Se tunne, kun olet haaveillut tyyliin puolet elämästäsi pääseväsi tietylle toisella puolella maailmaa sijaitsevalle paratiisisaarelle, ja kun haaveesi viimein toteutuu, sataa ja myrskyää koko ajan. Ja kun sataa siis niin paljon, että ulkona oleskelu on mahdotonta. Kun parin kolmen päivän jälkeen tuntuu, että vaatteissasi alkaa kasvaa sienirihmastoa, ja varpaasi muuttuvat rusinoiksi sillä tavalla kuin olisit ollut pitkässä kylvyssä. Kun ympärilläsi levittäytyvät upeat rannat ja vehreät trooppiset sademetsät eksoottisine eläinasukkeineen, mutta niistä nauttiminen on kelin takia vähintäänkin vaikeaa. Kun paikasta jää kenkkuilevan sään takia päällimmäiseksi mieleen pettymys ja matalapaineen aiheuttama sitkeä päänsärky.
Näin harmillisesti kävi omalla kohdallani sekä viime talvena Fidžillä että nyt marraskuussa Seyschelleillä. Kumpikin saarivaltio oli keikkunut toivelistallani pitkään, ja olin ikionnellinen kun viimein näihinkin kaukaisiin paratiiseihin pääsin matkustamaan. Ei ole salaisuus, että rakastan tropiikkia ja jaksan jahdata täydellisiä rantoja loputtomiin, ja odotukseni näiden kummankin kohteen suhteen olivat etukäteen todella korkealla. Mutta niin vain kävi, että jouduin pettymään ja pahasti, sen verran huono tuuri kelien suhteen kohdalle sattui.
Miksi Fidži ei sytyttänyt
Alkuvuodesta suuntasimme tosiaan viikoksi Fidžille osana kuukauden mittaista Singaporen, Australian ja Oseanian kierrostamme. Tuossa vaiheessa olimme jo nauttineet tropiikin lämmöstä Singaporessa, täydellisistä kesäkeleistä Australiassa sekä viettäneet ihanan viikon tajunnanräjäyttävän upeissa maisemissa Uudessa-Kaledoniassa.
Tuosta sadunomaisesta etelämeren paratiisista voit muuten lukea lisää täältä.
Uudesta-Kaledoniasta matkamme jatkui Vanuatun kautta Fidžille, ja jostain syystä tunnelma latistui jo oikeastaan ennen kuin sateet ja myrsky ehtivät alkaa. Uuden-Kaledonian vähän epätodellisenkin kauniiden ja ihanan hiljaisten saarten Ouvean ja Isle of Pinesin jälkeen Vanuatun Port Vila tuntui suttuiselta turistirysältä, ja Fidžin pääsaari Denarau täysin australialaisten ja amerikkalaisten valtaamalta. Fidžin kansainvälinen lentokenttä on kyllä kiiltävän valkoinen ja hieno, saarelta löytyy golfkenttiä, vesipuistoja ja valtavia luksusresortteja, mutta pääkaupunki oli mielestäni aika kamala, ja eri saariryhmille lähtevässä satamassa tunnelma jotenkin muovinen. Satamasta löytyy muuten jopa Hard Rock Cafe – sekin vielä!
Fidžiläiset ovat kyllä ihanan iloista ja ystävällistä porukkaa, ja Bula! -tervehdyksiä leveän hymyn kera viljellään ahkerasti. Tämä oli tietysti ehdottomasti plussaa, ja paikallisten ystävällisyys tuntui erityisen mukavalta uusi-kaledonialaisten merkillisen töykeyden jälkeen. Mutta jokin siinä vaan oli, että ihan ensi silmäyksellä emme Fidžiin ihastuneet.
Ja sitten alkoivat vielä sateet.
Vanuatulla parasta oli Port Vilan värikäs tori.
Oli Denaraulla kyllä ihan nättejäkin paikkoja.
Denaraulta jatkoimme yhden yön jälkeen matkaa Mamanuca-saarille n. puolentoista tunnin lauttamatkan päähän pääsaarelta. Tarkoituksenamme oli viettää kolme päivää Castaway -elokuvan kuvauspaikkana tunnetulla Qalito Islandilla, ja sen jälkeen vielä toiset kolme hieman pohjoisempana Yasawa-saarilla.
