Soolomatkalla Omanissa: roadtrip wadeille ja vuoristoon

Soolomatkalla Omanissa: roadtrip wadeille ja vuoristoon

Toukokuisella Omanin matkallani ehdin pääkaupunki Muscatin ja sen lähiympäristöön tutustumisen lisäksi vetäistä muutaman päivän tiivistahtisen roadtripin sisämaan wadeille ja Hajarvuoristoon.

Kunnianhimoisena haaveenani oli alunperin ehtiä myös Wahiba Sandsin hiekkadyyneille, mutta koska aikaa Arabian niemimaan kiehtovassa sulttaanikunnassa oli käytettävissä kaiken kaikkiaan vain vaivaiset viisi päivää, päätin lopulta keskittyä vuoristoon ja sen pieniin keitaisiin. Ja yllättävän paljon lopulta kahdessakin päivässä ehdin matkan varrella nähdä.

 

 

 

 

Auton vuokraaminen on Omanissa hyvin helppoa, ja ajaminen erinomaisessa kunnossa olevien teiden ansiosta turvallista ja vaivatonta. Muscatista lähtiessä autoja liikkui aluksi moottoriteillä kohtalaisen paljon, mikä saattoi johtua juuri alkaneesta Ramadanista. Varsinaisesta ruuhkasta ei kuitenkaan voi puhua, ja mitä kauemmaksi Muscatista ajelin, sitä hiljaisemmaksi liikenne muuttui.

Nopeusrajoitukset Omanin maanteillä ovat yleisimmin 100-130 km tunnissa, ja aika hyvin näitä myös noudatetaan. Itse ajelin vuoriston serpentiiniteillä huomattavasti rauhallisempaa vauhtia, mutta paikka paikoin paikalliset näyttivät vetävän sielläkin melkoista rallia hulppeilla, hohtavan puhtaiksi kiillotetuilla maastureillaan – Omanissahan likaisesta autosta totta tosiaan sakotetaan.

Itse vuokrasin auton (pienehkön Mazdan automaattivaihteilla) Al Bustan Palace-hotellin alakerrassa sijainneesta Aviksen toimistosta, jonka ystävälliseltä virkailijalta sain myös vastauksen reittiä koskeviin kysymyksiini sekä kaiken mahdollisen muun tarpeellisen infon pientä roadtrippiäni varten. Eniten minua askarrutti tarvitsisinko vuoristossa nelivetoa, mutta virkailija vakuutteli, että ihan normaalillakin henkilöautolla kyllä pärjäisin, mikäli en aio aavikon dyyneille tai kaikkein pienimmille päällystämättömille teille suunnata. Ja koska nämä eivät tällä kertaa tosiaan valitettavasti millään mahtuneet aikatauluihini, päädyin siis ihan peruskärryyn.

 

 

 

 

Kahden päivän vuokra autosta oli n. 63 euroa, eli ei nyt ehkä halvimmasta päästä, mutta ei myöskään mielestäni mikään aivan mahdoton summa. Ja polttoainehan Omanissa kuten muissakin öljyvaltioissa on suorastaan naurettavan edullista, n. 50 senttiä/litra. Auton vuokraan sisältyi vakuutus, ja ainakin minun menopelistäni löytyi lisäksi navigaattori. Itse käytin suunnistamiseen kuitenkin Googlen karttaohjelmaa, ja tiet Omanissa ovat myös erittäin selkeästi ja arabian lisäksi länsimaisin aakkosin opastettuja. Kansainvälistä ajokorttia ei täällä tarvita.

Paahtavassa helteessä Al Bustan Palacen parkkipaikalla rattiin hypätessäni kieltämättä hieman jännitin mitä tuleman pitää. Roadtripille yksin Omanin vuoristoon – hmm, ehkä ei se ihan perinteisin sooloreissu hennonsorttiselle naishenkilölle, kuten muutama ystäväni tuossa juuri päivitteli. Mutta se ei pelaa joka pelkää, enkä myöskään taida olla kovin arkailevaa tyyppiä mitä matkustamiseen tulee. Ja toki olin ottanut asioista mielestäni aika hyvin selvää etukäteen; en ollut valinnut vaikeinta mahdollista extreme-reittiä, ja tukikohtani vuoristossa, eli Anantara Al Jabal Al Akhdar Resort (jossa prinsessa Dianakin muuten on aikoinaan majoittunut, oo la laa) oli varmasti Omanin vuoriston rentouttavin majoitusvaihtoehto ajomatkani päätteeksi. Telttailu aivan yksikseen – mikä sekin kyllä on Omanissa kuuleman mukaan turvallista ja helppoa – olisi saattanut olla meikäläiselle jo hieman liikaa.

