Kirjoittelen tätä lentokoneessa jossakin Atlantin yläpuolella. Tämä on vuoden 16. ulkomaanmatkani, ja jos Lappiin suuntautunut lumilomamme lasketaan mukaan 17. reissu vuoden sisään kaiken kaikkiaan. Olen tullut olleeksi about puolet vuodesta ”matkoilla”. 

Teistä en tiedä, mutta minusta se on aika kova luku. Eikä takkini tunnu edes tyhjältä. Vielä ehtii ennen vuodenvaihdetta vaikka ja mitä!

Moni bloggaajakollega on julkaissut viime päivinä erilaisia yhteenvetoja kuluneesta reissuvuodesta, ja niitä on mun mielestä aina hirveän kiva lukea. Itse en lukuja niin seuraile enkä aio niihin yksityiskohtaisesti tässäkään postauksessa pureutua, mutta koitanpa nyt jotenkin saada kulunutta vuotta matkojeni osalta paketoitua. 

 

 

 

 

 

 

Sen verran luvuista kuitenkin, että oma matkusteluennätykseni taisi tänä vuonna mennä rikki ja heittämällä. Koko vuoden saldossa – 17 matkaa, 21 maata – on mukana lyhyempiä pyrähdyksiä Euroopan sisällä (alkuvuoden kaupunkilomat Venetsiassa, Pariisissa, Tallinnassa ja Berliinissä), mutta näiden lisäksi pidempiä retkiä Välimerellä sekä kahdeksan kaukomatkaa. Plus juuri startannut Karibianmeren ja Väli-Amerikan seikkailumme, eli yhdeksän reissua Euroopan ulkopuolelle kaiken kaikkiaan. Viisi uutta maatani tänä vuonna ovat Vanuatu, Fidži, Oman, Seychellit ja Jamaika. 

Lentojen määrää tai kilometrejä en edes halua alkaa laskemaan, sen verran hiuksia nostattavia lukemia saattaisimme joutua sulattelemaan. Hyi minua, Greta Thunberg ei taatusti meikäläiselle hattua nostaisi. Mutta, mitä sitä kieltämäänkään, lentäminen on helpoin tapa matkustaa kauas pois, ja siitä en ole vielä ollut valmis tinkimään. 

 

 

 

 

Toki kompensoin lentämisestä aiheutuvaa hiilijalanjälkeäni vapaaehtoisten päästömaksujen kautta, ja oma suosikkini näissä asioissa on saksalainen atmosfair.de. Kannattaa tutustua te kaikki muutkin paljon lentävät ja siitä toivottavasti huonoa omatuntoa mukananne kantavat.

Ensi vuonna tulen lentämään vähemmän ja matkustamaan maata pitkin enemmän – olkoon tämä virallinen uudenvuodenlupaukseni.

Puolessa välissä vuotta julkaisin myös melko kattavan postauksen alkuvuoden matkoistani, sen voi halutessaan käydä lukemassa täältä. Puoli vuotta, yhdeksän matkaa ja 14 maata, olihan se melkoinen startti.

Loppuvuoteen ei enää yhtä montaa maata ole mahtunut sillä kaikki viimeisen puolen vuoden reissuni ovat olleet kaukomatkoja, mutta ihan riittävästi säpinää ja jännittäviä hetkiä ja uusia paikkoja siltikin. 

 

 

 

 

New Yorkin matkamme elokuussa oli kertakaikkisen upea, ja inspiroi meidät palaamaan Isoon Omenaan ensi kesänä kokonaiseksi kuukaudeksi. Näillä näkymin jos kaikki menee as planned tulemme viettämään ensi vuonna New Yorkissa koko kesäkuun. 

Lisää fiilistelyjä Manhattanin kesäisistä energioista täällä. 

Yksi vuoden itselleni ehkä tärkeimmistä matkoista eli valokuvausworkshop Indonesiaan lokakuussa ei todellakaan mennyt ihan as planned. Mutta hirmu tärkeä siitä muodostui silti. 

Reissusta ei ehkä jäänyt käteen hienoja instagram-kuvia Komodon ikonisimmalta kukkulalta auringonnousussa, mutta ihan oikea uusi ja läheinen ystävyyssuhde. Tajusin myös taas pitkästä aikaa tuolla matkalla terveyden merkityksen matkustaessa, ja sen, kuinka rakkaita ne rakkaimmat ovatkaan kun reissussa sairastuu. Käy ihmeessä lukemassa Bali-juttuni täältä.

 

 

 

 

Marraskuinen matka Mauritiukselle ja Seychelleille ei sekään mennyt ihan suunnitellusti, mutta mitäs pienistä, tulipahan käytyä kumminkin. Kuten näköjään myös Dubaissa, tänäkin vuonna. Mikä on sinänsä huvittavaa, koska Arabiemiraatit ei varsinaisesti missään nimessä suosikkikohteisiini maailmalla kuulu. Klikkaa linkkeihin ja lue lisää!

Kuluneen vuoden highlitsit olivat ehkä Tansania, Thaimaan Koh Yao-saaret sekä juurikin kesäinen New York. Myös elokuinen kahdenkeskinen hääpäivämatka rakkaisiin maisemiin Ranskan Rivieralle mieheni kanssa oli napakymppi. Ja Lappi… Nämä reissut onnistuivat yli odotusten, ja jättivät kaipuun palata samoihin maisemiin uudestaan.

Yksin matkustamisen perään en sen sijaan ehkä tulevana vuonna enää haikaile. Tämän vuoden neljä sooloreissua (Venetsia, Pariisi, Japani, Oman) taisivat riittää taas seuraaviksi pariksikymmeneksi vuodeksi.

 

 

 

 

Vuoden viimeiset päivät vietämme perheen kesken Floridassa, ja vuoden vaihtumista juhlimmekin jo Jamaikalla. Saa nähdä millaiset helmirastapampulat päässä sieltä poistun sitten joskus ensi vuonna Cayman-saarille. Ja sen jälkeen Hondurasiin ja Guatemalaan. Ja ja jaaa…

Myönnän, olen innoissani, taas. 

Ihanaa vuotta 2020 kaikille lukijoille ja muillekin, stay tuned!

Ps. Huomasittehan jo, että Instagramin puolella matkakertomukseni päivittyvät reaaliajassa uudella tilillä @boardingtime_jenni.