Tuntuu uskomattomalta, että oma pieni matkablogini täyttää tänään YKSI (1!) vuotta. Vastahan hän tähän maailmaan tulla tupsahti. Synnytystuskien unohduttua päällimmäinen tunne oli suunnaton onni ja rakkaus. Sitä seuranneessa vauva-arjessa on välillä joutunut valvomaan ja ärsyttänytkin. Upeinta on silti ollut kiintymyssuhteen syveneminen. Opimme toisiltamme koko ajan lisää, ja tuskin maltan odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Boarding Timen ensimmäinen vuosi on mennyt juuri niin käsittämättömän nopeasti ja vaihtelevasti kuin vauvavuodet useimmiten menevät. Vaikka olin kirjoitellut muutamia artikkeleita jo viime vuoden lokakuussa sen jälkeen kun blogi oli ajatuksen tasolla saanut alkunsa, sain sivuni lopullisesti synnytettyä vasta marraskuun puolivälissä.
About klo 20 Suomen aikaa 16.11.2018 rohkenin lopulta esitellä lapseni maailmalle. Olimme tuolloin ystäväni Idan kanssa Sri Lankassa, istuimme ihanan vuokrahuvilamme Villa Siriwedamaduran terassilla tähtitaivaan alla, tulikärpäset tanssivat ympärillämme, ja muistan miten hurjasti minua jännitti. Olen oikeasti ihan hirveä pilkunviilaaja, ja Ida-parka joutui oikolukemaan tekstejäni yömyöhään. Kiitti vieläkin synnytysavusta Iitu!
Vuosi on tosiaan kulunut nopeasti. Tuosta Sri Lankan illastahan on hetki vain. Toisaalta tuntuu uskomattomalta, että blogini on ollut olemassa vasta vuoden. Niin paljon on tässä ajassa ehtinyt tapahtua, niin paljon olen oppinut uusia asioita ja ennen kaikkea kohdannut uusia ihmisiä. Kuluneen vuoden aikana olen myös matkustanut ehkä enemmän kuin koskaan – parissakymmenessä maassa viidellä eri mantereella ja lähes puolet koko ajasta. Onkohan näillä asioilla jokin yhteys?!
Totta puhuen on vaikea enää kuvitella aikaa ennen blogia. Välillä olen miettinyt miten ihmeessä sain aikaiseksi vasta nyt tämän homman aloittaa, ja varsinkin, mitä ihmettä ennen tein.
Olenkin tainnut sujahtaa matkabloggaajan rooliin varsin kivuttomasti. Moni lukija on ihmetellyt onko blogini muka oikeasti näin tuore tapaus. No, onhan se: Boarding Time on vielä ihan vauva, ja meikäläinen bloggaajana täysi noviisi.
Etukäteen en oikein osannut kuvitella mitä kaikkea blogi toisi mukanaan. Näinhän se vauvojen kanssa usein menee. En ole koskaan ajatellut bloggaamisen missään nimessä olevan helppoa, päinvastoin, mutta en myöskään aavistanut kuinka paljon aikaa tämä touhu oikeasti vaatii. Tässä kohtaa on myös hieman nolona myönnettävä, että ennen omaa blogia en juurikaan blogeja lukenut tai seurannut ylipäätään. Tai siis oikeastaan lainkaan. Siis minkään sortin blogeja. Nykyään olenkin sitten varsinainen matkablogien himolukija, ja rakastan myös postausten kommentointia. Bloggaamisen myötä minulle onkin auennut aivan uusi ja ihmeellinen maailma.
Mikä sitten lopulta on ollut kuluneen vuoden parasta antia? Mikä bloggaamisessa on eniten yllättänyt? Mikä motivoi jatkamaan, vaikka välillä saa varsinkin tietotekniikan kanssa hakata päätä kunnolla seinään? Miksi vaakakuppini bloggaamisen hyvien ja huonojen puolien välillä on vuoden aikana kallistunut ehdottomasti positiivisen puolelle? Millaisin fiiliksin kohti blogivuotta numero kaksi?