Qalitolla (josta käytetään yleisesti myös nimeä Castaway Island) majoituimme pikkuiseen bureen ihan rannan tuntumaan, ja pilvisestä säästä ja vähän uhkaavista ennusteista huolimatta fiiliksemme olivat vielä tuossa vaiheessa tulevien päivien suhteen korkealla. Saarella oli vain yksi pieni hotelli, hienot snorklausvedet ja matalia, täydellisen kauniita valkohiekkaisia rantoja.
Ensimmäinen aamu valkeni vielä kohtalaisen kirkkaana, ja ehdimme käydä lähivesissä haiden ja rauskujen kanssa snorklailemassakin, mutta aika nopeasti päivän mittaan sää muuttui tuuliseksi ja sateiseksi. Eikä se siitä sen jälkeen enää sitten muuksi muuttunutkaan.
Muutaman päivän tasaisen sateenropinan ja peukaloiden pyörittelyn jälkeen aloimme olla jo todella tylsistyneitä, ja kun hotellin asukkaille vielä annettiin ihan kirjallinen varoitus mahdollisesti kohdalle iskevästä syklonista, päätimme palata loppuajaksi pääsaarelle. Muuten riskinä olisi ollut jumittuminen Mamanuca-saarille myrskyn silmään ties kuinka pitkäksi ajaksi, ja mahdollisesti myös Australian paluulentomme missaaminen.
Hiekkaan hautautuminen oli hauskaa sateesta huolimatta. Palella ei onneksi tarvinnut missään vaiheessa!
Fidžiläisillä hymy ei hyytynyt vaikka saari tyhjeni turisteista.
Fidži on varmasti upea paikka paremmilla keleillä, ja totta on, että marraskuusta huhtikuuhun saaret ovat sateille ja myrskyille alttiimpaa aikaa. Kannattaa siis ehkä ajoittaa reissunsa johonkin muuhun ajankohtaan jos haluaa laskea varman päälle. Aurinkoisempia kuvia ja tunnelmia Fidžiltä löytää ainakin Rajatapaukset– blogin uunituoreesta postauksesta, Annilla onneksi kävi säiden suhteen parempi tuuri kuin meillä.
Seychellit ja neljän päivän kaatosade
Marraskuussa pääsin vielä uudelleen saman vuoden sisällä nauttimaan kaatosateesta paratiisisaarilla, nimittäin Intian valtameren Seychelleillä.
Matkustusajankohtamme ei olisi pitänyt olla vielä sadekautta (eikä siitä ollutkaan kysymys kuten myöhemmin kuulimme), ja Mauritiuksella viettämämme matkan ensimmäinen viikko olikin pääosin kauniin aurinkoinen. Tropiikissa ja päiväntasaajan tienoilla sade nyt ropsahtaa niskaan vähintään kerran päivässä joka tapauksessa, eikä siinä mitään. Mutta voin kertoa, että kun vettä sataa KAATAMALLA ja KOKO AJAN, saattaa se alkaa ottamaan hiukan pattiin vaikka mikä paratiisisaari olisi kyseessä. Riittävän paksu pilvipatja saa lopulta maiseman kuin maiseman näyttämään harmaalta, pimeältä ja ankealta – tämä tuli nyt Seychelleillä totisesti huomattua.
Jo Seychelleille saapuessamme keli oli sateinen ja tuulinen. Lentäessämme pääsaari Mahélta pienellä potkurikoneella parinkymmenen minuutin matkan Praslinin saarelle ikkunasta pilkotti kuitenkin kauniita valkohiekkaisia rantoja ja turkoosia vettä, emmekä siinä vaiheessa vielä osanneet epäillä sateen jatkuvan päiväkausia.
Praslinilta suunnitelmana oli vielä siirtyä reissumme loppuhuipennukseksi pienelle La Diguen saarelle, jolta löytyy koko maailman kauneimmaksi usein valittu erikoisten graniittikivimuodostelmien reunustama ranta Anse Source D’Argent.
Praslinilla majoituimme aivan mielettömän upeassa The Raffles-resortissa, joten puitteet sateen pitämiselle olivat onneksi kunnossa. Ulkoilma-aktiviteetit jäivät nimittäin oikeasti neljän päivän aikana melko vähäisiksi – valehtelematta 95 % ajasta todellakin satoi kuin saavista kaataen.
