhteitaan kohtaan kannattaa täälläkin tietysti pitää mukana matkassa koko ajan.

 

 

 

Ukundan rannat

Rannat Kenian etelärannikolla ovat häikäisevän valkohiekkaisia ja vedet turkooseja, ja mielestäni tosiaan ihan yhtä upeita kuin Sansibarilla. Rannikkoa reunustaa koralliriutta, ja vuorovesivaihtelut ovat täälläkin melkoisia.

Laskuveden aikaan sandbankeja eli hiekkasärkkiä pitkin pääsee kävelemään välillä riutalle asti, ainakin jos on paksupohjaiset uimakengät jalassa. Itsehän liikun paljain jaloin, mutta kukaan ei halua astua merisiilin päälle, believe me. Kannattaa siis katsoa tarkkaan mihin tassunsa merenpohjassa asettaa jos on yhtä hullu kuin minä ja ilman kenkiä riutalle lähtee vaeltamaan.

Nousuveden aikaan taas merivesi hivelee välillä jopa rantaa mantereen puolella reunustavia rosoisia kallioita, eikä kävelykelpoista hiekkarantaa näy paikoitellen lainkaan.

Vuorovesivaihtelun kulloisestakin ajankohdasta on siis hyvä olla selvillä; myöskään ei olisi kivaa joutua uimaan pois särkältä, jos vesi nousee todella nopeasti kuten se välillä tekee.

 

 

 

Merilevää Kenian rannikolla on vähemmän kuin Sansibarilla, missä merilevän viljely on nykyään voimakkaasti kasvava elinkeino ja levää joillakin rannoilla selkeästi enemmän kuin viime vuosina.

Ei siinä määrin toki läheskään, kuin vaikka Meksikon Jukatanilla, missä tilanne sargassum-levän kanssa on räjähtänyt aivan käsiin. Mutta enemmän kuin ennen kuitenkin. Johtuneekohan tämä ongelma merivesien yleisestä lämpenemisestä vai mistä, mene ja tiedä.

Diani, sekä etelämpänä Galu Beach, käsittävät tosiaan yhteensä 17 kilometrin mittaisen rantakaistaleen, joka rajoittuu pohjoisessa Mwachema-jokeen (jota jostain kumman syystä täällä myös Kongo Riveriksi kutsutaan) ja etelässä valtavaan Baobab-puuhun.

Upeita isoja baobabeja eli apinanleipäpuita on Ukundassa ylipäätään ihmeellisen paljon, todella vaikuttavia tuhansia vuosia pystyssä pysyneitä puunjärkäleitä!

Myös baobab-puun kukat ovat erikoisia – puussa on lehtiäkin vain noin viitenä kuukautena vuodessa, ja kukat tipahtavat ennen sadekauden alkua. Tämän jälkeen puu alkaa tuottaa hedelmiä, jotka kuulemma ovat hirmu terveellisiä.

 

 

 

Ukundan loputtomiin jatkuvilla rannoilla on ihana vain haahuilla ja laskuveden aikaan myös talsia hiekkasärkillä, joita paikalliset muuten kutsuvat Madagaskariksi. Auringonnousut rannalla ovat upeita myös. 

Miinuspuolina mainittakoon muutamien isompien hotellien lähistöllä hiukan liian innokkaat beach boyt eli kaiken maailman palveluiden (enkä nyt puhu SELLAISISTA palveluista kuitenkaan, mutta lähestulkoon kaikista mahdollisista muista) ja pähkinöiden kauppaajat sekä kameliratsastusbisnes. 

Kaikenlainen eläinten hyväksikäyttö turismimielessä nostaa itselleni palan kurkkuun, vaikka mistäs sitä tietää vaikka kameleilla olisi ihan hyvätkin oltavat. Kuumuuteen ja hiekkaan ainakin ovat tottuneita tietysti. Mutta silti, mielestäni kamelit eivät rannalle ja varsinkaan turistien viihdekäyttöön kuulu.

Parhaat alueet Diani Beachilla sijaitsevat pohjoisessa Jacaranda Hotelin ja Coral Beach Resortin välillä sekä Asha Boutique Hotelista etelään. Näillä alueilla on myös monta pitkää rannanpätkää ilman hotellin hotellia, eli rauhaa riittää ja täysin autiotakin biitsiä löytyy. 

 

 

 

Vesiputouksia  ja safarioptioita

Ukundan kupeessa sijaitseva Shimba Hills National Reserve on upea luonnonpuisto vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Diani Beachilta.

Opas tänne on välttämätön – yksin viidakkoon ei kannata eikä saakaan lähteä hortoilemaan villieläinten, erittäin potentiaalisen eksymisriskin ja myrkyllisten käärmeiden takia. 

Jotkut onnekkaat ovat Shimba Hillsissä kuulemma nähneet norsuja ja kissapetojakin. Itse en kyllä näitä ole onnistunut bongaamaan, mutta maisemat ylhäältä kukkuloilta ovat hienot ja vesiputoukset alhaalla laaksossa vielä hienommat. Eikä tämä ole todellakaan mikään kansainvaelluskohde, eli parhaassa tapauksessa luonnosta saa nauttia ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessään (tai siis oppaan kanssa, mutta kuitenkin). 

 

 

Diani Beachilta löytyy myös Colobus Conservation, eli harvinaisten mustavalkoisten colobus-heimoon kuuluvien apinoiden suvunjatkamiseen keskittyvä järjestö.

Colobus-apinoita näkeekin Dianilla paljon, ihan vaan hotellien katoilla ja puissa ja joka puolella. Kuten myös muita apinoita sekä isoja paviaaneja, jotka jostain syystä viihtyvät erityisesti ”keskustan” hylätyn pankkirakennuksen ympärillä.

Eläinten ystävänä tämäkin on mielestäni plussaa Sansibariin verrattuna – Kenian etelärannikon eläimistö on huomattavasti runsaampaa ja näkyvämpää kuin Tansanian paratiisisaarella.

 

 

 

Diani Beachilta on myös helppo löytää juuri itselle sopiva ja räätälöity safari Kenian savanneille. Näistä kirjoittelinkin jo viime viikolla, eli jos safariretki Ukundasta vaikka Tsavoon tai Masai Maraan kiinnostaa, tsekkaa lisää täältä.

Myös veneilyretki perinteisellä puukanootilla Kongo Riverin mangrovemetsiin on ihan hauska kokemus.

Hyväksi havaittuja majoitusvaihtoehtoja Dianissa:

The Villa Luxury Suites

Zarafa House

Saffron Villas

Jos olet isomman porukan tai vaikka perheen kanssa liikenteessä, kannattaa harkita myös Airbnb:tä. Tarjontaa Ukundassa ja varsinkin Dianin läheisyydessä on paljon.

Meillä tosin oli aika huonot kokemukset kahdesta villasta, jotka alunperin varasimme ja sitten hyvin nopeasti muuksi muutimme, mutta ehkä itselläni on vaan kyseisen systeemin kanssa huono tuuri. Aina jotenkin tuntuu hommat Airbnb:n kanssa menevän meikäläisen kohdalla todella pieleen. 

Ps. Kenian etelärannikosta kiinnostuneille tiedoksi, että instagram-tililläni @boardingtime_jenni voi ihan reaaliaikaisestikin seurailla menoa Ukundassa taas ensi viikosta alkaen. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia palaankin nimittäin täältä Sansibarilta takaisin Kenian puolelle – koska ikävä Ukundaa ja ystäviä siellä!