Kohtaamiset
Ehdottomasti paras asia minkä Boarding Time on elämääni tuonut on uudet ystävät ja sielunkumppanit. On ollut mahtavaa vaihtaa ajatuksia samalla tavalla matkustamiseen intohimoisesti suhtautuvien ihmisten kanssa. Saada ja antaa vinkkejä. Jakaa kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin. Huomata, etten ole tuntojeni kanssa yksin. Lukea uusista minulle vielä tuntemattomista paikoista ja kulttuureista, inspiroitua. Kuulla joltakin lukijalta, että jokin postaukseni on onnistunut inspiroimaan häntä.
Koen saaneeni blogimaailmasta ihan oikeita ystäviä ja löytäneeni yhteisön, johon olen saanut liittyä. Kiitos siitä.
Erään uuden ystävän kanssa olen jo ehtinyt reissuunkin, ja monen muun kanssa pidän yhteyttä säännöllisesti. Ennen blogiakin raportoin seikkailuistani ahkerasti sosiaalisen median puolella (ja myös siellä olen kohdannut ihania ihmisiä ja ystävystynyt), mutta ei se kuitenkaan ihan sama asia ole. Tämän huomasin varsinkin nyt syksyllä instagram-tilini kaappaamisen myötä kun tunsin itseni yhtäkkiä tosi yksinäiseksi. Ilman blogeja en ollenkaan tietäisi mitä kuuluu Marttiinalle Kiinaan tai missäpäin maailmaa Anna juuri tällä hetkellä viilettää. Eivätkä ig-stoorini tallennu mihinkään samalla tavalla kuin blogiin taltioidut matkamuistot.
Kulunut vuosi on ollut tietyllä tavalla myös matka itseen. Vähän ennen bloggaamisen aloittamista menetin yllättäen lyhyen ajan sisällä minulle kovin läheiset vanhempani. Pian tämän jälkeen päätin myydä yritykseni, jonka eteen olin paiskinut lujasti töitä toistakymmentä vuotta. Näiden tapahtumien jälkeistä tyhjyyttä ja luopumisen tuskaa ei ole ollut helppo kohdata. Tässä tilanteessa olen saanut suurta lohtua paitsi matkustamisesta, myös blogimaailmaan sukeltamisesta. Työyhteisön tilalle on tavallaan tullut blogiyhteisö.
Uuden oppiminen
Blogin myötä olen oppinut ihan valtavan määrän kaikenlaisia asioita. Pelkästään nettisivun luominen on ollut meikäläiselle täysin uusi ja suoraan sanoen aika hemmetin vaikea asia, en ole tietoteknisellä neroudella tai itseasiassa minkäänlaisella lahjakkuudella varustettu yksilö. Koodaamisen opettelu ei todellakaan ole ollut mikään piece of cake. Muutama hius on tullut revittyä päästä kun olen näiden asioiden kanssa tapellut.
Blogialustani ja teemani eivät ehkä teknisesti myöskään ole sieltä helpoimmasta päästä. Tämä on tullut karvaasti muutamaan kertaan todettua kun olen jotenkin mystisesti onnistunut saamaan koko paketin sekaisin. Mutta, usein kun jotain aloitan, teen sen kyllä sitten kunnolla loppuunkin. Siksi en ole ainakaan toistaiseksi blogialustan tai teeman vaihtamista helpompaan edes harkinnut.