Kovimmillaan sade näytti huoneemme terassilta ulos katsoessa vähän sellaiselta seinältä kuin joskus vesiputousten takana luolassa seisoessa. Jos olit ulkona, kastuit puolessa minuutissa läpimäräksi. Harmi sinänsä, sillä pelkästään hotellin rannat olivat ihan huikeita, ja vajaan kilometrin päässä sijaitseva Anse Lazio vielä upeampi.
Hieman ihmetystä aiheutti paikallinen kreoliherkku lepakkomuhennos hotellin illallisella.
Etanat tykkää sateesta! Näitä jättiläisiä oli meidän terdellä parhaimmillaan yhtäaikaa ainakin parikymmentä lyllertämässä paikasta A paikkaan B.
Yhtenä päivänä sade onneksi taukosi sen verran, että pääsimme vierailemaan Unescon luonnonperintökohteisiin kuuluvassa mystisessä Vallée de Mai -palmumetsässä. Tunnelma metsässä on kuin suoraan dinosaurusten aikakaudelta, ja tunsimme itsemme lilliputeiksi jättiläisiksi muuttuneiden vehkapalmujen ja yläpuolellamme kuumottavasti killuvien kookospähkinäryppäiden katveessa.
Vain Seychelleillä kasvavien Coco de mer -palmujen siemenet eli kookospähkinät ovat maailman suurimpia, ja voivat painaa jopa 40 kiloa, sellaista pähkinää ei ehkä olisi kiva saada päähänsä. Nämä kookospähkinät ovat muuten myös varsin mielenkiintoisen muotoisia, ja seychelliläiset ovatkin suunnattoman ylpeitä harvinaisista peppupähkinöistään.
Seychelleillä on myös hyvät mahdollisuudet snorklaukseen ja sukeltamiseen. Praslinillakin sukellusretkiä tarjosi useampi yritys pitkällä ja matalalla Côte D’Or -rannalla. Sukeltaessa rankkakaan sade ei haittaa, mutta eri asia onkin sitten kovan tuulen aiheuttama merenkäynti. Ei meripahoinvoinnista kärsiville siis tätäkään lystiä tällä kertaa.
Ylipäätään lauttayhteydet saarten välillä muuttuivat kolmen päivän aikana niin epävarmoiksi, myrsky yhä rajummaksi ja sääennusteet niin kertakaikkisen huonoiksi, että päätimme lopulta vaihtaa maisemaa neljä päivää aiottua aikaisemmin. Lisäksi yksinkertaisesti kyllästyimme sisällä kökkimiseen ja sateettomien hetkien odotteluun.
Näkemättä jäivät siis se maailman kaunein ranta ja monta muutakin upeaa paikkaa Seychelleillä, mutta toisaalta, olisiko niistä välttämättä rankkasateessa kovin paljon pystynyt nauttimaan? Enpä usko. Lähdön hetkellä harmillani ei kylläkään ollut mitään rajaa!
Seychellit olisi varmasti ollut aivan mielettömän ihana paikka erilaisissa sääolosuhteissa. Todellinen once in a lifetime -kohde niin kuin siitä usein sanotaankin. Sääolosuhteille ei kuitenkaan valitettavasti itse mitään voi, ja näin nyt sitten tällä kertaa. Toivon kuitenkin, että La Diguelle ja maailman kauneimmalle rannalle vielä joskus pääsen, ja omalla kohdallani Seychellit tulisi sittenkin olemaan twice in a lifetime -kohde.
Lisää ja erittäin kattavia juttuja Seychelleiltä ainakin Lähtöportti-blogin Mikalla ja Appa matkustaa-blogin Askolla.
Kiitos linkkauksesta! 😊
Toi mitä teille melkein kävi Fidzillä on juuri se mitä pelkäsin, nimittäin että jäisin jumiin johonkin saarista ja missaisin lentoni Uuteen-Seelantiin. Mutten silti malttanut olla menemättä!
Sulla on kyllä ollut niin kökkö tuuri, noin jatkuva rankkasade Seychelleillä kuulostaa todella ankealta. Tuollaisessa ihanassa rantakohteessa se tekee nauttimisesta kyllä todella hankalaa.
Enpä ole muuten ikinä törmännyt lepakkomuhennokseen 😆 Olisin varmaan maistanut ihan puhtaasta uteliaisuudesta!
