Kuluva vuosi alkoi omalla kohdallani kertakaikkisen huikeissa maisemissa eteläisellä Tyynellämerellä Uudessa-Kaledoniassa, näin jälkikäteen ajatellen vähän epätodellisenkin kauniilla Île des Pinsin saarella. Olimme viettäneet ennen Uuteen-Kaledoniaan saapumista kolmisen viikkoa Singaporessa ja Australiassa, ja matkamme jatkui vuodenvaihteen jälkeen vielä 10 päivän ajan Vanuatulla, Fidžillä ja uudemman kerran Singaporessa. Kaiken kaikkiaan viiden viikon mittainen joululomareissumme oli monellakin tavalla aika spesiaali, enkä ole sitä blogin puolella vielä kaikilta osin edes ehtinyt purkaa. Enkä kyllä läheskään kaikkia muitakaan paikkoja missä olen kuluneen puolen vuoden aikana matkustellut, joko perheen kanssa tai itsekseni.

Jo vuosi 2018 oli reissujen osalta meille poikkeuksellisenkin vilkas ja tiivistahtinen; vaikka olemme aina matkustaneet paljon, uusi vapaampi elämäntilanne taisi päästää sisäisen seikkailijani totaalisesti irti ja suorastaan riehaantumaan. Vielä joulureissun (5 maata,14 lentoa, 9 lokaatiota) jälkeen ajattelin itsekin, että tämä vuosi otetaan rauhallisemmin ja tuskin päästään samanlaisiin matkapäivälukemiin kuin viime vuonna. Ihan vaan senkin takia, että siippani ja lapseni tuntuivat alkuvuodesta potevan poikkeuksellisen pahaa matkustusväsymystä ja toppuuttelivat hanakasti uusien matkasuunnitelmien välitöntä laatimista ja täytäntöönpanoa.

Meillä on perinteisesti ollut 2-3 seuraavaa reissua ainakin lentolippujen osalta varattuna edelliseltä matkalta kotiin palatessa, ja niin toki viime tammikuussakin, mutta eivätpä ne tainneet ihan siihen kuitenkaan omalta osaltani jäädä. Tänä keväänä olen nimittäin löytänyt myös uudelleen jotakin, jonka olen autuaasti unohtanut vuosikausiksi: yksin matkustamisen ihanuuden. Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana olemmekin tehneet kolme ihan mahtavaa pidempää matkaa perheen kesken, ja lisäksi olen saanut nauttia soolomatkailun herkuista Venetsiassa, Pariisissa, Japanissa ja Omanissa. Väliin on mahtunut muutama lyhyempi pyrähdys (Berliini, Tallinna) ja jo perinteeksi muodostunut kesäloman aloitus lasten ja ystävien kanssa Välimeren maisemissa.

Ei ehkä mikään ihme, että palatessamme viime viikonloppuna kolmen viikon Espanjan ja Kreikan turneelta tunsin itseni pitkästä aikaa armottoman väsyneeksi, ja edessäoleva kuukauden ”kotiloma” tuntui kuin taivaan lahjalta. Seuraava matkamme starttaa elokuun alussa ja suuntautuu New Yorkiin (ja toki syksyllekin on kaikennäköistä jo luvassa), mutta sitä ennen aion LEVÄTÄ. Levätä matkustamisesta. Syödä rakastamiani kotimaisia mansikoita ja mustikoita, maata kalliolla lähimetsässämme ja ottaa kaiken irti kotinurkista. Siivota ullakon ja maalata parvekkeen kaiteen. Pyöräillä poikieni kanssa Littoistenjärvellä, Ruissalossa ja Aurajokirannassa. Tavata ystäviä ja sukulaisia. Päivittää blogia sen verran kuin jaksan ja ehdin, mutta ennen kaikkea viettää mahdollisimman vähän matkustusorientoitunutta elämää. Olen myös sataprosenttisen varma, että kun elokuu koittaa ja lähtö jenkkeihin lähenee, pakkaan laukut taas innosta piukeana.

Alla muutama kuva ja pieni tunnelmakertaus jokaisesta vuoden matkakohteestani tähän mennessä, pidempiä postauksia odotellessa.

 

Uusi-Kaledonia, Vanuatu ja Fidži

 

 

 

 

 

 

Vuosi vaihtui ja uusi alkoi tosiaan eteläisellä Tyynellämerellä, eikä kai se juuri paremmin voisi alkaa. Tai no, riippuu mistä tykkää. Me tykkäsimme kovasti kaikista paikoista missä kävimme, mutta jostain syystä Vanuatu ja Fidži eivät oikein sydänjuuria myöten kuitenkaan säväyttäneet samalla tavalla kuin Uusi-Kaledonia, joka on oikeasti ehkä kaunein paikka missä olen ikinä tähän mennessä käynyt.