Olen myös oppinut paljon itsestäni kirjoittajana. En ole postausten sarjatykittäjä, eli 2-5 artikkelia per kuukausi on minulle ainakin toistaiseksi ollut hyvä tahti. Aluksi otin stressiä julkaisutahdista, mutta sitten tajusin, että eihän minulta kukaan mitään varsinaisesti vaadi tai odota. Voin kirjoittaa blogia juuri siinä tahdissa kuin itse haluan. Miksi ahdistuisin asiasta, jota teen vapaaehtoisesti, ja jonka on tarkoitus rikastuttaa omaa ja muiden elämää? Toisaalta jos välillä on ollut taukoa, enkä ole esimerkiksi reissussa ehtinyt blogia päivittää, huomaan usein jo kaipaavani kovasti läppärin ääreen. Vuoden aikana olen julkaissut 44 artikkelia, joista ylivoimaisesti luetuin on ollut businessluokkien vertailua koskeva postaus.
Itse matkustamistakin olen oppinut tarkastelemaan eri vinkkelistä kuin ennen blogia. Aikaisemmin vain matkustin silkasta matkustamisen riemusta, mutta nykyään suhtaudun asiaan ehkä astetta analyyttisemmin. Varmasti myös teen havaintoja reissuilla eri tavalla kuin ennen. Saattaa olla, että muutamien kanssabloggaajien vaikutuksesta maabongauskin on alkanut kiinnostaa – nyt kun noita alkaa muutenkin olla plakkarissa jo vähän enemmän.
Vaikka vuoden aikana olenkin bloggaamisesta paljon oppinut, tietyistä asioista olen edelleen pihalla kuin lumiukko. SEO:n haltuunotto on vielä alkutekijöissään, varmaan pitäisi jokin kurssi tästä aiheesta käydä. Hyvä kun suurinpiirtein olen sisäistänyt mitä koko homma tarkoittaa. En myöskään oikein tiedä miten kaupallisiin yhteistöihin pitäisi suhtautua, enkä ole tästä syystä muutamiin eteen tulleisiin tilaisuuksiin oikein osannut tarttua. Ehkäpä nämäkin asiat pikkuhiljaa tässä valkenevat.
Myös blogietiketissä on ollut opettelemista; ihan hiljattain olin esimerkiksi vähän kauhistunut, kun eräässä ryhmässä bloggaajien kesken käytiin keskustelua muiden blogien linkittämisestä omiin postauksiin, enkä ollenkaan ollut tajunnut, että niin kuuluu/saa tehdä. Manners are manners, kuten rakas isäni tapasi sanoa, ja toivottavasti itsekin vielä opin tavoille.
Summa summarum eli loppukiitokset
Kiitos blogivuosi number one, ilman sinua elämäni olisi monta kokemusta köyhempää.
Kiitos kaikille, jotka olette kannustaneet epävarmuuden iskiessä, erityisesti tärkeimmät matkakumppanini eli elämäni miehet Mikko, Eelis ja Aulis.
Kiitos kärsivällisyydestä ja tietoteknisestä avusta Ville ja Lauri. Kukaan muu ei varmaan olisi jaksanut yhtä moneen tyhmään kysymykseen vastata.
Ja KIITOS ennen kaikkea sinä, joka blogiani luet, merkitset minulle NIIN PALJON enemmän kuin luuletkaan.
Jatkakaamme yhdessä blogimatkaa myös tästä eteenpäin!
❤️
Jenni
Ihana kirjoitus! Ja onnea blogille- onneksi aloitit sen.☺️?(Vaikka ei tosiaan uskoisi, että se on ollut vasta vuoden!) Terkkuja täältä.❤️
Kiitos Marttiina, ja tiedoksesi, että sun blogi on ollut mulle suuri inspiraation lähde!
❤️
Voi ihana Jenni ! Minä olen yksi niistä, jotka olen ollut ilmaisemassa p sitä, että olen ajatellut blogisi olevan paremminkin 10 vuotias kuin vasta perustettu. koska minusta juttusi, kuvasi, koko blogisi on kovin laadukas ?
Miten maaliskuussa tsemppasitkaan minua Balin matkallani, en koskaan tule unohtamaan sitä huolenpitoa ja lämpöä mitä annoit.
Onnea vielä blogillesi, minä tulen olemaan mukana tällä matkallasi !