Joo, pikkasen huono tuuri oli noilla saarilla. Mut toisaalta nautin kun sain katsella sun kuvia ja videoita Yasawalta, olishan siellä ollut aika nättiä näköjään. Eli YHYY!!!!
Lepakkomuhennos muuten näytti just siltä miltä kuulosti. 😉
IHANAA UUTTA-SEELANTIA!
Voi surkeuden surku. Kun odottaa vuosikausia ja kohtaa tuollaiset säät, ei taatusti naurata. Jotta lukijat eivät täysin masentuisi, laitan tähän linkin, josta pääsee näkemään mitä jäitte paitsi Seychelleillä. Sateli meidänkin reissulla, mutta onneksi paljon vähemmän. Täältä löytyvät ne maailman kauneimmat rannat:
https://appamatkustaa.fi/category/afrikka/afrikka-seychellit/
Nuo kokemuksenne Fidzi-saarilta laittaa kyllä miettimään uskallammeko lähteä sinne tammikuussa 2021? Pitää lukea noita muita juttuja ja tehdä rohkea päätös. Tuo Uusi Kaledonia on minulle uusi tuttavuus. Voitko siis suositella? Täytyy lueskella juttujasi.
No eihän tämä tavallista ole, tosiaan Itä-Afrikkaan ja Intian Valtameren itäisen puolen saarille osui juuri tuohon aikaan toisiinsa törmänneet kylmä ja kuuma ilmavirtaus, jotka törmätessään sekoittivat pakan. Ikävää on se, että ympäri maailmaa riehuvilla metsäpaloilla ilmeisesti oli vaikutusta tähänkin asiaan. Voihan ilmastonmuutos.
Nykyään tendenssinä tosiaan taitaa olla se, ettei keleihin oikein voi luottaa. Kyllä Fidžikin varmasti hieno on kun aurinko paistaa. 😉
Uusi-Kaledonia kyllä poikkesi monessakin mielessä mistään aiemmasta varpaistelupaikasta missä itse olen käynyt, ja uskon Asko, että tykkäisit kovasti. Etenkin Isle of Pines oli huikea!
Sen oon oppinu, että ihan missä vaan voi sataa ja ihan s*%^÷#sti, mutta on itsestään kiinni pilaako sade matkan. Toki pilaa jossain määrin joka kerta, mutta toisaalta sateessa mikä hyvänsä mesta näyttää aivan erilaiset kasvonsa. Ja ne kasvot voi tuoda reissuun ihan uuden ulottuvuuden – näin kävi muun muassa Granadassa, Balilla ja Las Palmasissa. Kaikissa vettä tuli virtanaan, mutta kaikki reissut oli mahtavia. Ikinä en matkusta ilman sadevarustusta minnekään.
Kyllä, näinhän se on, että kun sataa niin siihen sitten vaan asennoidutaan.
Mua kyllä harmitti se, että Seychelleillä satoi niin paljon, ettei voinut ulos ovesta lähteä. Rajoitti hieman tekemisiä.
Fidžille sitten taas on NIIN pitkä matka, että kun siellä viikon kerran elämässään viettää, tottakai toivoisi sellaista säätä jossa paikasta voisi saada jotain irtikin. Sykloni on sen verran raju myrskyrintama, että varsinkin lasten kanssa matkustaessa mun asenne on turvallisuus.
Kyllä harmittaa puolestasi, että sääolosuhteet ovat vaikuttaneet niin paljon näihin matkoihisi. Kumpaankaan kun ei tule matkustettua tuosta noin vaan uudestaan. Näyttää vain tulevaisuudessakin käyvän niin että joudumme enemmän ja enemmän varautumaan oikulliseen säähän.
Varpaisteluranta loma olisi niin ihana nyt tässä omassa pimeydessä ja harmaudessa .
Piia juurikin näin, varsinkaan Fidzille asti ei ihan helposti tule uudestaan lähdettyä, matka sinne on vaan niin jumalattoman pitkä. Seychelleille nyt pääsee onneksi aika paljon vähemmällä lentämiselle, joten sitä voinee kyllä harkita uudestaan. 😉
Todella kurjaa, että Seychellien kanssa kävi noin huono tuuri.