Blogipostaukset Vanuatulta ja Fidžiltä ovat vielä synnytysvaiheessa, mutta Uudesta-Kaledoniasta voit lukea lisää täältä.

 

Singapore

 

 

 

 

 

 

 

Vietimme sekä joululomareissumme alussa että lopussa pari kolme päivää Singaporessa, ihan vaan aikaerojen ja pitkien lentomatkojenkin takia, mutta myös tutustuaksemme rauhassa tämän moni-ilmeisen kaupunkivaltion eri kasvoihin. Ensimmäisellä kerralla yövyimme Marina Bayn Mandarin Orientalissa ja pääsimme näkemään illan huikean valo- ja äänishown hotellihuoneemme parvekkeelta. Tulipahan myös legendaarisessa Marina Bay Sandsissa vietettyä yksi yö (terv.nimim. Me ja miljoona kiinalaista, huoh, se ei ollut minun juttuni). Toisella visiitillä tammikuussa majoituimme Orchard Roadilla ja hurmaannuimme Singapore Botanic Gardensin vihreydestä ja rauhasta, taidemuseoista (National Museumissa sattui vielä olemaan japanilaisen TemLab -kollektiivin installaatio, wow) sekä tietysti food courteista, Chinatownista ja Little Indian väreistä. Eikä Long Barin Singapore Slingiä tietenkään sopinut jättää väliin tälläkään kertaa.

Singaporesta lisää juttua täällä.

 

Venetsia

 

 

 

 

Tammikuun loppupuolella olimme lähdössä viettämään perheen kanssa pitkää viikonloppua Tukholmaan, mutta matkaan tulikin yllättäviä mutkia, ja lopulta löysin itseni Venetsiasta ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tämä oli myös ikään kuin pieni harjoitusmatka maaliskuussa odottanutta Japanin sooloreissuani varten, en nimittäin ollut matkustanut ypöyksin vuosikausiin ( lue n. pariinkymmeneen vuoteen) ja kieltämättä ajatus myös hiukan jännitti.

Venetsiassa sain ihmetellä typötyhjää San Marcon toria, hiljaisia kanaaleja ja taidemuseoita; Venetsialle niin ominaiset turistilaumat puuttuivat tammikuussa kaupungista kokonaan. Harmaa ja jotenkin alakuloinen ja haikea sää korosti tunnelmaa entisestään, ja sopi täydellisesti yksinäisiin olotiloihini. Nautin tästä kaikesta totta puhuen suunnattomasti, ja Venetsian jälkeen yksin reissaaminen silloin tällöin onkin taas tuntunut erittäin hyvältä ajatukselta.

Lue lisää Venetsian talvisista tunnelmista täältä.

 

Tansania

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuussa suuntasimme Tansaniaan, ensin Sansibarin ihanille paratiisirannoille ja sieltä mantereen puolelle savanneille Mwibaan, Serengetin ja Ngorongoron eteläkulmaukseen. Tämä on ehdottomasti yksi upeimpia reissujamme ever, ja olenkin kirjoittanut Tansanian matkasta blogiin jo useamman postauksen. Käy ihmeessä tsekkaamassa nämä, jos et ole vielä ehtinyt.

Useimmiten Tansanian yhdistetyt ranta- ja safarilomat toteutetaan toisin päin eli ensin safari ja sitten Sansibar (tai Keniassa Mombasa), mutta itse koin oman järjestyksemme ihan loistavaksi. Kymmenen päivän rantailun jälkeen olimme enemmän kuin valmiita ottamaan vastaan savannien ihmeet ja aikaiset game drivet, ja minkä lähtömättömän vaikutuksen ne tekivätkään.

Tansaniasta saimme tällä kertaa myös uusia afrikkalaisia ystäviä, jotka ihmeeksemme ja iloksemme saapuvat muutaman viikon kuluttua vieraaksemme Suomeen. Tämä on heille ensimmäinen matka Eurooppaan ja Afrikan ulkopuolelle – melko jännittävää, sanoisin!

 

Pariisi

 

 

 

 

Tansaniasta lensimme maaliskuun ensimmäisenä päivänä Nairobin kautta Pariisiin, josta meillä oli jatkolennot Suomeen. Kärsin usein joltakin huippuhienolta reissulta kotiin palatessa aika pahasta paluuahdistuksesta (varsinkin talvella), ja niin tälläkin kertaa. Kun sitten vielä bongasin Pariisista pari huippuhyvää taidenäyttelyä ja totesin muotiviikotkin alkaneeksi, päätin jäädä muutamaksi yöksi entiseen kotikaupunkiini näitä fiilistelemään. Viikonlopun aikana tulin käyneeksi todella pitkästä aikaa myös Notre Damessa, mistä olinkin jälkikäteen kovin kiitollinen,  kun kirkkovanhukselle sittemmin kävi niin surullisesti kuin kävi.