Piyya, me ollaan samalla matkalla. <3
Onnea onnea Jenni ja 1v blogi! Hienoa tarinoita, upeita kuvia. Jatka samaan malliin.
Kiitos rakas ystävä.
❤️❤️❤️ Hyvää synttäriä! On ollut ilo tutustua muutenkin kuin vain blogia lukemalla. Mielestäni myös kohtaamiset ja yhteisöllisyys on parasta tässä hommassa! Olet super ?
No niinpä. Ajatusten vaihto on parhautta, ja toivottavasti nähdään livenäkin pian. 😉
Itse olet super!
Onnea 1-vuotiaalle! ❤️ Blogisi vaikuttaa todellakin vanhemmalta kuin vain 1 veeltä laadukkaan sisältönsä takia. Olen niin onnellinen, että löysin sinut ja blogisi! Pidän edelleen peukkuja pystyssä, että saisit sen Insta-tilisi takaisin! ?❤️
Kiitti Petra, ja samoin. Ihanaa kun löysin sinut.
Aattelin muuten tehdä instagramiin uuden tulemisen about huomenna. Tukea tarvitaan! 😉
Onnea, Jenni!
Minäkin luulin blogisi olevan jo vanhempi. Paljon olet matkustanut ja saanut aikaan vuodessa, mahtavaa!
Kiitos mukavista kertomuksista ja upeista kuvista ja menestystä jatkoon!
Arja kiitos! Ja mustakin tää on ihan hullua, kun olen AINA matkustanut tosi paljon, mutta en ole siitä tällä tavalla osannut kertoa. Ihanaa tutustua blogin kautta sinuunkin, ja miksei vaikka kaffet taidemuseolla?! 😉
Samoin 🙂 Kaffet kuulostaisi hauskalta! Viestitellään, kun sopiva hetki!
Jep, näin tehdään Arja! 🙂
Onnittelut! Kaikesta näkee, että suhtaudut blogiisi intohimoisesti. Niin laadukkaita kuvia ja hyvää tekstiä.
Kiitos paljon Aila ja Juha. Ja samat sanat.
Onnea yksivuotiaalle! Alku on ollut jo tosi laadukasta, joten valoisa tulevaisuus varmasti edessä. Bloggaaminen on antoisa mutta myös joskus kuluttava ja erittäin aikaa vievä harrastus 🙂 Ja uutta opittavaa olisi loputtomiin, jos vaan olisi aikaa.
Kiitos paljon ihana Anna! ❤️
Opittavaa todellakin riittää, pienin askelin eteenpäin. ?
Onnea yksivuotiaalle! 🙂 Linkkasin sut tonne oman postauksen loppuun, kun sopi jotenkin teemaan. Mulla 1v. synttärit tasan kuukauden päästä, mutta otin pienen varaslähdön jo kirjoittamalla pohdiskelua blogin pitämisen taustoista.
https://www.rantapallo.fi/cillamaria/2019/11/17/luomisen-tuskaa-lukijamaaria-ja-luetuimpia-postauksia/
Kiitos paljon Cilla! Ai sullakin niin tuore blogi?!
Mä olen kyllä kovasti innostunut nyt kun vauhtiin on päässyt, ja alkuun hämmennystä aiheuttaneet asiat alkaa selkiytymään. Pakko sanoa, että bloggaaminen taitaa olla ihan mun juttu ja luontainen tapa ilmaista itseä. 🙂
Onnea yksivuotiaalle! Hienosti olet kyllä kerennyt julkaista tekstejä vuodessa ja vaikutat tosi motivoituneelta ja innostuneelta! ?
Kiitos Jaakko ja kyllä, innostusta ja motivaatiota löytyy, kun vaan olisi aikaa…
Paljon onnea yksivuotiaalle! Sun blogi on tosi ihana ja laadukas. 🙂
Mahtava tuo vauvavuosivertaus. Se osui varmaan siksi, että oma bloginikin on vain vähän vanhempi, ja olen sen kanssa elänyt samoja tunteita. Ja siksi, että mulla on juuri alkamassa oikean elämän vauvavuosi, joka tulee varmasti vaikuttamaan myös blogiin.