Pitkään itäisessä Afrikassa sateet ovat muuten olleet hyvin ennustettavissa ja sade- ja kuivakausi samaan aikaan vuodesta toiseen. Viime vuosina nuo ovat käsittääkseni muuttuneet paljon epäsäännöllisemmäksi. Osassa Tansaniaa sateet alkoivat tämän vuoden syksyllä paljon tavanomaista aikaisemmin ja ovat olleet rajumpia.
Kiitos Mikko! Tässä Seychellien tapauksessa oli kyseessä siis ihan poikkeava sääilmiö kun kaksi erilämpöistä ilmamassaa törmäsivät toisiinsa ja aiheuttivat poikkeuksellisen kovat sateet juurikin tuolla Itä-Afrikan suunnalla. Meidän tansanialaiset ystävät päivittelivät myös kovasti yllättäviä sateita ja tulvia. Ikävää on se, että ilmeisesti ympäri maailmaa riehuvilla metsäpaloilla oli osuutta tähänkin asiaan. 🙁
Sellaista se matkailu on.. mutta sanoisin että lämmin vesisade ja lämpö voittaa marraskuun Suomen sään. Että aina pitää ajatella positiivisesti…
Totta, aina pitää ajatella positiivisesti! Seychelleillä kyllä hymy kieltämättä kuitenkin hieman hyytyi, sen verran menivät suunnitelmat plörinäksi. Tai siis VESITTYIVÄT kertakaikkiaan!
Voi harmi juttu miten huono tuuri. Toisaalta ehkä vähän lohdutti että molemmilla lomilla olitte myös muissa kohteissa joissa sää oli parempi. Ei sitten koko loma mennyt hukkaan.
Fidzillä en ole käynyt mutta Seychellien osiossa vilahteli monta tuttua paikkaa ja saarta.
Kiitos Anna ja joo, totta on, että onneksi saatiin noillakin reissuilla nauttia auringosta muissa paikoissa!
La Diguen näkemättä jääminen on kyllä menetys. Meille on, toistaiseksi, osunut tropiikissa yleensä vaan noita sataa hetken -sateita – toki on valittu kohteita aika tarkkaankin sen mukaan, ettei mennä keskelle sadekautta, mutta niin ilmeisesti tekin näiden saarten kohdalla.
Costa Ricassa oli aika kosteaa ja kosteudessa on aina myös se kuvio, että mitään ei oikein meinaa kunnolla saada kuivaksi – vähän sama kuin sateisella viikolla Suomen saaristossa purjeveneellä liikuttaessa 🙂
Kiitos Pirkko! Ja uskon, La Digue olisi ollut hieno nähdä. Onpahan syy mennä joskus uudestaan. 😉
Itsekin olen aika tarkka noiden sadekausien suhteen ja tietysti niitä vältämme, mutta tosiaan nuo Itä-Afrikan ja Intian valtameren rankkasateet olivat nyt ihan poikkeava ilmiö.
Voi ääh mikä pettymys varmasti, jos joka päivä sataa! Mulla on pitkillä reissuilla sadellut paljon, 2015 juurikin Fidjillä ja viime talven 1.5 kk tyynenmerenkierrokseen mahtui varmasti puolet sadepäiviä. Jotenkin sen sulattaa helpommin, kun on pidemmän aikaa reissussa. Viikon reissussa tuntuu varmasti pahalta.
Kiitos Lotta! Joo eihän muutama sadepäivä pitkällä reissulla mitään haittaa, mutta tosiaan jos kyseessä on viikon jatkuva kaatosade, se on jo hieman eri juttu.
Fidžillä meille sentään osui muutama auringonsädekin, mutta toi Seychellit läässähti kyllä ihan pannukakuksi. Mutta kuten Anna tuossa edellä kommentissaan jo totesi, onneksi saatiin yli puolet lomasta nauttia auringostakin, ensin Mauritiuksella ja lopuksi vielä Dubaissakin.
Vähän pitkä toi ”se tunne…” teksti meemiksi, mutta sisällöllisesti se toimisi … 🙂 Paska tsägä, mutta säätä ei voi kontrolloida – uusia mielettömiä seikkailuja kohti!
Kiitos mielipiteestäsi, harmi jos tekstini pituus ei miellytä. En ehkä meemiä tässä varsinaisesti itse ajatellut hakevani takaa. 😊
Paska tsägä joo, mut joskus niinkin. Ja eipä tästä mitään, paistaa se aurinko varmaan taas risukasaankin!