Olin myös varannut mukaan runsaasti vettä ja evästä ja ladannut puhelimeni akun täpötäyteen, enkä siis uskonut joutuvani pulaan, vaikka vuokra-autoni hyytyisikin tienposkeen keskellä ei mitään. Varsinkin Ramadanin aikaan ruoka- ja juomapuoli on todella tärkeää ottaa huomioon; bensa-asemiltakaan ei nimittäin ihmeekseni saanut kaupunkien ulkopuolella juuri mitään muuta kuin polttoainetta ja autonpesupalveluita.

 

 

 

 

Muscatista lähtiessäni palmut ja kaikki muukin vihreä loppui nopeasti kuin seinään, ja maisema muuttui äkkiä karuakin karummaksi kivisenä kumpuilevaksi kuivuudeksi. Asutusta riittää pääkaupungin ulkopuolella parin-kolmenkymmenen kilometrin verran, mutta sen jälkeen alkaa kivikkoinen autiomaa. Autoradiosta oli mahdotonta löytää minkäänlaista muuta musiikkia kuin koraanilaulua soittavia kanavia (koska Ramadan), ja tunnin verran hurmoksellista joikhaamista kuunneltuani suljinkin suosiolla koko toosan. Jossakin vaiheessa vähän tämän jälkeen harkitsin hetken jo kääntyväni takaisin rannikolle, mutta sitten yhtäkkiä ykskaks tulla tupsahdin ensimmäiselle rastilleni Wadi Al Abyadille, ja unohdin moiset ajatukset tyystin tykkänään.

 

 

 

 

 

Wadi tarkoittaa siis periaatteessa kuivunutta joenuomaa, mutta yleensähän nämä ovat nimenomaan jotakin ihan muuta, eli kirkkaan veden täyttämiä ja palmujen ympäröimiä kauniita altaita vuoriston kanjoneissa. Omanin suurimmat ja tunnetuimmat wadit, kuten Wadi Shab, ovatkin tänä päivänä melkoisia turistikohteita varsinkin vilkkaimpaan turistisesonkiaikaan. Näiden lisäksi pienempiä ja koon suhteen tietysti vaatimattomampia, mutta silti tosi viehättäviä wadeja löytyy ympäri maata vaikka millä mitalla. Itse olin valinnut menomatkalle vuoristoon pysähdyspaikoikseni näistä muutamia.

 

Ensimmäisen päivän ajoreitti.

 

Mielenkiintoisimpia paikkoja ensimmäisen autoilupäiväni aikana olivat Wadi Al Abyad, Wadi Sahtan, Al Aynin vanhat haudat sekä jollakin tavalla todella mystinen Misfat Al Abrayatin vuoristokylä.

Viimeksi mainitusta olin lukenut etukäteen muutamasta blogista, ja lukemani perusteella kuvitellut sen olevan söpö, eläväinen palmujen koristama keidas aaseineen ja taatelinpoimijoineen. No, söpö se kieltämättä olikin, mutta autio kuin kuun pinta, ja siksi myös aavistuksen aavemainen. Johtuneeko tämäkin sitten Ramadanista, mutta alla olevassa kuvassa tepasteleva herrasmies oli valehtelematta ainoita kylässä kohtaamiani eläviä olentoja.

 

 

 

 

Lievästi spookysta tunnelmasta huolimatta onnistuin silti viettämään toista tuntia kylää ympäriinsä vaellellen, johtuen varmasti siitäkin, että kun eksyy toiselle puolelle vuorenrinteissä polveilevia polkuja, takaisin ei ihan helposti pääsekään. No, tungoksesta näillä kauniilla poluilla ei ainakaan tarvinnut kärsiä (lol), ja siitä pointsit Misfatille. Lisäpisteet juurikin siitä söpöydestä. Ja kyllä niitä palmujakin riitti joka kulmaan, ihan jopa huonekaluiksi asti.