Kiitos paljon Eeva!
Ja onnea mielettömästi sulle myös! Ihan oikeasta vauvasta varsinkin. <3
Toivottavasti pääsen seurailemaan taas pian instankin puolella jänniä hetkiäsi, onhan tuo valtavan iso elämänmuutos.
Onnittelut yksivuotiaalle! Ensimmäinen vuosi on vaikea, suurin osa blogeista ei sitä koskaan näe. No toinen vuosi vasta vaikea onkin, mutta kyllä se siitä alkaa pikku hiljaa helpottaa 😉 Eli onnea ja menestystä tulevaisuudelle!
Bloggaaminen ja varsinkin matkabloggaaminen on aikaavievää puuhaa, mutta varsin koukuttavaa. On kiva lueskella myös muiden matkabloggaajien tuntemuksista ja tässäkin postauksessa pääsi lähemmäksi sinua, kuin pelkkiä matkakertomuksia lukiessa. Siksi oli kiva lueskella tuntemuksistasi, joita ensimmäisen vuoden aikana olet kokenut. Varsin monet kuten itseni on varmasti kokenut osin samoja tuntemuksia.
Kiitos Rami, itsekin tykkään lukea välillä muutakin kuin kohdeoppaita. Vaikka ei niissäkään varsinaisesti mitään vikaa ole, varsinkin jos on niin huolella tehtyjä kuin sulla. 😉
Ja kyllä, matkabloggaaminen on tosi koukuttavaa, mikä on vähän yllättänytkin. Mutta hirveän kivaa! Toivottavasti toinen vuosi olisi ainakin noitten teknisten asioiden osalta helpompi kuin ensimmäinen ja pahimmat mokat olisi jo siltä osin mokailtu. 😀
Onnea yksivuotiaalle, mukavaa, että olet ”mukana” – ja ajattele, mekin onnistuimme jo ensimmäisen bloggaajavuotesi aikana kohtaamaan livenäkin!
Kiitos paljon Pirkko! Ja oli kyllä hauska sattuma ja minulle iso juttu meidän kesäinen kohtaaminen. Arvostan pitkää kokemustasi bloggaajana ihan mielettömästi, ja Meriharakka on varmasti ollut esikuva monelle muullekin matkabloggaajalle.
Onnea yksivuotiaalle blogille! Taitavasti kirjoitettu ja ammattimaisen oloinen blogi, ei yhtään noin nuoren oloinen 🙂
Onnittelut 1-vuotiaalle blogille! Kiva oli löytää blogisi fb:kin reissupostauksia ryhmästä. Aloin seuraamaan sua instassakin – kivan näköinen sekin! 🙂
Osanottoni vanhempiesi menetyksestä. Pystyn samaistumaan suruusi.
Kiitos paljon Sanna. Kauniista kommentista ja osanotosta. <3
Hei Jenni!
Aivan käsittämättömän upea blogi sinulla. Yksi parhaista, ellei jopa paras, matkablogi ikinä. Täynnä kauniita kuvia, upeita kohteita ja sujuvaa kaunista tekstiä. Tällaiselle ikuista matkakuumetta potevalle tämän blogin löytäminen oli pimeän syksyn piristys numero yksi ?
Kiitos,
Kiitos ihan hirmuisesti kauniista ja kannustavasta kommentistasi Jenni! Lämmittää mieltä kovasti. Välillä sitä miettii, että saakohan kukaan näistä mun jutuistani mitään iloa, joten tällaista palautetta on aivan parasta lukea.
Ihanaa talven aikaa sinulle, pysy matkassa mukana!
Onnea blogille, ja sen kirjoittajalle!