No voi harmi, säälle ei kyllä mahda mitään oli missä päin palloa tahansa! Mutta postauksesi kuvat ovat upeita ja itse yrittää pilvisellä säällä ajatella, että tulee ainakin parempia kuvia kun varjot ei vaivaa. 🙂
Anne kiitos ja joo totta, varjoisalla kelillä saa parempia kuvia! 😊
Voi hitsi, sää kyllä ainakin omalla kohdallani suoraan vaikuttaa mielialaan ja fiilikseen. Etenkin jos odottaa pääsevänsä nauttimaan auringosta ja rannoista sekä kauniista maisemista kaatosade harmittaa toden teolla. Toivotaan että seuraavalla kerralla onnistaa säiden suhteen ja pääset nauttimaan näistä paratiisisaarista! 🙂
Olen niin samaa mieltä kuin sinä, kyllä sää vaan vaikuttaa kovasti mielialaan ja varsinkin rankkasade siinä kohtaa kun ei pitänyt sataa ja olet todellisessa rantaparatiisissa.
Ensi kerralla toivottavasti parempi onni!
Olipa huono tuuri. Mulla taas kävi päinvastoin syyskuussa Siperiassa, kun odotin kylmää ja karua ympäristöä ja sain parhaimmillaan nauttia 27 asteen päivälämmöstä. Mulla on vieläkin rusketusta siltä reissulta.
Ei oo totta! Harvemmin Siperiassa tosiaan ruskettumassa käydään. 😄
Valitettavasti nämä säätilojen ääri-ilmiöt ja omituisuudet varmaan tulevaisuudessa vaan lisääntyvät.
Niin harmillisen huonoa tuuria teillä ollut sään suhteen. Mutta ei voi muuta sanoa että wau minkä näköistä sekä Fidžillä että Seychelleillä on, ihan paratiiseja! Tuonne kun joskus pääsisi 🙂
Kiitos Suvi! Ja niinpä, toivottavasti vielä joskus uudestaan pääsisi, paremmilla keleillä. 😊
Ymmärrän harmituksen! Paratiisisaarilla ei tosiaan aina aurinko paista niin kuin matkaesitteiden kuvissa. Itse koin saman Mauritiuksella, kun heti saapuessa trooppinen sykloni toivotti tervetulleeksi (ja jatkui muistaakseni 2-3 päivää). Sen jälkeen onneksi selkeni. Ihan hyviä kuvia olet kuitenkin saanut otettua, säästä huolimatta! 🙂
Eikä, ai sulle sattui sykloni kohdalle Mauritiuksella?! Onneksi ehditte ilmeisesti kuitenkin nauttiakin. Ja kiitos!
Voi ei. Säälle ei tietty mahda mitään, mutta ymmärrän hyvin harmituksen. Olen itse ollut Dominikaanisessa tasavallassa kun vettä on tullut koko loman ajan ihan kaatamalla. Ja ei tosiaan pitänyt sellainen sää olla. Jäi valaiden katselukin väliin kelin takia. Kyllä harmitti.
Kiitos Anna. 🙂 Joo siis ihan kauheeta miten paljon sää voi vaikuttaa mielialaan. Ainakin itse olen vähän tällainen.
Voi sää! Kyllähän se harmittaa jos on paratiisi saarella huono sää 🙁 Onneksi oli edes lämpö ja kauniit maisemat ja hyvät säät reissun muissa kohteissa! 🙂
Kiitos Elina ja totta, onneksi ehdittiin muissa paikoissa nauttia auringostakin riittämiin!
Olipa harmillista, että teille sattui tuollaiset kelit! 🙁 Keleihin ei oikein voi vaikuttaa, joten ei auta kuin nauttia siitä, mitä saa. Aivan upeita kuvia olet kuitenkin ottanut. Onkin hienoa nähdä myös tällaisia pilvisempiä ja jopa myrskyisiä maisemia perinteisten paratiisikuvien sijaan. Niissä on jotain dramaattista kauneutta! <3 Fidžillä olen käynyt itsekin. Vietin siellä kuusi viikkoa yhteensä, joten tuohon aikaan mahtui monenlaisia kelejä ja myös monenlaisia eri kohteita.