Pariisi on minulle kovin tuttu ja rakas kaupunki, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta alkuun pääseminen on ollut jotenkin hankalaa. Ehkäpä jonakin päivänä saan pään auki. Sen sijaan rakkaudestani Etelä-Ranskaan voit lukea täältä.

 

Japani

 

 

 

 

Maaliskuun lopussa suuntasin vähän pidemmälle sooloreissulle Japaniin. Matkan oli tarkoitus ajoittua parhaimpaan kirsikankukka-aikaan, mutta poikkeuksellisen kylmien kelien takia ennustukset eivät tällä kertaa osuneet ihan nappiin. Osa lajikkeista kyllä jo kukki, mutta varsinainen täyskukinta antoi harmikseni vielä odottaa itseään. No, Japanissahan onneksi nähtävää ja koettavaa riittää loputtomasti muutenkin, ja upea reissuhan tästäkin lopulta tuli. Jotenkin koin nyt yksin matkustaessa aistivani ympäristöä ja saavani siitä ihan eri tavalla irti asioita kuin aiemmalla Japanin reissulla ystävien kanssa, vaikka hieno matka sekin oli. Japani kuuluu ehdottomasti suosikkeihini maailmalla, ja toivonkin palaavani sinne perheen kanssa jo lähitulevaisuudessa.

Tokiosta ja Kiotosta, kimonoista ja kirsikankukista lisää täällä.

 

Thaimaa

 

 

 

 

 

Huhtikuussa suuntasimme kolmestaan mieheni ja kuopuksemme Auliksen kanssa oikein kunnon aurinkolomalle Thaimaahan. Thaimaa on ikisuosikkimme, jossa olemme tulleet välillä viettäneeksi pitkiäkin aikoja putkeen, ja olimme matkasta innoissamme. Kohteenamme oli meille ennestään tuntemattomat Koh Yao-saaret Phuketin ja Krabin välissä, eikä valinta enää enemmän nappiin olisi voinut mennä. Karstivuorisaarten koristamat merimaisemat olivat huikaisevan kauniita, kohdalle sattui ihan mahtava hotellielämys ja aurinkoa ja lämpöä tuli tankattua kymmenen ihmisen edestä. Vietimme tällä kertaa paljon aikaa myös merellä laguuneissa ja luolissa uiskennellen ja snorklaillen, ja pääsimme pitkästä aikaa harrastamaan myös lempipuuhaamme mopoilua.

Lisää ihanasta Thaimaan reissustamme voi lukea täältä.

Oman

 

 

 

 

Toukokuun alussa päädyin täysin ex tempore kolmen päivän varoitusajalla ja vähän omaksikin ihmeekseni yksikseni Omaniin seikkailemaan. Asiaan saattoivat vaikuttaa epätoivoa herättänyt toukokuinen räntäsade ja sopivalla hetkellä silmiini osuneet Turkish Airlinesin edulliset lennot. Omaniin Arabian niemimaalle joka tapauksessa siis päädyin, ja vaikka ehdin olla paikan päällä vain viisi kokonaista vuorokautta, tuntuu, että ehdin jo tuossakin ajassa nähdä ja kokea vaikka mitä. Ja ehdottomasti jäi nälkä nähdä lisää!

Omanin seikkailustani lisää täällä.

 

Berliini

 

 

 

 

 

Toukokuun loppupuolelle matkasimme siippani kanssa pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin ystäviemme häihin. Berliinissä olen tullut nuorempana asuneeksikin, ja kaupunki tuntuu edelleen vuosienkin jälkeen tutulta ja kotoisalta. Etenkin itäpuolen rosoinen kauneus ja rento rappio vetoaa esteettiseen sieluuni; Berliinin pitkä historia on paljain silmin nähtävissä ja samalla kaupunki ratsastaa monella kulttuurin saralla viimeisimpien trendien etunenässä. Ravintolat, kulttuuritarjonta, puistot – ah, Berliini on ihana! Kohdallemme sattui vielä aurinkoinen ja helteisen lämmin sää, ja nautimme harvinaisesta kahdenkeskisestä ajasta ja ystävien seurasta täysin rinnoin.

