Johan tässä on kymmenen päivää oltu kotona Singapore-Australia-Oseania -kierroksen jälkeen, tammikuu lähenee loppuaan, ja matkamessuillakin piipahdettu inspiroitumassa; korkea aika suunnitella reissuja loppuvuodelle siis.

Viime vuosi oli lempiharrastukseni matkailun osalta omalla kohdallani äärettömän antoisa ja upea, ja jossain vaiheessa olikin vaikea kuvitella mitään vastaavaa tälle vuodelle. Ykskaks on alkanut kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei vuosi 2019 ehkä välttämättä sittenkään tule olemaan reissujen suhteen yhtään sen vaisumpi. 

 

 

Naapuriin

Varattuja ja ainakin jollain tasolla suunniteltujakin matkoja on kalenterissa jo kuusi, näistä ensimmäisenä itseasiassa todella odotettu ja kaivattu talvinen piipahdus aina yhtä kauniissa Tukholmassa tulevana viikonloppuna.

Havahduin yhtäkkiä siihen tosiasiaan, että tokaluokkalainen kuopukseni ei ole koskaan käynyt Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä (sen sijaan kyllä Australiassa, tyynellämerellä, Amerikoissa, Afrikassa ja eri puolilla Aasiaa, sekä lukuisia kertoja Keski-ja Etelä-Euroopassa), ja tämä aukko sivistyksessä saattaa vaatia pikaista korjaamista. Asumme vieläpä Turussa, joten matka Ruotsin pääkaupunkiin ei todellakaan hirvittävää eforttia vaadi, sinne siis nyt naapurimaistamme ensimmäisenä.

Itse olen innoissani vuosikausia remontissa olleen Kansallismuseon näkemisestä, tänne suuntaamme varmasti ja muutamaan muuhunkin taidemuseoon. Tietysti Gamla Staniin, kauppahalleihin ja varmaan Junibackeniin myös. Jos jollakulla on muuten tiedossa hyviä uusia ravintoloita Tukholmassa, vinkkejä otetaan mielellään kommenteissa vastaan.

Ruotsin lisäksi naapurimaista suunnitelmissamme on  junamatka loppukesällä Pietariin, jossa itse olen kyllä balettiaikoinani ravannut riittämiin, mutta lapsilleni tuiki tuntematon kaupunki tämäkin.

 

 

Paluu rakkaaseen Itä-Afrikkaan

Helmikuun puolivälissä suuntaamme jälleen Tansaniaan, ensin viikoksi Sansibarille tutuille paratiisirannoille, ja sen jälkeen safarille Serengetin kansallispuistoon mantereen puolelle. Olen tehnyt safarireissuja  Afrikkaan aiemminkin vanhempieni kanssa, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun pääsemme kokemaan savannien kauneuden ja villieläinten ihmeellisyyden oman perheen kesken. Majoitumme safarilla lodgeissa keskellä ei mitään, ja toivottavasti kuulemme vähän leijonien yöllistä karjuntaa. Odotan Itä-Afrikkaa jo ihan älyttömästi, tämä osa maapalloa taitaa olla se mun happy place.

Hurmaavasta Sansibarista voit lukea lisää täältä.

 

 

 

 

Kirsikankukkamatka Japaniin

Maaliskuun loppupuolella lähden pitkästä aikaa soolomatkalle, eli ypöyksin Japaniin kirsikankukkia ihmettelemään. Tämä on toinen sakura -matkani; edellisellä kerralla reissasin Japanissa joitakin vuosia sitten kolmen rakkaan ystäväni kanssa, mikä oli todella ihanaa ja huippuhauskaa sekin.

Jotenkin tunsin nyt kuitenkin tarvetta lähteä kauas pois ihan vaan oman itseni seurassa, ja mielenkiinnolla odotankin miltä tuntuu olla yksin yli 13 miljoonan asukkaan Tokiossa. Pääsen viettämään muutaman yön myös Kiotossa perinteisessä ryokanissa, mistä edellisellä Japanin matkalla tykkäsin ehkä eniten.

Ja ne kirsikankukat: suunnittelin reissun ja kaupunkien välillä liikkumisen niin, että se osuu keskelle tämänvuotista kukintaennustetta. Parhaassa tapauksessa ehdin siis nähdä sekä kukkien puhkeamisen, täyskukinnan että satumaisen kauniin terälehtisateen. 