Jep näinhän se on ettei säähän voi vaikuttaa, mutta kyllä silti harmittaa jos on vaan vähän aikaa jossain kaukaisessa kohteessa ja koko ajan on ihan kökkö keli. Ja jos ei sään takia oikeastaan tosiaan voi tehdä mitään. Kuudessa viikossa ehtii varmasti nauttia kaikenlaisista olosuhteista, olisipa ollut niin paljon aikaa! Ensi viikolla puoleksi vuodeksi Oseaniaan, se on haaveissa. 🙂
Oh voi ei, kunnon sateet reissussa on kyllä niin harmillista. Eri asia jos vähän ropisee tai sataa vaikka kaatamalla useamman päivän verran. Oliko noissa siis ihan sadekausi meneillään vai vaan huonoa tuuria?
Oli sadetta ja myrskyä tai ei, niin kyllä nuo molemmat kohteet silti todella upeilta vaikuttaa. 🥰
Kiitti Veera kommentista!
Fidzillä oli periaatteessa monsuunikausi joo, mutta sehän voi tarkoittaa silti ihan kaunistakin tähän aikaan vuodesta. You never kmow.
Seycehelleillä ei pitäisi olla vielä sadekausi marraskuussa, kyseessä oli joku erikoisilmiö. Eri puolilla maailmaa riehuneilla metsäpaloilla kuulemma oli osuutta tähänkin asiaan. Voihan ilmastonmuutos sentään…
Olipa harmillisen huonoa tuuria matkassa. Katoinkin instan puolelta jo niitä teidän Seychellien kuvia ja stooreja. Sateesta huolimatta maisemat oli kyllä uskomattoman kauniit. Varmasti olis ihan paratiisi hyvällä säällä 🙂
Mä jäin keväällä Meksikossa jumiin bussiasemalle pariks tunniks, kun iski sellanen trooppinen myräkkä, ettei ulos ollu lähtemistä. En oo koskaan nähny et sataa niin paljon. Tuuli myös heitteli kaikkia metallisia aitoja kuin paperin palasia ja näytti siltä kun palmut lähtis kohta juurineen lentoon.
Joo kyllähän se taukoamaton sade muutaman päivän jälkeen alkoi jo kieltämättä ottaa päähän. Seychelleillä varsinkin kun ei tosiaan nähty koko paikkaa sateettomana oikeastaan lainkaan. Fidzillä sentään pari ekaa päivää oli ihan ok kelit.
Vähän muakin kieltämättä jännittää nyt kun ollaan tuonne Karibian suuntaan lähdössä, että toivottavasti ei joku hirmumyrsky osu taas kohdalle…
Voi harmi että säät ei suosineet! Vaikka täytyy tulla todeta, että kuvien perusteella paratiisi näyttää edelleen paratiisilta! On kyllä kauniita paikkoja. Tämä olikin mielenkiintoinen, sillä itse katselin juuri lentoja Fidjille joku aika sitten. Hyvä tietää, että se onkin tuollainen turistirysä. Pyörittelin Fidjiä, Samoaa, Costa Ricaa ja Havaijia mielessäni, ja päädyimme sitten itseäni vähiten kiinnostavaan, eli Havaijiin hyvän tarjouksen perusteella. Meiltä Kaliforniasta olisi ollut Fidjille 8 tunnin lento niin se vähän jarrutti innostustani. Havaiji on kyllä myös ihana mutta olemme siellä jo olleet, niin olisi kiva päästä jonnekin uuteen paikkaan, ja turistejahan sekin on täynnä. Mutta ehkä seuraavalla reissulla sitten jonnekin muualle.
No voi itku noita säitä! Niinhän se vaan on ettei niille mitään mahda, ja on vaan yritettävä nauttia siitä mistä voi.
Ihanat kuvat on kuitenkin!
Mutta ainakin nämä kohteet jäivät hyvin mieleen 🙂 Mä ainakin muistan hyvin meidän Kuuban matkan. Monta päivää satoi, vessassa ei ollut kun säleikkö ikkunana, suihkuun ei voinut mennä, kun paleli niin paljon. Kylmin joulukuu 30 vuoteen. ja juuri meidän lomalla. Mutta oikeasti todella harmillista, että teidän reissuilla satoi. Kukaan toivo tuollaista ilmaa paratiisiin. Onneksi toiseen kohteeseen pääsee suht’ helposti uudestaan. Upeita maisemia ja kuvia.