Berliinissä majoituimme kaupungissa asuvien ystävien suosituksesta übercoolissa SoHo Housessa itä-Berliinin paraatipaikalla, tästä tulen ehdottomasti kirjoittamaan lisää asap.

 

Tallinna

 

 

 

 

Berliinistä palattuamme ehdin olla kotona vain muutaman tunnin, kun jo lähdimme Auliksen kanssa mainoskuvausreissulle Helsingin kautta Tallinnaan. Aulis oli päässyt serkkunsa kanssa Tallinkin kesämatkamainoksiin, ja itse pääsin siinä sivussa huoltojoukkojen muodossa pitkästä aikaa käymään Tallinnassa. Aulikselle tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta Virossa ikinä.

Vietimme intensiivisen ja hauskan päivän kuvausryhmän kanssa laivalla ja kaupungin kauneimmilla paikoilla, ja vaikka ikään kuin töissä olimmekin, saimme samalla vähän käsitystä mitä kaikkea hauskaa pidemmällä lomavisiitillä voisi tehdä. Suvine lähireis, mikäpä siinä, ehkäpä loppukesästä.

 

Espanja

 

 

 

 

 

Espanjan etelä-rannikko ja Andalusia on kuulunut vakkarilomakohteisiimme jo vuosien ajan. Vanhempani löysivät tiensä Esteponaan ja Alcazaba Beachille yli 25 vuotta sitten, ja siitä lähtien Espanjassa on tullut ravattua säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä Espanja oli vuosien ajan vähän paitsiossa kun vietimme paljon aikaa Ranskan Rivieran huvilalla, mutta isäni myytyä St.Raphaëlin talomme (iso NYYH!!!) olemme taas viettäneet enemmän aikaa Esteponassa. Usein matkustamme Espanjaan keväällä tai syksyllä, mutta parina viime vuonna olemme aloitelleet siellä lasten kesälomia, ja näin tänäkin vuonna.

Vajaa pari viikkoa hujahti taas nopeasti, ja Esteponan lisäksi ehdimme käydä niin vuoriston pienissä valkoisissa kylissä kuin aasialaisten turistien kansoittamassa Rondassakin, Puerto Banuksessa ihmettelemässä huvijahteja ja brittiläistä bilekansaa sekä nautiskella paikallisia herkkuja ystävämme Pacon pitämässä lempiravintolassamme.

Paikka on meille rakas ja Estepona mielestäni Aurinkorannikon helmiä, tästä voit lukea lisää täältä.

 

Kreikka

 

 

 

 

 

 

Viimeisimpänä kirsikkana kakun päällä tämän puolivuotiskauden päätteeksi matkustimme vielä Espanjasta Kreikkaan viettämään ystäväni synttäreitä. Arvoimme pitkään mihin suuntaan Ateenasta lähtisimme, ja lopulta päädyimme Saroninlahden saariin oikeastaan ihan siitä syystä, että löysimme Aeginasta ihanan ja meidän ryhmälle sopivan kokoisen huvilan, ja lauttamatka Ateenasta oli erittäin inhimillinen n. yksi tunti.

Saronin saaret olivat kaikille ennestään tuntemattomia ja kuuleman mukaan todella epäturistisia, mikä ei ainakaan vähentänyt niiden kiinnostavuutta. Ja miten positiivisesti yllätyimmekään – erityisesti Aeginan ja sen lähisaarten Agistrin ja Poroksen suhteen. Saronin saarista Hydra alkaa olla jo aika tunnettu ja suosittu turistikohde, mutta muista ei ole moni kuullutkaan.

Kreikassa pääsimme nauttimaan sekä veneilystä että huvilaelämästä, tutkimaan Ateenaa ja läkähtymään Suomen kesää tänä vuonna tehokkaasti karttaviin superhelteisiin.

Kreikka hurmasi kokonaisvaltaisella kauneudellaan niin kuin aina, Aeginasta lisää  täällä.

 

Lopuksi

Kulunut puoli vuotta on ollut matkustamisen suhteen superantoisa, mutta intensiivisyydessään myös uuvuttava. En ole oikein ehtinyt kunnolla sulatella edellistä reissua, kun  on jo pitänyt alkaa valmistautua seuraavaan. Toisaalta juuri sitä myös rakastan, liikkeelläoloa ja maailman näkemistä, enkä yhtäkään reissua olisi tämänhetkisestä lievästä matkustusväsymyksestä huolimatta jättänyt tekemättäkään.

Nyt annan aivojeni kuitenkin vähän lepuuttaa ja rauhoitan mieleni matkustamiseen liittyvistä ajatuksista, eiköhän muutaman viikon tauko taas palauta matkakuumeeni entiselle totutulle tasolleen.