Mun täytyy tunnustaa, että bongasin sut jo aiemmin Instagramin puolella ja kun matkakohteet on sellaisia, joihin omat haaveet ei aina veny (koska jumitan siellä Andalusiassa 😀 ) niin ihastuin sun tyyliin. Ja kun kehut pitää sanoa ääneen, niin sanon sen siis täällä nyt: sulla on aivan pettämätön tyylitaju!
Eikä kiitos aivan mielettömän ihanasta palautteesta Milla. LÄmmittää kyllä sydäntä, koska olen tyylistäni aika tarkka. 😉
Ja hei mahtavaa ollut löytää myös sun insta ja blogi, innolla seuraan.
Onnea 1-vuotiaalle.
Monelle saattaa tulla yllätyksenä, kuinka paljon blogi vaatii mm. teknistäosaamista ja osalla matka hyytyy sitten siihen. Mukava, että olet saanut apuja ja jaksanut jatkaa.
Kiitos paljon Anna, ja kyllä tässä on taas saanut huomata sen, että parhaiten oppii tekemällä, ja varsinkin tekemällä virheitä. 😀
Onnea yksivuotiselle! 🙂 Mustakin tuntuu että blogisi olisi ollut olemassa jo pidempäänkin, sen verran paljon juttuja eri kohteista olet ehtinyt kirjoitella! Olen aivan samaa mieltä noista bloggaamisen hyvistä puolista, etenkin blogiyhteisön suhteen. Omat matkailusta ei-niin-kiinnostuneet ystävät eivät jaksa jauhaa kanssani matkastooreja loputtomiin niin on ollut ihana löytää samanmielisiä ihmisiä jotka eivät koskaan kyllästy puhumaan lempiaiheesta! <3
Kiitos Sofia ja niin samaa mieltä! Sun blogi on muuten yksi mun lemppareita. <3
Osin samoja ajatuksia ja mietteitä on minunkin päässäni pyörinyt, kun oma blogini viettää yksivuotissynttäreitään ensi viikolla. Bloggaaminen tosiaan vie aikaa ja lajin tekniset kiemurat ovat ihan oma juttunsa, mutta on myös todella palkitsevaa huomata kehittyvänsä ja oppivansa matkan varrella. Onnittelut ensimmäisestä vuodesta ja onnea tuleville blogivuosille! 🙂
Kiitos paljon Noora!
Onnea yksivuotiaalle! Samanlaisia ajatuksia olen miettinyt bloggaamisesta. En ymmärtänyt, että miten aikaa vievä harrastus tämä on. Samalla olen löytänyt paljon uusia ystäviä ja tuttavia.
Onnea Jenni 1-vuotiaalle blogille, joka on kyllä yksi lempiblogeistani!
Voi kiitos Suvi, ihana kuulla! <3
Onnea ekasta vuodesta! Miten mie jotenkin luulin, että tehnyt blogia pitempään? No mutta todella ammattimaista jälkeä. <3
Kaksikymmentä maata vuoteen, huhhuh miten paljon! Siinä on kyllä saanut jo vähän reissata.
Mulle myös on kyllä nämä blogivuodet opettaneet hurjan paljon – valokuvausta, kirjoittamista, kaiken maailman tietokonemaailmaa josta ei ennen ollut mitään hajua. Parasta on kuitenkin ollut ihmiset, joihin oon tätä kautta tutustunut.
Kiitos Veera ja ihania hetkiä Karibialle!
Hear hear. Samaa oppimisprosessia käydään täälläkin läpi vielä aika tuoreena matkabloggaajana, jolle maailma on koko olemassaolon perusta <3 Blogi opettaa, mutta itselleni on ollut ehdottomasti tärkeää myös huomata, ettei rakas oma blogi olekaan koko elämä. Joskus voi pitää breikkiä – eikä siihen kukaan kuole. Olen blogisi suurkuluttaja, koska kohderakkauksissamme ja katsomuksissamme elämää ja maailmaa kohtaan löytyy paljon samaa. Kiitos Jenni, great work, jatka samaa rataa <3 <3 <3