 

 

Huhtikuussa Thaimaahan

Thaimaalla on sydämessäni ihan oma lokeronsa, olen viettänyt aikaa siellä vuosien, ja nyt voi kyllä oikeasti sanoa jo vuosikymmenten aikana (ai kauheeta) aika paljon. Nuorempana reppureissaten ympäri maata, ja sittemmin perheen kanssa talvipakolaisina useita viikkoja vuodessa. Olen kolunnut elämäni aikana Thaimaassa varmaan kaikki mahdolliset saaret ja viettänyt pitkiä aikoja mantereellakin eri lokaatioissa. Bangkok oli pitkään lempikaupunkini Aasiassa. En oikein osaa täsmällisesti sanoa mikä siinä on, mutta Thaimaa on aina tuntunut Kaakkois-Aasian maista eniten omalta ja kotoisimmalta.

Muutama viime vuosi on kuitenkin jäänyt Thaimaan osalta enemmän tai vähemmän väliin muiden reissujen takia, ja koska ikävä on tässä jo ehtinyt kasvaa lähes sietämättömäksi, päätimme suunnata tuonne tuttuun hymyjen ja ystävällisten ihmisten maahan muutamaksi viikoksi huhtikuussa. Hyvä puoli myöhäiskeväälle sijoittuvassa matkustusajankohdassa on se, että vilkkain turistisesonki on ohi eikä sadekausi ole vielä alkanut; ehkäpä pääsemme nauttimaan jostakin paratiisirannasta tai -saaresta aikalailla omassa rauhassa.

Lopullinen kohde ei kylläkään vielä ole selvillä, meillä on vasta lennot Bangkokiin. 

 

 

 

Aina yhtä hauska Berliini

Toukokuussa suuntaamme pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin siellä asuvien ystäviemme järkkäämiin juhliin, tämäkin on muuten niitä kaupunkeja Euroopassa, joihin on aina yhtä kiva palata. Olen asunut Berliinissä (Mittessä Brunnenstrassella: aww se oli niin cool! ) pitkään, ja kaupunki tuntuu edelleen tutulta ja rakkaalta. Ravintola- ja kulttuuritarjonta on huikea, ja mukavaa päästä tänne juhlimaan juuri keväällä, joka on mielestäni kesän lisäksi parasta ja eloisinta aikaa Berliinissä. Puistot ja joenpenkat ovat täynnä iloisia ihmisiä, puut kukkivat,  ja aurinkokin toivottavasti lämmittää jo.

 

Kesäretket Välimerelle

Koulujen kesälomien alkaminen on ollut meille usein lähtölaukaus siirtymiselle Välimeren maisemiin, näin tänäkin vuonna. Kesäkuun toisella viikolla alkaa kuukauden mittainen periodi Etelä-Espanjassa, Ranskan Rivieralla ja tällä kertaa myös Kreikassa, jonne siirrymme juhannuksen jälkeen saarihyppelemään. Asiaan liittyy pieni yllätyssynttärimomentti (bestiksenikin nimittäin vanhenee, oho), joten tästä ei näin julkisesti voi huudella vielä sen enempää. (Paitsi että psst; jos löytyy vinkkejä erityisesti Joonianmeren saarille, niitä otetaan mielellään vastaan, Kreikan osalta matkan yksityiskohdat vielä hionnassa.)

Ranskan Rivierasta lisää täällä.

 

 

 

 

Haaveita loppuvuodelle

Syksy ja talvi ammottavat reissukalenterissa 2019 toistaiseksi tyhjyyttään, ja ihan hyvä niin. Haaveissani on kuitenkin taas vähän pidempi talvimatka, yllätys yllätys. Tällä kertaa suuntaamme toivottavasti Väli-Amerikkaan; Belize, Guatemala ja Nicaragua siintelevät jossakin horisontissa ensisijaisina päämäärinä, ainakin tällä hetkellä. Väli-Amerikkaan olisi siinäkin mielessä hienoa päättää tämä matkailuvuosi, että se olisi uutta maaperää meille kaikille.

Mutta tilanne elää… maailma on vaan niin upeita paikkoja täynnä, kertakaikkiaan!