 

 

Ennen korkeammalle vuoristoon siirtymistä pyörähdin myös Nizwassa, joka on Omanin vanhin kaupunki, ja kuuluisa 1600-luvulla rakennetusta linnoituksestaan sekä laajalle levittäytyneestä perinteisestä souqista, eli basaarialueesta. Linnoitus oli kuitenkin valitettavasti Ramadanin takia suljettu (tässä kohtaa saatoin jo päästää suustani pienen paastoa kritisoivan kirosanan), ja koska en niin basaareista välitä, oli Nizwa minulle suoraan sanoen aika tyhjä arpa. Muutaman kuvan räpsäistyäni jatkoinkin matkaa kohti parintuhannen kilometrin korkeudessa sijaitsevaa Jebel Akhdaria.

 

 

 

Majapaikkani vuoristossa, eli Anantara Al Jabal Al Akhdar Resort, on Omanin legendaarisimpia hotelleja luultavasti prinsessa Dianan visiitistä johtuen, ja oikein viehättävä paikka se olikin. Hotellin kaikista tasokkaista huoneista ja muutamista isommista villoista on karun kaunis näköala alhaalla vuortenrinteiden välissä levittäytyvään kanjoniin sekä Jebel Akhdarin ikivanhaan kylään.

Auringonnousut ja -laskut täällä olivat mykistävän kauniita, ja hotellissa on upea ruusujen, laventelien ja (ihmeekseni) myös oliivipuiden täyttämä valtaisa puutarha polkuineen ja levähdyspaikkoineen. Huimaavan jyrkän vuorenrinteen reunalta löytyy vielä ääretön uima-allas, eikä maisemien ihailua Princess Diana -näköalatasanteella sovi tietenkään jättää väliin kun täällä kerran ollaan. Se täytyy kyllä todeta, että ihan hirvittävän korkeanpaikankammoiselle tätä hotellia ei ehkä voi suositella.

 

 

 

 

 

Seuraavana päivänä roadtrippini jatkui vielä Omanin kenties kuuluisimmalle wadille eli Wadi Shabille, mutta tästä lisää tuonnempana.

Summa summarum; haluan kuitenkin jo tässä vaiheessa todeta, että roadtrippailu Omanissa on ehdottoman järkevä ja oivallinen tapa tutustua tähän monivivahteisen kauniiseen arabimaahan, enkä kokenut sitä millään lailla ongelmalliseksi myöskään yksin reissaavalle naishenkilölle.

Lisää Omanin tunnelmista voit lukea täältä.

 

16 Comments

  1. Oi! Mun matkakuume Omaniin kasvoi taas ainakin 100%. Pitää alkaa suunnittelemaan. Etenkin jos toi autolla ajeleminen on oikeasti edullista ja helppoa.

    Reply
    • Mira kyllä se ihan oikeasti on ja suosittelen, jos haluaa nähdä Omanista muutakin kuin peruskohteet. Harmitti kun en hiekkadyyneille ehtinyt, täytyy siis varmaan mennä uudestaan vielä jossakin kohtaa. 😉

      Reply
  2. Oi vau! Soolomatka eksoottiseen (mutta kuitenkin melko turvalliseen) Omaniin kuulostaisi aivan mun jutultani! Piti käydä heti lukaisemassa sun edellinenkin postauksesi Omanista, ja mielenkiinnolla odottelen tulevia postauksia 🙂
    Miten pitkällä reissulla olit Omanissa? Toisessa postauksessa mainitsit, että majoittuminen Omanissa on melko kallista. Millainen hintataso suurinpiirtein on vaikka Suomeen verrattuna?

    Reply
    • Kiitos Suunnaton!
      Olin Omanissa paikan päällä 5 päivää plus pari yötä matkustamista päälle. Pidempään olisi kyllä ehdottomasti viihtynyt!
      Hintataso on hotelleissa kallis (tosin en majoittunut budjettipaikoissa, eiköhän edullisiakin vaihtoehtoja löydy), ruoka ja polttoaine sen sijaan halpaa. Muuten en oikeastaan osaa hintatasosta sanoa, koska en ostanut Omanissa mitään! 😂

      Reply
  3. Pakkoa sanoa, että oot kyllä rohkea, kun yksin lähdet Omaniin roadtripille. Ei tulisi omalla kohdalla pieneen mieleenkään, varmasti stressaisin enemmän kuin nauttisin matkasta. Mä en oo mikään soolomatkailija muutenkaan, mutta arvostan kyllä kovasti teitä, jotka siitä aidosti nautitte ja uskallatte! Olispa helppoa mennä täysin omilla ehdoilla. Mutta mulla olis niin kaikki kauhuskenaariot päässä, jos tuonne autiomaahan lähtisin yksin autolla 😀 Oman on kyllä houkutellut siitä asti, kun käytiin 2015 Arabiemiraateissa Dubaissa, Abu Dhabissa ja Sharjahissa. Ehkäpä vielä joku päivä 🙂

    Reply
    • Mä olen jotenkin yhtäkkiä löytänyt sooloreissaamisen ihanuuden, vaikka edelleen tietysti suurimmaksi osaksi matkustan perheen kanssa. Tuntuu, että matkalla ehtii tehdä paljon enemmän asioita ja sitä jollain lailla imee ympäristöä itseensä ja huomaa erilaisia asioita kun on yksin liikenteessä. Sosiaalinen media varmaan vaikuttaa myös, mutta en ole kokenut oloani sooloreissulla lainkaan yksinäiseksi. 😊

      Reply
  4. Me saatiin pikavisiitillä Muscatissa maasta semmoinen käsitys, että se on tosi turvallinen. Jäi nälkä nähdä lisää, ja päätettiinkin jo, että seuraavalla kerralla tehdään juurikin tällainen road trip ympäri maata. Nuo wadit näyttää tosi kauniilta.

    Reply
    • Anna Oman on todella turvallinen! Ja lähtekää ihmeessä roadtripille, tykkäisitte ihan varmasti. 😊

      Reply
  5. Jotenkin harmillinen tuo Ramadan-kuukausi, niin paljon on suljettuna tai kiellettyä, ruokaa ei voi ostaa jne. helpompi olisi vierailla näissä arabimaissa jonain muuna ajankohtana,. Oman vaikuttaa kuitenkin käymisenarvoiselta paikalta.

    Reply
    • Terhi ihan varmasti on helpompaa matkustaa Ramadanin ulkopuolella. Ainakin Omanin kaltaisissa arabimaissa missä uskonto on läsnä kaikkialla.
      Itsehän en ollut asiasta lähtiessäni tietoinen, mutta kyllä matkasta silti ihan hieno kokemus tuli!

      Reply
  6. Apua, tämä postaus ei kyllä vähentänyt Oman-matkakuumettani laisinkaan! <3 Tuonne on ihan pakko päästä! Käsittämättömän upeita nuo wadit ja maisemat muutenkin.

    Naurahdin tuolle radion uskonnolliselle joikhaamiselle, aika sissiä kuunnella sitä noin pitkään!

    Millaiselta muuten vaikutti paikallinen ajokulttuuri?

    Reply
  7. Voi, ihailtavan rohkeaa lähteä sooloreissulle (omaan makuuni) eksoottiseen maahan. En tiedä, uskaltaisinko itse, vaikka varmasti hyvin turvallista olisikin. Pelkästään autolla ajaminen vieraassa kaupungissa Suomessakin jännittää 😀

    Maisemat näyttivät loistavilta ja mukavan vaihtelevilta. Kieltämättä hyvin vähän ihmisiä noissa kuvissa näkyi 🙂

    Reply
  8. Onpa sulla ollut mahtava seikkailu siellä, hienoa kuulla, että Omanissa voi road trippailla naisena hyvin turvallisesti. Vaikuttaa siltä, että jos maahan aikoo, menettää aika paljon, jos ei hyppää auton rattiin. 🙂 Nuo Wadit ovat kyllä kiinnostavia, voiko niissä kaikissa uida? Tietty eksoottisuutta ja mystisyyttä vähän vähentää, jos paikka on ihan täynnä turisteja. 😀 Btw, tuo Diana-hotelli vaikuttaa upealta, hienot maisemat!

    Reply
  9. Rohkea olet, kun yksin lähdit autoilemaan. Mutta vaikuttaa turvalliselta paikalta. Harmi, että ramadan sotki suunnitelmia. Oman ei ole omissa suunnitelmissa koskaan ollut mutta näiden kuvien jälkeen alkoi kiinnostaa. Hotelli varsinkin näytti tosi hienolta.

    Reply
  10. Näyttää niin upealta! 😍Omanin luonto kiinnostaa kovasti. Jos tuonne vielä joskus toisen kerran päätyy, niin pitäisi ehdottomasti kierrellä enemmän maata ajan kanssa.

    Reply

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *